Huomio hevosen heinän mikrobiologiseen laatuun

Satokauden lähestyessä on tärkeää varmistaa, että hevosen kuiva- ja säilöheinän mikrobiologisesta laadusta tulee virheetöntä. Väärin korjattu, säilötty tai varastoitu karkearehu on otollinen alusta bakteerien sekä hiivojen ja homeiden lisääntymiselle. Pilaantunut rehu voi aiheuttaa eläimelle suolisto- ja hengitystiesairauksia.

Hyvälaatuinen karkearehu on hevosen ruokinnan perusta. Kuiva- ja säilöheinä ovat keskeiset karkearehutyypit hevosen ruokinnassa.

Kuivaheinä

Hyvälaatuisen kuivaheinän tuotanto vaatii oikean tuotantomenetelmän. Ennen varastoimista heinä on kuivattava riittävän kuivaksi, käytännössä vähintään 86-87 %:n kuiva-ainepitoisuuteen. Heinä kuivataan luo’lla eli levällään, mutta useita pöyhintöjä luo’lla on vältettävä varisemistappioiden ja maan sekoittumisen heinään välttämiseksi. Heinä ajetaan karholle, jossa se kuivuu, kun on ilmavasti irti maasta. Optimiolosuhteissa (riittävän kuiva ilma, ei sadetta niiton jälkeen karholla kuivattaessa, ei liian korkea lämpötila tai voimakas auringon paiste) kuivatus onnistuu pellolla. 

Heinän laadun, säilyvyyden ja pölyttömyyden kannalta on kuitenkin suositeltavinta kuivata heinää pellolla niiton jälkeen vain lyhyen aikaa ja tehdä loppukuivatus koneellisesti heinäkuivurissa. Kuivurin tyypistä riippuen niissä voidaan kuivata joko irtoheinää tai paalattua heinää.

Kuivurissa heinä ensin jäähtyy, mikä on tärkeätä, sillä paalit alkavat lämmetä heti paalaamisen jälkeen aiheuttaen pilaantumisen riskin, ellei kuiva-ainepitoisuus ole jo tuolloin säilymisen kannalta tarpeeksi korkea, tai jos paalaus tapahtuu hyvin korkeassa lämpötilassa auringonpaisteessa.

Kuivuria on käytettävä niin kauan, että saavutetaan säilymisen kannalta edellä mainittu, riittävän korkea kuiva-ainepitoisuus. Myös irtonaisena kuivurissa kuivattu heinä voidaan paalata kuivumisen jälkeen edesauttaen heinän säilyvyyttä ja kuljetusta. Kuivaheinän paalaustapoja ovat pienpaali (kovapaali) tai suurpaali (pyörö tai kantti).

Kuivaheinän (ka 86-87 %) osalta on tärkeää muistaa, ettei sitä ole tarkoitettu käärittäväksi muoviin.  Muoviin käärittäessä ongelmia syntyy erityisesti silloin, kun heinä kuivataan ilman kuivuria yksinomaan pellolla, jolloin tasalaatuisesti kuivuneesta ja riittävän kuivasta heinästä ei voida varmistua.  Heinän riittävä kuivuus ja säilytys tiiviissä heinävarastossa ilman muovia varmistavat, ettei edellytyksiä haitalliselle mikrobitoiminnalle synny.

Säilöheinä

Säilöheinä on kuivaheinän ohella hevosten ruokinnassa paljon käytetty karkearehutyyppi. Säilöheinä on kuivaheinää kosteampaa optimaalisen kuiva-ainepitoisuuden vaihdellessa keskimäärin 55-70 prosentissa. Myös säilöheinän tuotantoprosessiin sisältyy esikuivaus pellolla, mutta yleisesti vain päivän, parin ajan.

Tämän jälkeen säilöheinä paalataan tiukaksi ja tiiviiksi ilmatiiviiksi paaliksi, joka kääritään muoviin. Paalauksen yhteydessä voidaan käyttää rehun lisäaineena hyväksyttyä säilöntäainetta (esiseosta). Säilöntäaineen tarkoitus on osaltaan varmistaa säilönnän onnistuminen estämällä hiivojen ja homeiden syntyä ja hidastaa käymisprosessin alkamista, kun paali aukaistaan.  

Mikäli säilöheinän kuiva-ainepitoisuus on yli 70 %, heinän säilyminen muoviin käärittynä paalissa on epävarmaa. Tämä siitä johtuen, että bakteerit, hiivat ja homeet alkavat lisääntyä ja paali lämmetä erityisesti, mikäli paalaamisen ja muoviin käärimisen välillä on yli 15 minuuttia ja/tai jos korjuusää on helteinen. Riskiä pilaantumiselle lisää edelleen heinän korjuu myöhäisellä kasvuasteella.

Säilöheinäpaalien säilyvyyttä voidaan pyrkiä lisäämään suojaamaan paali usealla muovikerroksella haitalta, joka syntyy muovin rikkoutuessa ja/tai liikuteltaessa paaleja useita kertoja, jolloin paalin tiiveys saattaa heiketä. Muovikerros ei kuitenkaan vähennä sitä riskiä, joka syntyy paaliin jääneestä ilmasta silloin, kun paali on liian löysä tai varastoitu heinä paalissa on hyvin kortista.

Hevosten säilöheinän osalta on tärkeä huomata, että säilöheinä ja lehmille tarkoitettu säilörehu (AIV) ovat eri rehutyyppejä. 

Lisätietoja:

Johtava tutkija Markku Saastamoinen, [email protected], p. 029 532 6509

Uutinen on kirjoitettu maa- ja metsätalousministeriön, Luonnonvarakeskuksen ja Ruokaviraston yhteistyönä.