Oikeusministeri Antti Häkkäsen puhe suomen kieli muuttuvassa Suomessa -seminaarissa Kansallismuseossa 21.3.2019
Hyvät kuulijat,
Kieli on yksi arkipäiväisen elämän suurimpia asioita. Vuosisatojen aikana kielipolitiikka on herättänyt suuria tunteita, aikaansaanut sotia ja toiminut kansakuntia yhdistävänä tekijänä. Kansallisvaltioiden synty on monissa maissa rakentunut kielipolitiikan varaan. Jokainen ihminen tarvitsee elävän ja uudistuvan kielen itseään ilmaistakseen. Mikäli ihminen ei pysty ilmaisemaan itseään omalla kielellään, on hänen vaikea ilmaista itseään myös vierailla kielillä.
Maailma kansainvälistyy jatkuvasti yhä kiihtyvää vauhtia. Kansainvälisen yhteistyön merkitys on yhä suurempi niin politiikan, elinkeinoelämän kuin tavallisen arkipäiväisen elämän kannalta. Kansainvälisessä yhteistyössä toimitaan pääosin kaikille yhteisellä vieraalla kielellä, englannilla. Pidän äärimmäisen tärkeänä, että kaikilla suomalaisilla on tosiasialliset mahdollisuudet kansainväliseen yhteistyöhön. Jotta ihminen kykenee ilmaisemaan itseään vieraalla kielellä, täytyy ensin oman äidinkielen osaamisen olla riittävän hyvä. Tämän vuoksi pidän tärkeänä, että keskustelemme tänään täällä suomen kielen asemasta muuttuvassa Suomessa. Kielipolitiikka herättää tunteita, ja kielipoliittista keskustelua käydään Suomessa koko ajan. Useimmiten kielipoliittisessa keskustelussa on puhuttu muista kielistä kuin suomen kielestä. Suomi kuitenkin muuttuu vauhdilla, ja nyt on oikea hetki puhua suomen kielestä ja sen tulevaisuudesta.
Hyvä yleisö,
Suomen kielen elinvoimaisuudesta on viime aikoina puhuttu paljon julkisuudessa. Pelkona on, että syntyy aloja, joilla suomen kielellä ei voi kommunikoida, tai sillä voidaan kommunikoida vain pinnallisesti. Uhkakuva on, että kielen käyttöala kapenee. Tämä keskustelu on keskittynyt erityisesti tiedepolitiikkaan, mutta kyse on kuitenkin myös laajemmin koko yhteiskuntaamme koskevasta kysymyksestä.
Kotimaisten kielten keskuksen suomen kielen lautakunta teki lokakuussa 2018 kannanoton, jossa oltiin huolestuneita siitä, että suomen kielen asema heikkenee nopeasti. Keskustelu suomen kielestä on erittäin tervetullutta. On selvää, että suomen kieleen on panostettava enemmän. Tämä on yksi syy siihen, että oikeusministeriö järjestää tämän tilaisuuden. Keskustelun lähtökohtana on terve ylpeys kansalliskielistä ja suomalaisesta kulttuuriperinnöstä, unohtamatta sitä lähtökohtaa, että Suomi on monikielinen maa, jossa kieliä ei aseteta vastakkain. Voimme samaan aikaan olla ylpeitä suomen kielestä ja arvostaa monikielisyyttä.
Useaan otteeseen on puhuttu siitä, että Suomi tarvitsee kielipoliittisen ohjelman. Tyhjästä ei tarvitse aloittaa, päinvastoin. Kansalliskielistrategia oli yksi pääministeri Kataisen hallitusohjelman kärkihankkeista. Valtioneuvosto hyväksyi sen vuonna 2012. Se koskee kansalliskieliä, suomea ja ruotsia, ja on valtioneuvoston ensimmäinen kielistrategia. Kansalliskielistrategian pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi oikeusministeriö hyväksyi kansalliskielistrategian toimintasuunnitelman vuonna 2016. Strategia ja toimintasuunnitelma sisältävät useita toimenpiteitä, jotka on pääosin toteutettu onnistuneesti.
Kansalliskielistrategian päämäärät ovat edelleen ajankohtaisia. Kansalliskielistrategian päämääränä on Suomi, jossa 1) kansalliskielet suomi ja ruotsi näkyvät, kuuluvat ja hyväksytään, 2) kansalliskieliä käytetään kaikilla yhteiskuntalohkoilla, 3) kansalliskielten tuomat hyödyt saadaan yhteiskunnan ja yksilöiden käyttöön, 4) jokaisella on mahdollisuus elää ja toimia omassa maassaan omalla kielellään, joko suomeksi tai ruotsiksi, 5) jokaisella on mahdollisuus tutustua maan niin suomen- kuin ruotsinkieliseen kulttuuriin ja perinteisiin sekä yhteiseen historiaamme ja hyödyntää niitä.
