Ennallistamissuunnitelman valmistelussa kartoitettu luontotyyppejä ja metsien tilaa kuvaavia indikaattoreita

Kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelun osallistamistilaisuudet jatkuivat keskiviikkona 4.6.2025 Priodiversity LIFE-hankkeen järjestämällä webinaarilla, joka oli suunnattu erityisesti metsänomistajille ja metsäalan toimijoille. Osallistujia pohdituttivat erityisesti valittavat toimet, toteutuksen kustannukset sekä niiden kohdentuminen. Nämä täsmentyvät suunnitelman valmistelun edetessä.

Kansallista ennallistamissuunnitelmaa valmistellaan ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä teemaryhmissä, jotka kattavat maa- ja sisävesiluontotyypit, metsäluonnon, meriluonnon, kaupunkiympäristöt ja maatalousympäristöt. 

Metsäluontoon keskittyvän teemaryhmän puheenjohtaja, metsäneuvos Erno Järvinen maa- ja metsätalousministeriöstä painotti avauspuheenvuorossaan, että ennallistamisasetuksen tavoitteisiin vastaaminen edellyttää konkreettisia luonnon tilaa parantavia toimia niin metsissä, soilla kuin muissa elinympäristöissä. 

”Ennallistamissuunnitelman laatimisen tavoitteena on löytää kustannustehokkaat ja suomalaisiin olosuhteisiin sopivat keinot, joilla asetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa – samalla turvaten metsänomistajien oikeudet ja metsäelinkeinojen toimintaedellytykset”, Järvinen sanoi. 

Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Olli Ojala esitteli ennallistamissuunnitelman laatimista. Luonnoksen on määrä valmistua elokuussa 2026. Ennallistamis-, palauttamis- ja heikentämisen estämisvelvoite koskee Suomessa 68 luontotyyppiä.

Komission arvion mukaan viidennes ennallistamisasetuksen toteuttamisen kustannuksista kertyisi metsiin liittyvistä toimista. Webinaarin ilmoittautumisen yhteydessä kerätyissä kysymyksissä osallistujia pohdituttivatkin erityisesti, missä määrin luonnon tilaa parantavia toimia voidaan toteuttaa vapaaehtoisesti, mitkä ovat toimien kustannukset ja miten ne kohdentuvat eri toimijoille. Lisäksi pohdittiin luonnonarvomarkkinoiden mahdollisuuksia asetuksen tavoitteisiin vastaamisessa.  

”Ennallistamissuunnitelman avulla asetuksen toimeenpanon keinot ja velvoitteiden kohdentuminen eri toimijoihin tarkentuvat. Sidosryhmät pääsevät osallistumaan valmisteluun sekä kokonaisuuden että teemaryhmien järjestämissä tilaisuuksissa”, Ojala painotti. 

Toimia tehdään jo, ennallistamisasetus edellyttää niiden lisäämistä ja kohdentamista

Ennallistamisasetuksen tavoitteena on parantaa metsäluonnon monimuotoisuuden tilaa myös suojelualueiden ulkopuolella. Talousmetsät kattavat Suomessa merkittävän osan metsäpinta-alasta. Siksi niiden luonnon tilan parantamisella on suuri merkitys paitsi luonnon monimuotoisuuden, myös ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen kuin metsien monipuolisten käyttömahdollisuuksien kannalta. 

Tilaisuudessa muistutettiin, että luonnon tilaa parantavia toimia – kuten kuolleen puun ja lehtipuiden määrän lisäämistä sekä säästöpuiden jättämistä − tehdään jo osana talousmetsien luonnonhoitoa metsänhoidon suositusten ja metsäsertifiointien pohjalta. 

Lisäksi toimia toteutetaan esimerkiksi osana vapaaehtoisia Helmi- ja METSO-ohjelmia. Toimien vaikutukset voivat näkyä metsissä sekä jo lyhyellä että pitkällä aikajänteellä. Ennallistamisasetuksen tavoitteisiin vastaaminen edellyttää toimien lisäämistä ja kohdentamista monimuotoisuuden kannalta oikein.

MMM:n johtava asiantuntija Katja Matveinen loi katsauksen luontotyyppeihin ja lajien elinympäristöihin, joita käsitellään valmistelun teemaryhmässä 1. Laajapinta-alaisimpia metsäisiä luontotyyppejä ovat puustoinen suo, luonnonmetsä, harjumetsä ja lehto.

Ennallistamisasetuksessa on luontotyyppien tilan parantamiselle määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Ennallistamistoimia tulee tehdä niille luontotyypeille, joiden tila ei ole hyvä. Myös luontotyyppien tila on selvitettävä. Jos luontotyypin suotuisa viiteala on luontotyypin nykyistä pinta-alaa pienempi, luontotyyppiä tulee palauttaa alueille, joilla sitä ei nyt esiinny. Suotuisalla viitealalla tarkoitetaan pinta-alaa, joka on tarpeen luontotyypin ja sille ominaisten lajien pitkän aikavälin elinkelpoisuudelle. Lisäksi jäsenvaltioiden toimilla on varmistettava, että hyvässä tilassa olevien luontotyyppien merkittävä heikkeneminen voidaan estää. 

