Lohen tieteellisen kalastuksen tulokset tukevat Suomen rannikkokalastuksen sallimista
Lohen tieteellisen kalastuksen tulosten mukaan Suomen rannikkokalastus ei ole uhka Ljunganin lohikannalle, joten kalastusta ei ole tarpeen rajoittaa tämän lohikannan turvaamiseksi.
Kesällä 2024 Selkämerellä, Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä toteutetun lohen tieteellisen kalastuksen analyysien tulokset ovat valmistuneet. Tulosten mukaan lohen tieteellisessä kalastuksessa saatiin saaliiksi vain satunnaisia Ljungan-Indal-Ångermanjokien lohia, eikä Suomen rannikkokalastus ole siten uhka Ljunganin lohikannalle.
Tulokset tukevat myös Kansainvälisen merentutkimusneuvosto ICESin 31.5.2024 antamaa tieteellistä neuvoa ja EU:n neuvoston lokakuussa 2024 tekemää päätöstä, jonka mukaan lohenkalastus on sallittu vuonna 2025 Perämeren lisäksi myös Selkämeren, Saaristomeren ja Ahvenanmeren rannikoilla.
Tieteellisen kalastuksen toteutus ja tarkemmat tulokset
Lohen tieteellisen kalastuksen tavoitteena oli selvittää saaliiksi saatujen luonnonlohien alkuperä. Samalla päivitettiin lohien alkuperän määrittelyyn käytettävä vertailuaineisto ja menetelmä. Vertailuaineisto jaettiin geneettisten profiiliensa perusteella 20 perimältään eroavaan ryhmään.
Erityisenä mielenkiinnon kohteena ollut Ljunganjoen lohikanta ei eronnut geneettisesti samalle rannikon alueelle laskevien Indal- ja Ångermanjokien lohista. Indal- ja Ångermanjokien lohikannat ovat pääosin viljelykantoja ja rasvaeväleikattuja, eikä niissä ole mainittavaa lohen luonnonpoikastuotantoa.
Tieteellisessä kalastuksessa pyydettiin yhteensä 3 162 lohta. Niistä 2 394 (noin 76 %) oli rasvaevällisiä luonnonlohia, joista kirjattiin tarvittavat tiedot ja otettiin suomunäytteet, jotka lähetettiin Luonnonvarakeskukselle. Saalisnäytekaloista 286 kpl saatiin saaliiksi ajanjaksolla 27.–31.toukokuuta, 834 kpl 1.–10.kesäkuuta, 916 kpl 11–20 kesäkuuta, 271 kpl 21–30 kesäkuuta ja 87 kpl heinäkuussa.
Luonnonvarakeskus sai kyseisiltä aluksilta yhteensä 2400 saalisnäytettä. Geneettinen profiili onnistuttiin saamaan 2371 näytteestä. Hylätyistä 29 näytteestä ei saatu DNA:ta; koska näyte joko puuttui kokonaan tai siinä oli useamman yksilön DNA:ta tai muita epäpuhtauksia. Kalastajien huolellisen näytteenottotyön ansiosta aineisto on laadukas, ja sitä voidaan jatkossa hyödyntää monipuolisesti lohitutkimuksessa ja Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) arviointityössä.
Saalisnäytteet jaettiin geneettisten profiiliensa perusteella lohikantaryhmiin. Määriteltäessä yksittäisten kalojen alkuperää (todennäköisyys > 95 %), Ljungan-Indal-Ångermanjokien lohia oli aineistossa kolme. Nämä kolme kalaa ovat todennäköisimmin joko Ljunganista tai Indal- ja Ångermanjokien istutettuja lohia, joiden rasvaeväleikkaus on epäonnistunut.
Koko lohisaaliisnäytteeseen perustuvat kantaosuusarviot ovat yleisesti luotettavampia kuin yksittäisille lohille lasketut alkuperät, koska niissä on otettu huomioon koko otoskoon kattava todennäköisyyksiin perustuva virheiden mahdollisuus. Näin analysoituna Ljungan-Indal-Ångermanjokien kantaosuusarvio on 0,18 % saalisnäytteistä (95 % luottamusväli: 0,05–0,36 %), mikä vastaa 1–9 lohta. Suurin osa näytteistä (86 %) oli peräisin Perämeren Suomen puoleisten luonnonkantajokien sekä Kalixjoen lohikannoista, ja näistä 1,4 % oli Simojoen kannasta. Lisäksi näytteissä oli lohia muista Ruotsin lohijoista (9,8 %) sekä Nevan-Kymijoen kannasta (2,3 %).
Lisätietoja:
lohen tieteellisen kalastuksen toteutus ja päätöksenteko: yksikön päällikkö Risto Lampinen, maa- ja metsätalousministeriö, p. 0295 162 458, [email protected]
geneettinen analyysi: erikoistutkija Tuomas Leinonen, Luonnonvarakeskus, p. 0295 322 020, [email protected]