Monet kansalliskielistrategian toimenpiteistä tukevat käytännössä ruotsinkielisen kansanosan kielellisten oikeuksien toteutumista. Kansalliskielistrategiassa on tunnistettu myös suomen kieltä koskevia huolia. Suomen kielimaisema on kuitenkin muuttunut kuudessa vuodessa, ja se vaikuttaa suomen kieleen ja sen käyttäjiin. Tulevaisuudessa suomen kieleen onkin kiinnitettävä enemmän huomiota.
Hyvät kuulijat,
Oikeusministeriön tehtävänä on seurata ja edistää kielellisiä oikeuksia. Edistämistehtävä on näkyvä osa ministeriön työtä. Oikeusministeriö on esimerkiksi antanut kielivaikutusten arviointiohjeen, kouluttanut valtion virkamiehiä ja tuottanut runsaasti opasmateriaalia kielellisistä oikeuksista. Seurantatyön tehostamiseksi ministeriö on julkaissut kielellisten oikeuksien seurantaindikaattorit.
Hallituksen vuoden 2017 kielikertomusta varten pyrittiin eri tavoin selvittämään sitä, miten suomenkieliset kokevat kieliympäristön muutokset julkisissa palveluissa. Vuodesta 2004 lähtien on toteutettu kielibarometri neljän vuoden välein. Siinä kysytään kaksikielisten kuntien suomen- tai ruotsinkieliseen vähemmistöön kuuluvien kokemuksia siitä, miten kielelliset oikeudet toteutuvat. Viimeksi barometri toteutettiin vuonna 2016. Oikeusministeriö teki myös avoimen kyselyn otakantaa.fi-palvelussa, jossa kysyttiin muun muassa kieli-ilmapiiristä ja oman kielen käyttömahdollisuuksista. Tuloksista käy ilmi, että suomenkieliset pitävät pääasiassa yhä suomen kielen käyttämistä eri tilanteissa itsestäänselvyytenä.
Kielipolitiikka on laaja käsite. Valtioneuvostossa kielipoliittisia linjauksia tehdään ainakin oikeusministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonaloilla. Tällä hetkellä teemme työtä kielipolitiikan koordinaation parantamiseksi. Oikeusministeriössä pyritään myös ennakoimaan seuraavalla hallituskaudella tehtäviä kielipoliittisia linjauksia.
Hyvä yleisö,
on syytä kysyä, minkälaisia kielipoliittisia tavoitteita meillä pitäisi olla?
Meillä on oikeus olla ylpeitä suomen kielestä. Sillä ei ole kansalliskielen tai virallisen kielen asemaa missään muualla. Ruotsissa suomi on suuri vähemmistökieli, mutta sitä ei Ruotsissa käytetä kaikilla yhteiskuntalohkoilla.
Suomen kieltä on vaalittava samoista syistä kuin muitakin kieliä. Sillä on itseisarvonsa.
Emme myöskään halua yhteiskuntaa, joka jakaantuu kielitaitoisiin, jotka hyötyvät kansainvälistymisestä ja vain suomea tai ruotsia puhuviin, jotka jäävät tästä hyvästä paitsi. Tämä lisää polarisaatiota, joka vuorostaan on uhka oikeusvaltiolle. Suomen kielen käyttöä on edistettävä kaikilla yhteiskuntalohkoilla, koska se ehkäisee sellaisen yhteiskunnan syntymistä, jossa on he ja me.
Suomen kielen tulee olla myös tieteen kieli. Tämä on ehkä se kysymys, joka on toden teolla sysännyt keskustelun suomen kielen tilasta liikkeelle. Totta kai meillä on tieteenaloja, jossa tutkimusta tehdään pääasiassa englanniksi. Mutta terve suhtautuminen kansainvälistymiseen ja terve ylpeys kansalliskielistämme on tarpeen. Pitää olla mahdollista arvioida, milloin englannin kielen käyttö on relevanttia tutkimuksen kannalta, ja milloin olisi järkevämpää käyttää suomen kieltä. Olen itse oikeustieteilijä ja arvioni on, että omalla alallani tehdään jonkin verran sellaista tutkimusta englannin kielellä, joka voisi olla hyödyllisempää tehdä suomen tai ruotsin kielellä. Mielestäni on tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, että kansallinen tiede tarvitsee kansalliskielillä tehtävää tutkimusta. Mikäli tutkimustyötä tehdään vain englanniksi, tällöin osa kansallisesti tarvittavasta tutkimuksesta jää tekemättä.
