Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot vuodelle 2017 jaettiin
Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnot myönnettiin tänä vuonna lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatorelle merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä terveen lapsuuden, nuoruuden ja vanhemmuuden edistäjänä sekä taidekasvattaja Marjatta Levannolle merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä museopedagogiikan uranuurtajana ja taiteen popularisoijana. Lisäksi myönnettiin kuusi tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen luovutti palkinnot perjantaina 15. syyskuuta.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle. Erityisen ansioituneesta ja pitkäjänteisestä työstä myönnetään tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto. Elämäntyöpalkinnot ovat suuruudeltaan 20 000 euroa ja muut palkinnot 15 000 euroa.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot:
- Ulkomaantoimittaja ja tietokirjailija Heikki Aittokoski pitkäjänteisestä journalistisesta työstä
- Valtiotieteen lisensiaatti, luonnontieteiden kandidaatti Mai Allo teoksesta Yhdessä ilmakehässä. Tieteen huipulle ydinturman jäljiltä
- Professori, ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm, yhteiskuntatieteiden maisteri, johtava tietoasiantuntija Päivikki Karhula, valtiotieteen maisteri, historioitsija Tuomo Olkkonen ja arkkitehti Maara Kinnermä verkkosivustosta Tiellä sananvapauteen. Suomalaisen sananvapauden ja sensuurin muistikirja (https://sananvapauteen.fi)
- Maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, tietokirjailija Eeva-Liisa Hallanaro, filosofian tohtori, projektipäällikkö Saija Kuusela, filosofian tohtori, yksikönjohtaja Aino Juslén sekä filosofian maisteri, vanhempi tutkija Terhi Ryttäri teoksesta Metsän salainen elämä
- Dokumentaristi, toimittaja Katri Koivula, runoilija, kääntäjä Niillas Holmberg, koodaaja Samuli Kaipiainen, ohjelmoija Mikko Leino ja kuvittaja Lille Santanen verkkopalvelusta Sano se saameksi. Suomi–pohjoissaame-fraasisanakirja (http://sanosesaameksi.yle.fi)
- Dosentti Oula Silvennoinen, dosentti Marko Tikka ja filosofian tohtori Aapo Roselius teoksesta Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet
- Suomen itsenäisyyden juhlavuotena on ilo todeta, miten rikas ja monipuolinen tietokulttuuri maassamme on. Asia- ja tiedejournalismi sekä tietokirjallisuus edustavat pitkäjänteistä, perusteltua ja laadukasta tiedonvälitystä nopeatempoisessa mediakentässä. Tietokirjoittaminen ja tietokirjallisuus ovat rakentaneet osaavaa ja oppivaa kansaa - tietoon, koulutukseen ja sivistykseen on uskottu ja uskotaan, opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoi.
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. TJNK on OKM:n asiantuntijaelin, joka seuraa tieteen, taiteen ja tekniikan eri alojen saavutuksia Suomessa ja ulkomailla.
Lisätietoja: pääsihteeri Reetta Kettunen, p. 09 228 69 236, 040 733 5935
***
Palkintoperustelut:
Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnot
Lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri, tietokirjailija, kouluttaja Raisa Cacciatore merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä terveen lapsuuden, nuoruuden ja vanhemmuuden edistäjänä
Raisa Cacciatore (s. 1956) on lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri, tietokirjailija ja luennoitsija. Hänet tunnetaan erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja kehityksen asiantuntijana, joka mielellään puhuu elämänhalusta ja innostuksesta, ennaltaehkäisevästä ja voimavaraistavasta, pärjäämistä ja elämäntaitoja lisäävästä kasvatuksesta.
Lasten ja nuorten itsetunnon tukeminen, haasteelliset tunteet, aggressiokasvatus, seksuaalisuus ja murrosiän kuohunta sekä vanhempien ja koulun tuki kasvavalle nuorelle ovat Raisa Cacciatorelle tärkeitä aiheita. Hänet tunnetaan rohkeasta ja mutkattomasta esitystavasta, jolla aroistakin aiheista puhuminen tuntuu luontevalta. Hänen kirjansa, kirjoituksensa sekä luentonsa perustuvat tutkittuun tietoon ja pitkäaikaiseen kokemukseen Väestöliiton asiantuntijalääkärinä.
