Lakihankkeen taustaselvitys arvioi ehdotuksia tehostaa sähkön siirtoverkkojen rakentamista yhteiskunnan sähköistyessä voimakkaasti
Energiamurroksen myötä sähkön tuotannon ja kulutuksen odotetaan kasvavan Suomessa voimakkaasti lähivuosina. Tämä asettaa haasteita myös siirtoverkoille. Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena onkin sähkön siirtoverkkojen toimivuuden ja riittävyyden vahvistaminen.
Työ- ja elinkeinoministeriö asetti keväällä 2024 työryhmän laatimaan ehdotuksen sähkömarkkinalain uudistamiseksi pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaisesti. Uudistuksen tavoitteena on tehostaa voimakkaasti lisääntyvän sähköntuotannon ja kasvavien kulutuksen kuormien integrointia kantaverkkoon ja suurjännitteiseen jakeluverkkoon.
”Yhteiskunnan nopea sähköistyminen ja teollisuuden investointisuunnitelmat haastavat voimakkaasti Suomen sähköjärjestelmän kehittämistä. Hallituksen suurjänniteverkkohankkeen tavoitteena on turvata tärkeiden teollisuuden investointien, voimakkaasti lisääntyvän uusiutuvan sähkön tuotannon sekä kaukolämmityksen sähköistymisen edellyttämä sähkön siirtoverkkojen rakentaminen. Keskeistä on myös säilyttää Suomi yhtenäisenä sähkökaupan hinta-alueena”, toteaa ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen.
Lakihankkeen tueksi ministeriö tilasi AFRY Management Consulting Oy:ltä taustaselvityksen, jossa arvioidaan työryhmän tarkastelemien muutosehdotusten vaikutuksia. Selvitys tukeutuu arvioon sähkönsiirron kehitysnäkymistä, kansainväliseen vertailuun sekä sidosryhmähaastatteluihin ja asiantuntija-arvioihin.
Selvitys taustoittaa ja kuvaa sähköjärjestelmään ennakoituja muutospaineita erityisesti lisääntyvän sähköntuotannon ja teollisuuden kasvavien kuormien näkökulmasta ja arvioi lainsäädännön muutosehdotuksien vaikutuksia. Selvityksen keskiössä oli suurjännitteinen sähkönsiirto. Siinä ei tarkastella sähkönsiirtoa keski- ja pienjänniteverkoissa.
Selvityksen mukaan sähkön tuotanto ja kulutus kasvavat voimakkaasti vuoteen 2040 mennessä, mutta maantieteellisesti eri alueilla, jolloin niiden yhdistämiseen tarvitaan vahvoja siirtoverkkoja, jotta Suomi säilyisi yhtenäisenä sähkökaupan hinta-alueena. Uutta tuotantoa rakentuu erityisesti Pohjanmaan alueelle, kun taas kulutus keskittyy voimakkaasti Etelä-Suomeen.
Pullonkaulaksi muodostunee erityisesti liittämiskapasiteetin niukkuus tuotannon osalta Pohjanmaalla ja muualla Pohjanlahden rannikolla, ja kulutuksen osalta Etelä-Suomessa ja kasvukeskuksissa. Tuotanto- ja kulutuskohteiden nimellistehon kasvaessa tarve liittämiskapasiteetin lisäämiselle kasvaa erityisesti järeimmissä 400 kilovoltin verkoissa. Nykyään paikalliset ja alueelliset verkkoyhtiöt, joilla on sidoksia sähkön tuotantoon tai myyntiin, eivät voi rakentaa tällaista verkkoa.
Selvityksessä arvioitujen lainsäädännön muutosehdotusten yhtenä tavoitteena on mahdollistaa yli 110 kilovoltin sähköverkkojen rakentaminen muillekin toimijoille kuin vain kantaverkkoyhtiö Fingridille. Muutoksella on tarkoitus selkeyttää kantaverkon ja jakeluverkon haltijoiden kehittämisvastuita siten, että Fingrid vastaa jatkossa selkeämmin valtakunnallisen sähköverkon kehittämisestä jakeluverkkojen huolehtiessa paikallisten ja alueellisten verkkojensa kehittämisestä.
Samalla kansallisesti tärkeiden teollisuuden keskittymien sähkönsiirtotarve voidaan turvata teollisuusinvestointien mahdollistamiseksi sekä edistää sähköä kuluttavien ja tuottavien suurinvestointien sijoittumista lähekkäin ilman tarvetta liittyä kantaverkkoon. Tuotannon keräilyverkkojen rakentamisella voidaan tehostaa tuotannon liittämisen kustannuksia ja maankäyttöä.
Muutosehdotusten keskeisimpinä haasteina ovat verkonhaltijoiden tosiasiallinen mahdollisuus investoida järeimpään 400 kilovoltin sähköverkkoon sekä verkonhaltijoiden tasapuolinen kohtelu yhdysjohtojen sijoittumisen näkökulmasta.
Selvityksessä on tarkasteltu myös uusien paikallisten ja alueellisten siirtojohtojen liittyjien ja aiemmin sähköjärjestelmään liittyneiden loppukäyttäjien välisen kustannusten jaon oikeudenmukaisuutta.
Kansainvälisen vertailun (Ruotsi, Norja, Saksa ja Hollanti) perusteella useimmissa maissa suurjännitteinen jakeluverkko voi olla yli 110 kilovolttia ja kantaverkon määritelmässä on muita laadullisia tekijöitä kuin pelkkä jännitetaso. Isojen kulutuskohteiden liittämisen osalta kehittämisvastuu on usein alueellisella verkolla.
Lisätiedot:
hallitusneuvos Arto Rajala, TEM, p. 0295 064 828