Hyppää sisältöön

Irtautuminen venäläiskaasusta etenee – EU varautuu tulevaan talveen

työ- ja elinkeinoministeriö
Riku Huttunen
Julkaisuajankohta 7.6.2024 7.53
Kolumni
Riku Huttunen puolilähikuvassa

Maakaasun (metaanin) saatavuus ja hinta ovat olleet keskiössä Euroopan kohdattua Venäjän aggression liittyen Ukrainan sotaan. Massiivinen sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan käynnistyi helmikuussa 2022, mutta energiasota alkoi jo kesällä 2021 Venäjän manipuloidessa kaasukauppaa Euroopan unioniin.

Konfliktin hintavaikutukset olivat suurimmillaan talvella 2022/23. Tämän jälkeen kaasun ja sähkön hinnat Euroopassa ovat palanneet vähintäänkin kohtuulliselle tasolle. Markkinoiden sopeutumisessa on vielä kuitenkin haasteita.

Vuonna 2021 Eurooppaan tuodusta kaasusta 45 % oli venäläistä. Intensiivinen verkko- ja tuonti-infrastruktuurin kehittäminen, kaasukaupan suuntaaminen länteen sekä onnistuneet kysynnänrajoitustoimet ovat pudottaneet tuon osuuden noin 15 %:iin, vastaavasti ovat kutistuneet Venäjän kaasunmyynnistä saamat tulot vaikuttaen myös maan budjettitalouteen. EU:n keskeiset kaasun tuontilähteet ovat nyt Norja ja Yhdysvallat.

Pakotteista neuvotellaan

Venäläisen kaasun tuonnille ei ole toistaiseksi asetettu suoria pakotteita. EU:n neuvoteltavana olevasta 14. pakotepaketista odotetaan kuitenkin avausta tässä suhteessa. Putkikaasun tuonnin kutistuttua venäläisen nesteytetyn maakaasun (LNG) tuonti on puolestaan kasvanut. Sanktiot voisivatkin kohdistua ensi vaiheessa juuri LNG:hen. EU:n julkituotuna tavoitteena REPowerEU-ohjelmassa on riippuvuuden lopettaminen venäläisestä kaasusta vuoteen 2027 mennessä.

EU:n juuri hyväksytty kaasuasetus mahdollistaa entistä suoraviivaisemmin myös jäsenvaltioiden kansalliset, määräaikaiset kiellot venäläisen tai valkovenäläisen kaasun syöttämiselle eurooppalaisiin verkkoihin.

Näkymät ja varautuminen talveen 2024/25

Kiintoisaa sinänsä, unioniin on tuotu venäläistä kaasua Ukrainan kautta koko 2014 alkaneen sodan ajan. Kaasuvirtojen katkaisu eri syistä on uhannut jo kauemmin, ainakin kaasukiistasta 2005-2006 lähtien. Venäjän Gazpromin ja Ukrainan Naftogazin välinen kauttakulkusopimus on kuitenkin umpeutumassa tämän vuoden lopussa, jolloin venäläisen putkikaasun tuonti Eurooppaan vähintäänkin vaikeutuu.

Euroopan komissio arvioi, että vaihtoehtoisia kaasun lähteitä ja reittejä on talvella 2024/25 riittävästi käytössä EU-maiden kaasuhuollon turvaamiseksi. Varastojen täyttöaste ja käytettävyys ovat myös keskeisiä tekijöitä. Talven 2023/24 jälkeen varastot olivat ennätyksellisen täysiä: täyttöaste oli huhtikuun alussa 59 %. Ukrainan kautta tapahtuvan kaasunsiirron loppuminen voi hidastaa varastojen täydentämistä vuonna 2025.

Geopoliittisen tilanteen ollessa kireä Euroopassa korostuu kriittisen infrastruktuurin valvonta, suojelu ja resilienssi. Yhteistyötä tässä suhteessa kehitetään sekä yksittäisten maiden kesken että laajemmin muun muassa EU:ssa ja Natossa.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA on todennut läntisten kaasuvarastojen olevan yleisemminkin hyvällä tasolla. Hinnat ovat maailmanmarkkinoilla laskeneet alle kriisejä edeltävän tason. Kysynnän oletetaan kasvavan ainakin maltillisesti lähinnä Aasian markkinoiden kehityksestä riippuen. Epävarmuuksia liittyy globaalin LNG:n nesteytys- ja vientikapasiteetin toivottuun kasvattamiseen. Geopoliittinen tilanne hermostuttaa osaltaan markkinoita.

Pitkän aikavälin kehityksen kannalta on merkittävää se, että Kiina ja Venäjä eivät ole edenneet putkikaasun kaupan kehittämisessä.

Suomi irtosi nopeasti Venäjän putkikaasusta ja vähäinen LNG-tuonti aiotaan kieltää

Suomi irtosi Gazpromin ruplakauppavaatimusten seurauksena venäläisen putkikaasun tuonnista jo toukokuussa 2022. Inkoon suureen LNG-terminaaliin (FSRU) ei voi käyttöehtojen puitteissa tuoda venäläistä kaasua. Lisäksi Suomessa on kolme pienemmän mittaluokan LNG-terminaalia, joista vain Hamina on liitetty kaasun siirtoverkkoon, Porin ja Tornion terminaalit palvelevat lähinnä paikallisen teollisuuden tarpeita. Näistä Porin ja Tornion terminaaleihin tuodaan edelleen LNG:tä Venäjältä – kauppaa ylläpitävät myös yrityksiä oikeudellisesti sitovat pitkäaikaiset tuontisopimukset.

Toisen merkittävän yhteytemme, Suomen ja Viron välisen Balticconnector-putken, katkettua lokakuussa 2023 ulkopuolisen tekijän aiheuttamana olimme talvikuukaudet meriteitse tulevan LNG-tuonnin varassa. Gasgrid Finlandin ja muiden alan toimijoiden päättäväisten toimien ansiosta kaasumarkkinat pidettiin keskeytyksettä toiminnassa koko talven. Huhtikuussa 2024 myös Balticconnector saatiin korjattua ja on taas markkinoiden käytössä.

Kaasutuontimme maantieteellinen jakauma ja luonne on muuttunut radikaalisti. Venäläisestä putkikaasusta on siirrytty länsimaiseen LNG:hen. Ulkomaankauppatilastojen mukaan vuoden 2023 viimeisellä neljänneksellä 65 % kaasutuonnista tuli Yhdysvalloista, 23 % Norjasta ja 7 % Venäjältä.

Työ- ja elinkeinoministeriö on paraikaa nimittämässä työryhmän, jonka tehtävänä on laatia venäläisen kaasun tuonnin kattavasti kieltävä laki. Lakiesitys on tarkoitus antaa ensi talvena. Samaan aikaan Suomi edistää eurooppalaisten pakotteiden asettamista venäläiselle kaasulle eri muodoissaan.

Riku Huttunen, ylijohtaja, työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston päällikkö