Tieto on valtaa

Voiko poliisille kertoa, että etsitty henkilö on sairaalahoidossa? Voiko passirekisterin tietoja käyttää törkeän rikoksen selvittämiseen? Miten poliisi voi hyödyntää laajoja tietomassoja? Tiedon käyttämiseen liittyviä kysymyksiä ja tiedonvaihdon haasteita ratkotaan nyt usean hankkeen voimin.

Englantilaisen yleisneron Sir Francis Baconin paljon siteerattu lausuma ”tieto on valtaa” on luonnollisesti irrotettu asiayhteydestään, kun sillä tavanomaisesti kuvataan tietoyhteiskunnan keskeisintä polttoainetta, tietoa. Bacon tarkoitti lauseellaan muuta. Ajat ovat toiset, eikä Baconilla voinut olla elinaikanaan 1500- ja 1600-luvulla aavistustakaan digitalisaatiosta.

Poliisi elää ja muuttuu yhteiskunnan mukana. Tietoa tarvitaan rikosten selvittämiseen ja vaarallisten tekojen estämiseen, viime kädessä myös yhteiskuntajärjestyksemme turvaamiseen. Ne ovat poliisin lakisääteisiä tehtäviä. Menetelmiä ovat esimerkiksi kotietsintä, telekuuntelu, televalvonta sekä tekninen kuuntelu, katselu ja seuranta.

Tiedon hankkimisesta tiedon käyttämiseen

Kun koko yhteiskunta on kyllästetty tiedolla, tärkeää ei ole enää vain tiedon hankkiminen. Tärkeää on se, miten laillisesti hallussa olevaa tietoa saa käyttää.

Olennaisia kysymyksiä ovat tietomassan käsittely ja analysointi. Tärkeätä on myös tietojen turvallinen säilyttäminen ja tiedon tarvitsijoille toimittaminen. Uudet uhkakuvat ovat nostaneet keskeiseksi kysymykseksi myös sen, miten laajasta tietomassasta löydetään ne pienet poikkeukset, joilla on merkitystä. 

Viranomaisetkin suojelevat yksityisyyttäsi

Jokainen meistä tekee arjessa valintoja sen suhteen, paljonko antaa vapaaehtoisesti tietojaan eri palveluntuottajille. Lisäksi altistumme erilaiselle tietojen kalastelulle. Osa toiminnasta on rikollista. On selvää, että kyse on kaiken aikaa myös yksityisyyden suojasta.

Meillä Suomessa viranomaisilla on lakisääteinen velvollisuus edistää perusoikeuksien toteutumista. Turvallisuus on perusoikeus, samoin yksityisyyden suoja. Samalla, kun poliisikin tarvitsee uutta tietoa tehtäviensä hoitamiseen, on kaiken tiedonhankinnan perustuttava oikeusvaltiossa lakiin. Tästä emme voi tinkiä, emmekä tingi.

On keskeistä huomata myös se, että kaikki eivät pelaa yhteisten pelisääntöjen mukaan. Rikolliset pyrkivät kiertämään kaiken sääntelyn. Maailmassa on myös valtiollisia toimijoita, joita yksityisyyden suojaa koskevat säännökset eivät juuri rajoita.

Yhteiskunnan on päätettävä rajanvedoista

Ollaan monessa kohdin vedenjakajalla. Tietotekninen kehitys on ollut niin nopeaa, että lainsäädännön on ollut vaikeaa pysyä kehityksessä mukana. Tekoälyn käyttö on tästä hyvä esimerkki. Euroopan unionissa on juuri valmistumassa yhteiset pelisäännöt tekoälyn käytölle.

On myös perinteisempiä asioita, joissa yhteiskunnan on tarpeen määritellä pelisäännöt. Missä määrin terveydenhoidon toimijoilla olevia hyvin luottamuksellisia terveystietoja ja poliisin hallussa olevia uhkakuvia voidaan ajaa yhteen? Voiko poliisille kertoa, että etsitty henkilö on sairaalassa hoidossa? Saako poliisi kertoa kaavoituksesta vastaavalle viranomaiselle, että rakennushankkeen takana on moottoripyöräjengin kerhotila?

Joiltakin osin on epäselvää sekin, saako poliisi käyttää sillä laillisesti olevia tietoja jonkin ilmiön analysoimiseen. Toisentyyppinen kysymys on se, voiko viranomaisella laillisesti olevia tietoja saada käyttää toiseen käyttötarkoitukseen, kuten passirekisterin tietoja törkeiden rikosten selvittämiseen. Lähtökohtaisesti tietoja voi käyttää vain alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisesti.

Avoimia kysymyksiä on lukuisia. Sen takia sisäministeriössä yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa selvitetään näitä kysymyksiä eri hankkeissa. Käynnissä on rikostiedusteluhanke, passirekisterin biometrisiä tietoja koskeva hanke sekä sisäministeriössä ja muuallakin valtioneuvostossa useita tiedonvaihtoa viranomaisten välillä koskevia hankkeita.

Tieto todella on valtaa. Samalla on hyvin tärkeää, että yhteiskunta piirtää rajan esimerkiksi rikostorjunnan tehokkuuden ja yksityisyyden suojan välille. Viime kädessä eduskunta asettaa tasapainon eri perusoikeuksien välille.

Tomi Vuori
Poliisiosaston osastopäällikkö 
@TomiVuori