Raisa Cacciatore on julkaissut runsaasti kasvatukseen, nuoruuteen ja seksuaalikasvatukseen liittyviä kirjoja, pitkälti yli 20 nimekettä. Joukossa on oppikirjoja, neuvolassa jaettavia vauvakirjoja sekä nuorille ja vanhemmille tarkoitettuja oppaita. Teoksia on käännetty myös muille kielille, saameksi, viroksi, ruotsiksi ja italiaksi. Cacciatore on myös ahkera ja kysytty luennoitsija. Hän vierailee koulujen vanhempainilloissa ja pitää yleisöluentoja sekä esiintyy mediassa asiantuntijana. Hän tarjoaa asiantuntemustaan myös nettiluentoina.
Raisa Cacciatore on aikaisemmin saanut mm. tietokirjailijoiden Tietopöllö-palkinnon, Lääketieteen toimittajien Hyvän Tiedon Omenan sekä Kulttuurirahaston palkinnon merkittävästä kulttuuriteosta lasten ja nuorten puolestapuhujana.
Raisa Cacciatore on monipuolinen ja aktiivinen kasvatuksen asiantuntija ja luotettavan tiedon jakaja sirpaloituvan tiedonvälityksen maailmassa. Cacciatorea kuunnellessa niin rakentavan riitelyn keinot, ystävyyden pelisäännöt kuin arvokasvatuksen periaatteetkin ovat helppoja omaksua.
Taidekasvattaja Marjatta Levanto merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä museopedagogiikan uranuurtajana ja taiteen popularisoijana
Tieteen popularisoinnista ovat kuulleet kaikki, mutta harvempi tuntee taiteen popularisoinnin. Tälläkin on oma aloitteellinen edistäjänsä: Marjatta Levanto. Hän on suomalaisen taidemuseolaitoksen ensimmäinen museolehtori ja museopedagogiikan uranuurtaja.
Levanto on työskennellyt pitkään museopedagogiikan ja taidekasvatuksen tehtävissä Valtion taidemuseossa sekä sen edeltäjäorganisaatioissa. Hän on suomalaisen taidemuseolaitoksen ensimmäinen museolehtori, ja yksi museoiden taidekasvatuksen edelläkävijöitä. Hänen aloitteestaan on perustettu pedagogiikan yksikkö Valtion taidemuseoon.
Levanto on tehnyt taidetta tunnetuksi edistämällä mm. selkokielen käyttöä. Levannon mukaan taidemuseo on ennen muuta pedagoginen laitos; sen ei tule olla varasto vaan elävä kohtaamispaikka. Näyttelyitä ei tehdä suurelle yleisölle, sillä sellaista ei ole. Siksi ei myöskään ole yhtä tapaa popularisoida taidetta. Jokaisen yleisön ja jokaisen kävijän tulee voida löytää omalla tavallaan oma polkunsa taideteosten luo.
Levanto on kirjoittanut useita erityisesti lapsille suunnattuja taidekirjoja, mutta kirjoista hyötyvät kaikki, jotka haluavat uteliaalla mielellä tutustua taideteoksiin. Lisäksi Levanto on sanoittanut lastenlevyjä sekä tehnyt elokuvia, multivisioita ja videoita taiteesta. Kirjojen nimet kuvaavat tekijän kekseliäisyyttä ja luovuutta, esimerkiksi näin: Nykytaide suurin piirtein ja Leonardo oikealta vasemmalle.
Marjatta Levanto on toiminut myös Pariisin Suomen-instituutin johtajana ja vapaana luennoitsijana.