Matveinen kertoi, että vuoteen 2030 saakka jäsenmailla on enemmän vapauksia kohdentaa toimia. Hän ja Ojala totesivat, että alussa vapaaehtoisuuteen perustuvilla toimilla päästäneen eteenpäin, mutta vuosia 2040 ja 2050 kohti kiristyvien vaatimuksien vuoksi velvoittavat keinot nousevat suurempaan rooliin.  

Matveisen mukaan kansallisen suunnitelman valmistelussa pyritään aluksi tunnistamaan luontotyypit, joilla toimien aloittaminen on kustannustehokkainta ja joista kertyy riittävästi pinta-alaa, jotta vuodelle 2030 asetettuihin vaatimuksiin voidaan vastata. 

Natura-verkosto liittyy tiiviisti suunnitteluun, sillä etusijalla ovat verkostossa tehtävät toimet. Pohdinnassa on, paljonko toimia voidaan tehdä Natura-verkoston sisälle ja paljonko niitä tulisi kohdentaa sen ulkopuolelle.

Metsäindikaattoreilla seurataan luonnon tilan paranemista

Sekä talousmetsien että suojeltujen metsien tilaa ja sen paranemista seurataan ennallistamisasetuksessa määritellyillä metsäindikaattoreilla, jotka kuvaavat monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden rakennepiirteiden määrän lisääntymistä. 

Ennallistamisasetuksen mukaan kaikille jäsenmaille pakollinen indikaattori on yleisten metsälintujen indeksi. Lisäksi on valittava kuusi indikaattoria seuraavista: kuolleet pystypuut, kuolleet maapuut, eri-ikäisrakenteisten metsien osuus, metsien kytkeytyneisyys, orgaanisen hiilen määrä, sellaisen metsän osuus, jossa valtalajina ovat luontaiset puulajit ja puuston monilajisuus. Tavoitteena on metsäindikaattoreiden positiivinen kehityssuunta, kunnes tyydyttävät tasot on saavutettu. 

Ympäristöneuvos Maarit Loiskekoski ympäristöministeriöstä kävi läpi indikaattorit ja ryhmässä 5 tehtyä kartoitusta niiden tilannekuvasta. Loiskekoski nosti esille, että kaikille pakollisen metsälintuindeksin tilaan vaikuttavat muiden muassa talousmetsien luonnonhoito, kiertoajat ja riistametsänhoito. Eri-ikäisrakenteisten metsien osuutta seurataan vain talousmetsissä, muita indikaattoreita sen sijaan seurataan kaikissa metsissä. 

Suomen metsäkeskuksen projektipäällikkö Johanna Virtanen esitteli Priodiversity LIFE-hanketta, jonka tavoitteena on pysäyttää luontokato Suomessa. Vuoteen 2031 saakka jatkuvan hankkeen alla muiden maussa laaditaan kahdeksan maakunnan luonnon monimuotoisuusohjelma (LUMO), toteutetaan ennallistamis- ja kunnostustoimia sekä tarjotaan valtakunnallisesti esimerkiksi koulutusta. 

Ennallistamissuunnitelman valmistelua tukevat metsäluontoon liittyvät tilaisuudet jatkuvat syksyllä. Luvassa on muiden muassa työpajoja, joihin kutsutaan myös metsänomistajia. 

Ennallistamisasetuksen tavoitteena on pysäyttää luontokato, tukea ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista sekä vahvistaa ruokaturvaa ja kansalaisten hyvinvointia. Suomen kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa huomioidaan laajasti yhteiskunnalliset tavoitteet. Suunnitelmassa sovitetaan yhteen ennallistamistavoitteet, vaikutukset elinkeinoille ja Suomen yritysten kilpailukyky. 
 

Muualla:

Ennallistamisasetus ja kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu ja sidosryhmätilaisuudet 

Talousmetsien luonnonhoidolla on tärkeä merkitys luonnon tilan parantamisessa 

Selvitys: maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman toimilla voidaan edistää myös ennallistamisasetuksen metsiä koskevia tavoitteita 

Priodiversity LIFE 
 

Lisätietoja:

Erno Järvinen
kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelun metsäluontoa koskevan teemaryhmän 5 puheenjohtaja
metsäneuvos, metsä- ja biotalousyksikön päällikkö, maa- ja metsätalousministeriö
[email protected]
029 516 2150 

Maarit Loiskekoski
kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelun metsäluontoa koskevan teemaryhmän 5 varapuheenjohtaja 
ympäristöneuvos, ympäristöministeriö
[email protected]
029 525 0169