Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden ihmiskaupan uhrien avunsaantia parannetaan

oikeusministeriö
Saara Pihlaja
Venla Roth
Julkaisuajankohta 10.6.2022 9.28
Kolumni

Suomessa tulee moniin muihin Euroopan maihin verrattuna huonosti ilmi juuri seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa. Sekä viranomaiset että järjestöt uskovat, ettei sitä tunnisteta, eivätkä uhrit hae apua.

Tästä syystä valtioneuvoston hyväksymässä ihmiskaupan vastaisessa toimintaohjelmassa linjattiin yhteistyön tiivistämisestä viranomaisten ja järjestöjen välillä sekä osaamisen vahvistamisesta sukupuolistuneeseen väkivaltaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan tunnistamiseksi, ilmitulon edistämiseksi ja uhrien avun piiriin ohjaamiseksi. Oikeusministeriö päätti tarjouskilpailun jälkeen myöntää Rikosuhripäivystykselle 140 000 euroa tähän liittyvän hankkeen toteuttamiseen.  

Tämä SEIVE-hanke on alkanut joulukuussa 2021, ja sen päätavoitteena on tasoittaa alueellisia eroja toimijoiden osaamisessa ja toimintatavoissa sekä levittää toimivia käytäntöjä. Tavoitteena on parantaa haavoittuvassa asemassa olevien seksuaaliväkivaltaa kokeneiden ihmiskaupan uhrien tunnistamista niin, että yhä useampi heistä ohjautuisi viranomaispalveluihin. Yhtenä toimenpiteenä hankkeessa pilotoidaan alueellisia monitoimijaverkostoja, joissa vahvistetaan osallistujien osaamista sekä kehitetään käytäntöjä tunnistamisen parantamiseksi, oikea-aikaisen palvelunsaannin turvaamiseksi ja mahdollisten rikostutkintojen sujuvoittamiseksi. 

Tähän mennessä verkostot on perustettu Helsinkiin, Vantaalle, Ouluun ja Turkuun. Mukana on uhreja potentiaalisesti kohtaavia toimijoita muun muassa alueiden poliisista, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä järjestöistä. Mukaan on kutsuttu Seri-tukikeskuksia, turvakoteja sekä alaikäisten ja päihteiden käyttäjien kanssa työskenteleviä tahoja, jotka eivät perinteisesti ole kaikilla alueilla olleet ihmiskaupan vastaisessa työssä edustettuina, mutta joiden tiedetään kohtaavan hyväksikäytön ja seksuaaliväkivallan kohteeksi joutuneita henkilöitä.

Miksi ihmiskaupan uhreja ei tunnisteta? 

Alueellisiin verkostoihin alkuvaiheessa kutsutuille 40 henkilölle lähetettiin anonyymi alkukartoituskysely. Kyselyllä kartoitettiin havaittuja haasteita ja hyviä käytäntöjä seksuaaliväkivaltaa kokeneiden ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta, tukemisesta ja ohjauksesta. 

Kyselyn tulokset eivät yllättäneet, sillä haasteet ovat keskeisillä ihmiskaupan vastaista työtä tekevillä toimijoilla ollut jo ennestään tiedossa. Sen sijaan tulokset vahvistavat huolestuttavalla tavalla tätä kokemukseen perustuvaa ymmärrystä nykytilanteesta.

Vastaajilta kysyttiin näkemystä siihen, miksi seksuaaliväkivaltaa kokeneita ihmiskaupan uhreja ei tiettävästi nykyisin juurikaan tunnisteta. Lähes jokaisessa vastauksessa nousi esiin potentiaalisten auttajatahojen tietämättömyys ihmiskaupasta ja sen piirteistä. Tilanteissa saatetaan tunnistaa seksuaaliväkivaltaa ja muita yksittäisiä oikeudenloukkauksia, mutta auttajat eivät näe yksittäisten tilanteiden ja tekojen takaa ihmiskaupan kokonaisuutta. 