Levanto on palkittu muun muassa nuortenkirjallisuuden (1984) ja lastenkulttuurin valtionpalkinnoilla (1990). Vuonna 2000 hän sai Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämän Tietopöllö-palkinnon. Levannolle myönnettiin Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto taidekasvattajan työstä vuonna 2001. Vuonna 2015 Marjatta Levannon ja Julia Vuoren teos Leonardo oikealta vasemmalle (2014) oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Palkinnot esimerkillisestä tiedonjulkistamisesta
Ulkomaantoimittaja ja tietokirjailija Heikki Aittokoski pitkäjänteisestä journalistisesta työstä
Ulkomaantoimittaja ja tietokirjailija Heikki Aittokoski on isojen aiheiden mies. Aittokoski vie lukijan milloin pohtimaan köyhyyttä, milloin Euroopan nationalismia tai hän kuljettaa lukijansa Leninin junassa. Aittokoskella on taito rakentaa arkipäiväisten asioiden ympärille globaali tarina. Se voi lähteä vaikka Helsingistä ostetusta halvasta t-paidasta, joka johdattaa toimittajan Bangladeshin vaatetehtaiden kurjuuteen ja maan poliittiseen sekavuuteen. Kertoessaan suurista aiheista Aittokoski menee lähelle ja kuvaa pienillä konkreettisilla yksityiskohdilla tapahtumien olemusta.
Kuvatessaan meneillään olevaa kamppailua Euroopan suunnasta Heikki Aittokoski kysyy, mitä ovat kansankunnat ja kenelle ne kuuluvat? Selityksiä ei aina löydy, mutta Aittokoski sitoo nykytapahtumat historiaan ja avaa lukijalle näkymän erilaisten ilmiöiden syviin juonteisiin.
Heikki Aittokoski on pitkänlinjan journalisti, joka kirjoittaa lehtijuttuja ja reportaasikirjoja kaunokirjallisella otteella. Aittokoski aloitti Helsingin Sanomien toimittajana vuonna 1995 kulttuuritoimituksessa, josta siirtyi ulkomaantoimitukseen. Hän ollut Berliinin ja Brysselin kirjeenvaihtajana sekä ulkomaantoimituksen esimiehenä.
Heikki Aittokoski perehtyy ja pohtii. Hänen juttunsa ovat hitaan journalismin helmiä.
Valtiotieteen lisensiaatti, luonnontieteiden kandidaatti Mai Allo teoksesta Yhdessä ilmakehässä. Tieteen huipulle ydinturman jäljiltä
Suomi on ilmakehätieteiden suurvalta. Suomalaisten ilmakehätutkijoiden monitieteinen verkosto on tehnyt lähes neljänkymmenen vuoden ajan maailmanlaajuista huomiota saanutta pioneerityötä.
Mai Allon kirja Yhdessä ilmakehässä. Tieteen huipulle ydinturman jäljiltä on kiehtova ja mukaansa tempaava kuvaus suomalaisesta ilmakehätutkimuksesta ja ennen kaikkea tutkimustyötä tekevistä ihmisistä. Ilmakehätutkimuksen, erityisesti arvoituksellisten aerosolien perusasiat ja niiden vaikutukset eri olosuhteissa, kuvataan selkeästi. Ennen kaikkea kirja on värikäs ja elämänmakuinen kuvaus ja tarina intohimosta tutkimukseen, sen iloista ja suruista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Se on kuvaus uuden tieteenalan noususta hapuilevan alun jälkeen läpimurtoihin, tieteen kärkeen ja edelläkävijäksi.
Alussa tutkijoilla oli intuitio, että maaperä, vesistöt, metsät ja ilmakehä ovat kokonaisuus, mutta he eivät tienneet, mikä niitä oikein yhdisti. Tšernobylin ydinlaitoksen turma vuonna 1986 tarjosi yhtäkkiä runsaan havaintoaineiston, joka johti oivallukseen. Tutkijat ryntäsivät kentälle ja keräsivät aineistoa lehmänkarvoista mutapaakkuihin laskeuman mittaamiseksi. Yhdistäväksi tekijäksi osoittautuivat aine- ja energiavirrat. Ne ovat mitattavia ilmiöitä, joiden avulla ilmakehä--ekosysteemistä on mahdollista luoda testattava teoria ja laskennalliset mallit.
Nousu tieteen huippuyksiköksi oli alkanut.
