Suomi siirtyy työllisyyspalveluissa pohjoismaiselle linjalle

Osana hallituksen työllisyystoimia uudistamme työllisyyspalveluita. Jos tavoitteenamme on muihin Pohjoismaihin verrattava työllisyysaste, meidänkin on syytä siirtyä työllisyyspolitiikassa hyödyntämään keinoja, joita muut Pohjoismaat ovat onnistuneesti käyttäneet. Tämä vaatii meiltä isoja uudistuksia niin palveluihin, toimintatapoihin kuin rakenteisiinkin. Näitä Sanna Marinin hallitus edistää voimakkaasti.

Toukokuun alussa voimaan tullut pohjoismainen työvoimapalvelumalli uudistaa työttömien palveluita. Malli myös kohtuullistaa työttömyysturvan seuraamusjärjestelmää niin, että oikeudet ja velvollisuudet ovat paremmassa tasapainossa.

Työllisyyspalvelut ovat entistä yksilöllisempiä ja tiiviimpiä. Työnhakijaa ei jätetä yksin ihmettelemään työttömyyden kohdatessa, vaan tukea työnhakuun saa nopeasti. Kansainvälisten tutkimusten mukaan juuri työnhakijan kohtaaminen säännöllisesti, aktiivinen työnvälitys ja työnhaun seuranta lyhentävät työttömyysjaksoja. 

Jotta yksilöllinen palvelu on mahdollista, olemme lisänneet TE-toimistojen ja kuntien resursseja 70 miljoonalla eurolla. Tällä on palkattu noin 1200 uutta virkailijaa, mikä on liki 40 prosentin lisäys vuoden 2019 resursseihin. Mittaluokassaan tämä on ainutlaatuinen panostus. 

Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin voidaan ajatella rakentuvan kolmesta kokonaisuudesta. Ensinnäkin yksilöllisessä palveluntarpeen arvioinnissa käydään läpi jokaisen työnhakijan palveluntarve, osaaminen ja mahdollisuudet hakea työtä. Jos työnhakijan edellytyksissä hakea työtä ja työllistyä on puutteita, hän pääsee nopeammin palveluihin. 

Toisekseen tiivis työnhaun tuki tarkoittaa, että työnhakijan ja asiantuntijan ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu jo viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta. Tämän jälkeen työnhakija saa tukea työnhakuunsa nykyistä tiiviimmin. Työnhaun alkuvaiheessa työnhakija tapaa TE-toimiston tai kuntakokeiluun osallistuvan kunnan virkailijan kahden viikon välein. Myös työttömyyden pitkittyessä tukea tarjotaan tiiviisti.

Kolmanneksi omatoiminen työnhaku tarkoittaa, että työnhakija valitsee lähtökohtaisesti itse, mitä työmahdollisuuksia hän hakee. Tässä on ajatustavan muutos entiseen. Luotamme ihmiseen. Asiantuntija kuitenkin tukee työnhakijaa sopivien työpaikkojen etsinnässä. Työnhauksi lasketaan esimerkiksi työhakemusten tekeminen sekä avoimen työhakemuksen laittaminen. Haettavien työmahdollisuuksien tulisi olla sellaisia, joihin työnhakija voi perustellusti olettaa voivansa työllistyä.

Jos edellytykset työllistyä ovat kunnossa, työnhakijan tulee hakea neljää työmahdollisuutta kuukauden aikana. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, jos esimerkiksi työnhakijan työkyky on alentunut tai alueella on vain vähän avoimia työpaikkoja. 

Muutos työnhakijoiden, TE-toimistojen sekä kuntakokeilujen henkilöstön arkeen on merkittävä. Meillä on valtava määrä uusia asiantuntijoita työllistymisen tukena ja perehdytysohjelmat ovat olleet käynnissä paikoin jo vuoden alusta alkaen. Uusien toimintatapojen juurtuminen ottaa kuitenkin aikansa, kuten missä tahansa isossa muutoksessa. Uskon kuitenkin pohjoismaisen työvoimapalvelumallin olevan tervetullut parannus. Tämä on ensimmäinen askel polulla, jossa panostamme työllisyyspalveluihin kuten muissakin Pohjoismaissa.

työministeri Tuula Haatainen