Vastaajien mukaan ihmiskaupan ilmituloa vaikeuttaa myös se, etteivät uhrit koe voivansa kertoa auttajalle tilanteestaan tai usko voivansa saada juuri sellaista apua mitä he tarvitsisivat. Heillä voi esimerkiksi olla tarve irtautua hyväksikäytöstä, mutta ei omasta yhteisöstään, tai tarve saada apua päihderiippuvuuteen, mitä ei aina ole tarjolla. 

Tilanteen puheeksi ottaminen koettiin myös haastavana. Esiin nousi auttajien epävarmuus siitä, miten ja mitä mahdolliselta uhrilta tulisi kysyä tai miten asiassa tulisi edetä. Toisaalta useissa vastauksissa todettiin, että mahdollisen uhrin tilannetta ei aina uskalla ottaa puheeksi, jotta auttajan työmäärä ei kasvaisi hallitsemattomaksi resurssipulan vuoksi. Myös koulutustarve koettiin edelleen suureksi.

Vastauksissa toistui tarve verkostotyöskentelylle, jossa olisi mukana asiakkaan kannalta tärkeitä viranomaisia ja järjestöjen edustajia. Seksuaaliväkivaltaa kokeneiden ihmiskaupan uhrien moninaisiin tarpeisiin voidaan harvoin vastata vain yhden auttajatahon tarjoamalla tuella.

Miten ihmiskaupan ilmituloa voitaisiin parantaa?

Tunnistamisen uskottiin paranevan, jos omassa työssä olisi aikaa rakentaa luottamussuhdetta ja syventyä uhrin tilanteeseen silloin, kun epäily hyväksikäytöstä herää. Myös uhreja potentiaalisesti kohtaavien tahojen kouluttamisen ja selkeiden toimintaohjeiden tai -käytäntöjen luomisen ihmiskauppaepäilyjen varalta nähtiin edistävän ihmiskaupan ilmituloa.  

SEIVE-hankkeen avulla yhdenmukaistetaan auttajien toimintatapoja sekä parannetaan toimijoiden yhteistyötä ja osaamista. Samalla pyritään varmistamaan, että uhriksi joutunut henkilö saa tarvitsemansa tuen arkensa vakauttamiseksi. Auttajatahojen näkökulmasta näin voidaan myös välttää päällekkäistä työtä, kuten saman asian selvittämistä tai samanlaisen tuen tarjoamista yhtä aikaa useamman eri tahon toimesta.

SEIVE-hankkeen puitteissa järjestetään vuonna 2023 laaja, aihepiiriin liittyvä koulutus.  Lisäksi verkostoille ja heidän organisaatioilleen on aloitettu aiheeseen liittyvät perehdytykset. 

SEIVE-hankkeessa tehdään lisäksi joustavaa, monialaista verkostoyhteistyötä matalan kynnyksen järjestö-toimijoiden ja viranomaisten välillä. Hankkeen tavoitteena on, että verkostotyöskentelystä muotoutuu pysyvä toiminto ja verkostoista työryhmiä, jotka jatkavat myös hankkeen päätyttyä. Työryhmien kautta on mahdollista tukea ja ohjata alueella tunnistettuja ihmiskaupan uhreja joustavasti, vaihtaa ajantasaista tietoa ilmiöstä ja jatkaa ihmiskaupan vastaisen työn kehittämistä niin, että uhrien oikeudet toteutuvat ja tekijät joutuvat aiempaa useammin rikosvastuuseen teoistaan. 

Kirjoittajat

Venla Roth on valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori ja SEIVE-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja.

Kuva: Laura Kotila

Saara Pihlaja työskentelee Rikosuhripäivystyksessä ihmiskaupan uhrien auttamistyön erityisasiantuntijana  ja SEIVE-hankkeen hankekoordinaattorina.

 
Sivun alkuun