Mai Allon vaivattomasti etenevä, hyvin kirjoitettu ja kiinnostavasti kuvitettu kirja tarjoaa ihmiskeskeisen näkökulman tutkimusryhmän toimintaan ja tieteen tekemiseen yleensä. Teoksessa on myös tieteenfilosofista pohdiskelua ja osuva kuva tutkimustyön prosesseista, ei vain sen tuloksista ja saavutuksista.
Mai Allo on ansiokkaasti yleistajuistanut vaikeat tutkimuskohteet ja -kysymykset. Kuvaamalla tutkijoiden arkista aherrusta teos kertoo, miksi pitkäjänteinen perustutkimus on tärkeää. Ne tutkimustulokset, jotka ovat nostaneet yksikön tieteen huipulle, perustuvat vuosikymmeniä jatkuneelle kärsivälliselle ja huolelliselle työlle, mikä ei näy uutisotsikoissa. Kaupalliset sovellukset, kuten hiukkaslaskuri tai räjähdesensori, eivät olisi koskaan syntyneet ilman vahvaa panostusta perustutkimukseen.
Mai Allon kirja kuvaa pitkää marssia tieteen huipulle. Sen parasta antia ovat kuvaukset ihmisistä ja arjesta tutkimuksen huippuyksikön takana.
Professori, ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm, yhteiskuntatieteiden maisteri, johtava tietoasiantuntija Päivikki Karhula, valtiotieteen maisteri, historioitsija Tuomo Olkkonen ja arkkitehti Maara Kinnermä verkkosivustosta Tiellä sananvapauteen. Suomalaisen sananvapauden ja sensuurin muistikirja (https://sananvapauteen.fi)
Tiellä sananvapauteen. Suomalaisen sananvapauden ja sensuurin muistikirja -verkkosivusto peilaa kiinnostavasti suomalaista sensuuria vuosina 1917 – 2017. Se on lajissaan laajin suomalaisen sananvapauden historiaa avaava julkaisu, joka sisältää yli 900 artikkelia.
Tiellä sananvapauteen tuo esiin lukuisat tutut mutta myös vähemmän tunnetut suomalaisen sananvapauden ja sensuurin kipupisteet. Se osoittaa, että sananvapaus ei elä vain juhlapuheissa, vaan sen rajoja määritellään aina uudelleen. Tiellä sananvapauteen nostaa esiin myös ne äänet, jotka ovat aikanaan jääneet marginaaliin.
Verkkosivuston takana on työryhmä, johon kuuluvat professori Kai Ekholm, tutkija Päivikki Karhula ja historioitsija Tuomo Olkkonen. Heidän tekstejään täydentävät usean kymmenen asiantuntijan kirjoitukset mm. sananvapauteen liittyvästä lainsäädännöstä, sotasensuurista ja elokuvasensuurista. Sananvapauden tilasta kertovat oman näkemyksensä myös 38 haastateltua toimittajaa, kirjailijaa, aktivistia ja poliittista vaikuttajaa. Sivuston tyylikkään ja selkeän ulkoasun on suunnitellut arkkitehti Maara Kinnermä.
Sivusto piirtää sata vuotta kattavan aikajanan, esittelee kiehtovia henkilökuvia ja kuvagallerioita ja tarjoaa artikkelien avulla monipuolisen tietopaketin helposti käytettävässä muodossa. Verkkoteoksen lisäksi tekijät ovat työstäneet aiheesta näyttelyn Kansalliskirjaston galleriaan.
Sananvapaus on suomalaisen yhteiskunnan peruspilari ja kansallisaarre. Sivusto muistuttaa meitä siitä, että sananvapaus ei ole milloinkaan itsestäänselvyys vaan sitä on aktiivisesti edistettävä ja vaalittava myös demokraattisissa yhteiskunnissa.
Maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, tietokirjailija Eeva-Liisa Hallanaro, filosofian tohtori, projektipäällikkö Saija Kuusela, filosofian tohtori, yksikönjohtaja Aino Juslén sekä filosofian maisteri, vanhempi tutkija Terhi Ryttäri teoksesta Metsän salainen elämä
Voiko kirja tuoksua metsältä? Metsän salainen elämä -kirja nimittäin tekee niin. Kirja kertoo Suomen metsien tuntemattomista lajeista. Kirjan taustalla on ympäristöministeriön vuonna 2003 aloittama tutkimusohjelma nimeltään Puutteellisesti tunnetut ja uhanalaiset metsälajit. Tutkimusohjelman avulla Suomen metsistä on löydetty tuhansia uusia lajeja.