Meidän on myös katsottava avoimesti englannin kielen rinnakkaiseloa muiden kielten kanssa Suomessa. Kyse ei ole ”cant’t live with, but can’t live without” tilanteesta, vaan siitä, että kansalliskielistä huolehditaan unohtamatta elävää elämää ja yhteiskunnan moninaisia tarpeita. Englannin kieli on tärkeä, kun on kyse kansainvälisten toimintaedellytysten turvaamisesta. Englannin kielen käyttö esimerkiksi palveluissa edesauttaa myös ulkomaisen työvoiman rekrytoimista. Vahva suomen kieli on tärkeä, jotta kaikki suomalaiset pääsevät osalliseksi kansainvälistymisestä.
Hyvä pohja Suomessa käytävälle kansalliskieliä koskevalle kielipoliittiselle keskustelulle on tässä:
Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin peruspilareita ovat hyvinvoivat kansalliskielet. Olemme ylpeitä suomalaisesta kulttuurista ja identiteetistä sekä Suomessa puhutuista kielistä.
Valtiovalta kantaa vastuun Suomessa puhuttujen kotoperäisten kielten elinvoimaisuudesta, ja siitä, että suomen ja ruotsin kielen käyttäjät voivat elää täysipainoista elämää omalla kielellään. Suomen ja ruotsin kielen aseman säilyminen yhteiskunnan yhteisinä kielinä edellyttää, että kielet kehittyvät myös tieteen, ja nopeasti kehittyvien alojen, kuten tietotekniikan, kielinä.
Hyvät kuulijat,
kansalliskieliä käytetään kaikilla yhteiskuntalohkoilla ja jokaisella on mahdollisuus elää ja toimia omassa maassaan omalla kielellään, joko suomeksi tai ruotsiksi.
Suomen kieltä kehitetään tietoisesti ja Suomessa voi osallistua täysipainoisesti yhteiskunnalliseen toimintaan suomen- ja ruotsin kielellä. Suomen ja ruotsin kielen säilymistä vaalitaan myös vapaa-ajan toiminnassa ja kulttuurissa. On tärkeätä tunnistaa yksityisen elinkeinoelämän vaikutukset Suomen kielimaisemaan ja ihmisten mahdollisuuteen elää ja toimia omalla kielellään.
Suomi turvaa jokaiselle oikeuden oppia maamme kansalliskieliä ja ylläpitää omaa kieltään.
Jokaisella Suomessa asuvalla on oikeus oppia niin hyvää suomen tai ruotsin kieltä, että hän voi tehdä työtä, käyttää palveluja ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vahva oman kielen osaaminen tukee myös suomen ja ruotsin kielen oppimista.
Suomi toivottaa tervetulleiksi kaikki kielet, ja kaikilla kieliryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään. Monikielisyys on lähtökohta ja Suomessa olevaa kielivarantoa hyödynnetään tietoisesti.
Kieliä ei aseteta vastakkain. Hyödynnämme pitkää kokemustamme useamman kielen rinnakkaiselosta. Englannin kieltä käytetään suunnitelmallisemmin unohtamatta sitä, että se ei palvele kaikkia.
Hyvä yleisö,
kieli herättää tunteita. Se on keskeinen asia yhteiskunnan toimivuudelle. Siksi on tärkeää, että puhumme kielipolitiikasta.
Ei ole takapajuista, jos osaa vain suomea tai ruotsia. Laaja kielitaito on hyvä asia, mutta se ei saa olla edellytys sille, että pääsee osalliseksi yhteiskunnan ja kansainvälistymisen tuottamasta hyvästä.
Kieli voi yhdistää, mutta kielet voivat myös erottaa. Tämän näemme usein maailmalla. Suomessa meillä on pitkät perinteet kielten onnistuneesta rinnakkaiselosta. Tämä ei ole syntynyt ilman tietoista työtä. Yksi tulevaisuuden tavoitteistamme tuleekin olla kieli-ilmapiirin parantaminen.
Ensi hallituskaudella on tarkemmin pohdittava kielipolitiikan tavoitetilaa. Miten turvaamme sen, että Suomessa perinteisesti puhutut kielet elävät ja kehittyvät? Miten löydämme tasapainon kielten rinnakkaiselossa? Mikä on eri toimijoiden vastuu kansalliskielistämme? Miten otamme huomioon sen, että yhä useampi on todellisuudessa monikielinen? Entä mikä on englannin kielen asema?
Kysymyksiä on paljon. Tämän päivän tarkoituksena on antaa eväitä suomen kieltä koskevaan kielipolitiikkaan. Toivotan teille kaikille osallistujille antoisaa seminaaria.