Maailma muuttuu, Suomen on asemoitava itsensä uudelleen myös kansainvälisessä TKI-yhteistyössä

Valtiojohtoisuus on tehnyt globaalin paluun teknologia- ja innovaatiopolitiikaan. Arvoketjut katkeilivat jo koronan aikaan, ja nyt käynnissä oleva Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä kiihtynyt taloudellinen ja teknologinen suurvaltakilpailu Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä haastavat myös Suomen. Teknologiablokkeja rakennetaan kovaa vauhtia valtavin panostuksin.

Suurvaltojen välinen kilpailu alleviivaa teknologioiden roolia keskeisenä strategisena voimavarana. Kansainvälisessä teknologiayhteistyössä turvallisuuden merkitys korostuu osin myös avoimuuden kustannuksella. Kansainvälisessä yhteistyössä monet maat hakevat saman arvopohjan jakavia kumppanivaltioita. Keskeinen kysymys tulevaisuuden kannalta on se, kenen kanssa ja minkälaista teknologiayhteistyötä halutaan ja voidaan tehdä. Sisäänpäin ei voi kääntyä. Suomen kannattaa vaalia laajan kansainvälisen yhteistyön ja hyvän tiedediplomatian tradition jatkumista innovaatiotoiminnassa. Toki riskit ymmärtäen ja yhteistyöalueet tarkkaan valikoiden. 

Perinteisesti Suomi on panostanut kansainvälisessä TKI-toiminnassaan pohjoismaiseen yhteistyöhön ja EU:n monenväliseen tutkimus- ja kehitystoimintaan. Valtiosopimuksia tiede- ja teknologiayhteistyöstä on solmittu aikojen saatossa USA:n, Japanin, Etelä-Korean, Kiinan ja Intian kanssa. Näiden merkitys korostuu nykyisessä toimintaympäristössä. Myös NATO-jäsenyyden myötä Suomen asema jossain määrin muuttuu: liittokunnan sisäiseen työnjako tulee vaikuttamaan myös meillä kaksikäyttöteknologian kehittämiseen ja hankintaan.   

Strategisten valintojen tekeminen välttämätöntä

Pienellä maalla on niukasti resursseja, joten niiden kohdentamisessa tulee olla viisas. Strategisten valintojen tekeminen TKI-politiikassa ja –rahoituksessa on välttämättömyys myös laadukkaan ja tuloksellisen kansainvälisen yhteistyön kannalta. Näiden tulee kytkeytyä myös strategisiin valintoihin uuden tulemisen tehneessä teollisuuspolitiikassa, jotta kasvu aidosti mahdollistuu.

Valtiojohtoisuuden paluu – pidämme siitä tai emme – korostaa hyvää koordinaatiota ja päätöksentekokykyä läpi koko yhteiskunnan. Kun teknologian kehittäjien ja hyödyntäjien  keskinäisriippuvuus lisääntyy, haastaa se myös hallintoa koordinoimaan tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa saumattomammin. Myös vanhaa kunnon sektorirajat ylittävää liimaa tarvitaan entistä enemmän julkisen ja yksityisen välille. Onnistuneen kansainvälisen yhteistyön pohjana ja kasvun edellytyksenä on nykyistä tiiviimpi yhteistyö tutkijoiden ja yritysten välillä myös kotimaassa. 

Suomalaista teknologiaosaamista, yhteistyöpanosta ja vaikuttamista tarvitaan kun navigoidaan uudessa kumppanuusmaisemassa. Kahdenvälisten teknologiasopimusten roolin vahvistuessa haasteeksi Suomelle muodostuvat resurssit, tai pikemminkin niiden puuttuminen. Resursseja kansainvälisesti kilpailukykyiseen teknologia- ja innovaatioyhteistyöhön tulisikin kasvattaa. Meitä ja osaamistamme tarvitaan kansainvälisillä areenoilla ja me tarvitsemme vahvoja kv-kumppaneita.

***

Näitä kysymyksiä käsitellään syvemmin TEM:n VTT:ltä tilaamassa tutkimuksessa ”Towards a more strategic approach in international technology cooperation” (linkki alla) 
 

ylijohtaja Ilona Lundström