Uudet lajit eivät kuitenkaan ole karismaattisia karhuja tai kauniita kämmekkäitä, vaan pääosin pieniä, huomaamattomia eliöitä joita tavallinen metsätallaaja ohittaa huomaamattaan. Taitavien kirjoittajien käsissä näistä mitättömistä tuleekin suuria päähenkilöitä. Lukijalle avautuu jännittävä maailma, jossa valeskorpionit ratsastavat kärpästen selässä, hiivasolut pariutuvat ja tunkeutuvat isäntäsieneen loisimaan ja sääskitoukat muodostavat tuhannen toukan kulkueita. Yhdessä luvussa tutustutaan kiehtoviin limasieniin, jotka etsiessään ruokaa haarautuvat verkostoksi, jota käytetään mallina tekoälytutkimuksessa.
Kirjan toiset päähenkilöt ovat tutkijat itse. He ottavat lukijan mukaansa metsään tutkimusretkelle ja avaavat oven omaan maailmaansa. Lukija saa tutustua tutkimusmenetelmiin ja oppii, miten valeskorpioneja metsästetään, miten sienten avulla voidaan tunnistaa ympäristön laatua ja miksi luteita kannattaa etsiä vanhoilta sotilasalueilta tai raviradoilta. Myös tutkijaelämän yksitoikkoisuus tulee tutuksi: pikkusienten tutkija viettää talven pimeät päivät mikroskoopin äärellä tarkastelemassa tuhansien kesällä kerättyjen puupalojen pintoja. Läsnä ovat myös riemun hetket, kun tutkija tajuaa löytäneensä tieteelle uuden lajin.
Kirjan tekijäjoukkoon kuuluu viitisenkymmentä kirjoittajaa. Eeva-Liisa Hallanaron, Saija Kuuselan, Aino Juslénin ja Terhi Ryttärin taitavan toimittamisen ansiosta teksti on kuitenkin yhtenäistä ja kirja muodostaa eheän kokonaisuuden. Kirjaa täydentää kauniit valokuvat, selkeät grafiikat sekä hauskat sarjakuvat.
Metsän salainen elämä -kirjan viesti on, että mitättömätkin eliöt ovat tärkeitä ekosysteemissä ja osa luonnon monimuotoisuutta. Kirjaa luettuaan ei enää katso metsää samoin silmin.
Dokumentaristi, toimittaja Katri Koivula, runoilija, kääntäjä Niillas Holmberg, koodaaja Samuli Kaipiainen, ohjelmoija Mikko Leino ja kuvittaja Lille Santanen verkkopalvelusta Sano se saameksi. Suomi–pohjoissaame-fraasisanakirja (http://sanosesaameksi.yle.fi)
Globalisaatio muodostaa uhkan vähän puhutuille kielille. Sano se saameksi. Suomi–pohjoissaame-fraasisanakirja -verkkosivusto perehdyttää käyttäjänsä pohjoissaameen, inarinsaameen ja kolttasaameen. Sivusto tutustuttaa käyttäjänsä uhanalaisiin saamenkieliin ja niiden puhujiin. Samalla tehdään kielien elvytystyötä.
Sano se saameksi -verkkosivusto kokoaa yhteen myös muuta tietoaineistoa. Tarjolla on lyhytdokumentteja saamen kielen käytöstä sekä pikaopas saamelaiskulttuuriin. Sivusto tarjoaa opetusmateriaalia ja opettajan oppaan siihen, miten materiaalia käytetään luokkahuoneissa rikastuttamaan äidinkielen, elämänkatsomustiedon tai historian opetusta.
Sapirin ja Whorfin tunnetun hypoteesin mukaan kieli säätelee ajattelua ja käyttäytymistä. Sano se saameksi -verkkosivusto mahdollistaa uusien ajattelumallien omaksumisen kielen ja erityisesti sanaston opiskelun kautta. Pohjoissaamen kielen käyttöön liittyvä fraasisanakirja on kiinnostava työkalu paitsi fraseologiaan myös laajemmin kielellis--kognitiiviseen lukutaitoon.
Noin kolmannes sivustolla esiteltävistä fraaseista on koottu sosiaalisen median kautta tulleista ehdotuksista. Kyseessä on siis interaktiivisesti toteutettu fraasisanakirja. Sanoiksi sai ehdottaa mitä vain, päivittäisistä ilmaisuista iskurepliikkeihin ja onnentoivotuksiin. Koska sanoista on myös lausumisnäyte, voi sivuston käyttäjä opetella muutaman pohjoissaamenkielisen fraasin, käyttää niitä omassa arjessaan ja rikastuttaa kielipääomaansa myös saamenkielisillä lainasanoilla.
Tärkeä asia sivustossa on laajan suomalaisen kohderyhmän huomiointi. Jokainen suomalainen ei voi osata saamenkieliä, mutta ymmärrys saamenkielistä ja -kulttuurista on osa pohjoista identiteettiämme.
Dosentti Oula Silvennoinen, dosentti Marko Tikka ja filosofian tohtori Aapo Roselius teoksesta Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet
Oula Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen kirjoittama Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet on meidän ajallemme tärkeä kirja. Politiikan suunnanmuutokset erityisesti länsimaissa ovat olleet viime vuosina nopeita ja suorastaan ennakoimattoman tuntuisia. Historia ei toista itseään, mutta nykyisissä yhteiskunnallisissa kannanotoissa voidaan havaita samankaltaista argumentaatiota kuin 1920- ja 1930-lukujen fasisteilla. Paralleeli oman aikamme politiikan käänteisiin on ilmeinen, kun kirjoittajat toteavat fasististen aatteiden leviämisestä 1920-luvun yhteiskunnassa: ”Se mikä vielä eilen näytti sopimattomalta ja naurettavalta, muuttui äkkiä hyväksytyksi ja arvokkaaksi.” (s. 131)
Teos kuvaa fasismin aatteen ja sitä kannattaneiden järjestöjen nousun taustat 1800-luvun lopulta lähtien: sen, kuinka ensin Suomen autonomian puolustajien, sitten itsenäisyysliikkeen ja sisällissodan valkoisen voittajaosapuolen liepeillä vaikuttaneet ääriajatteluun taipuvaiset henkilöt omaksuivat eurooppalaisen fasismin totalitaarisen ajattelun ja sen väkivaltaakaan kaihtamattomat toimintamuodot. Tämän poliittisen ajattelun käyteaineina olivat ensimmäisen maailmansodan ja vuoden 1918 sisällissodan valkoiselle osapuolelle antama sukupolvikokemus, Neuvosto-Venäjän ja kommunismin uhkakuva, ryssä- ja juutalaisviha sekä epäluulo virkamiehistöä ja saamattomaksi koettua demokraattista päätöksentekoa kohtaan.
Silvennoisen, Tikan ja Roseliuksen teos on vetävästi ja jopa jännittävästi kirjoitettu. Kerronnan pääosassa on 1920- ja 1930-lukujen äärioikeistolaisten liikkeiden keskeisten henkilöiden ja heidän toimeenpanemiensa operaatioiden kuvaus. Historian oppikirjoista tutut ilmiöt tuodaan elävinä tapahtumina lukijan eteen. Teos on käsittelemänsä aiheen ja aikakauden asiantuntijoiden kirjoittama. Lähes kaunokirjallisista ansioistaan huolimatta se perustuu uusimpaan tutkimukseen ja lähdetyöhön arkistoissa. Analyyseihin solahdetaan luontevasti tapahtumakerronnan väleissä ja kirjan lopun johtopäätöksissä. Näin kirjoittajat onnistuvat luomaan elävän ajankuvan ja osoittamaan, kuinka ensin yksittäiset ihmiset ja sitten laajemmat kansanjoukot 1920- ja 1930-lukujen Suomessa viehättyivät fasismin aatteesta.