Suuryritysten kiperä pulma: miten komission ehdotus hallinnollisen taakan vähentämiseksi vaikuttaa kestävyysraportointiin tältä vuodelta?

työ- ja elinkeinoministeriö
Timo Kaisanlahti
Julkaisuajankohta 11.3.2025 14.10
Tyyppi:Kolumni
Timo Kaisanlahti

EU-komission äskettäin tekemä Omnibus-ehdotus eroaa merkittävällä tavalla voimassa olevista velvoitteista. Suuryritys on nyt kiperässä päätöstilanteessa: onko perusteltua jäädä odottelemaan vai jatkaako kestävyysraportin valmistelua tästä vuodesta?

Kirjanpitolaki edellyttävät, että kestävyysraportoinnin ”toisessa aallossa” pörssilistaamattomat suuryritykset raportoivat kuluvan vuoden 2025 kestävyystietonsa keväällä 2026. Kyse on velvoitteesta, jonka täyttäminen vaatii noin 1200 suuryritykseltämme huomattavia investointeja ja toimenpiteitä tietojen keräämisen ja raportoinnin toteuttamiseksi.

Yritykset ovat näitä investointeja ja toimenpiteitä parhaillaan suunnittelemassa. Viime viikolla komission julkistama Omnibus-ehdotus kuitenkin herättää aiheellisen kysymyksen siitä, mikä vaikutus ehdotuksella on raportointiin tältä vuodelta: 

  • Omnibus-ehdotuksen tarkoituksena on vähentää yritysten hallinnollista rasitetta keventämällä kestävyysraportointivelvoitetta. Raportointivelvollisten joukko ensinnäkin rajattaisiin nykyistä suppeammaksi korottamalla suuryritykset määrittävä henkilöstökriteeri nelinkertaiseksi nykyisestä 250 työntekijästä; tämän myötä raportointivelvollisuuden piiriin kuuluisi Suomessa noin 130 yritystä.
  • Kaikkia nykyisiä suuryrityksiä koskee myös Omnibusiin sisältyvä ”stop-the-clock” -ehdotus. Tämä tarkoittaa, ettei tältä vuodelta olisikaan tarpeen vielä raportoida, vaan ensimmäinen raportti tulisi laadittavaksi vasta vuodelta 2027 ja se julkistettaisiin keväällä 2028. 

Koska Omnibus-ehdotus eroaa näin merkittävällä tavalla voimassa olevista velvoitteista, kukin suuryritys on nyt kiperässä päätöstilanteessa: Onko perusteltua jäädä odottelemaan vai onko parempi edetä nykylain mukaan?  

Tähän ei valitettavasti ole täysin varmaa vastausta; virkakuntakaan ei voi tietää, miten direktiivineuvotteluissa käy loppujen lopuksi. Seuraava on henkilökohtainen arvioni, joka toivottavasti edesauttaa tilanteen jäsentämistä yrityskäytännössä. 

Selvää on, että suuryritys voi aina toimia nykylain mukaisesti. Toisaalta Omnibus-ehdotuksen mukaan komissio pitää tavoitteenaan, että ainakin raportoinnin lykkääminen tulee hyväksytyksi tänä vuonna direktiiviksi. Valistunut virkakäsitykseni on, että käsittelyaikataulu ehdotukselle mahdollistaa komission tavoitteen toteutumisen. 

Pidän myös lähes notorisena, että lopullinen direktiivi sisältää kahden vuoden lykkäyksen raportoinnin aloittamiselle. Usea merkittävä jäsenvaltio ei ole vielä pannut täytäntöön nykydirektiiviäkään; kaikkiaan 30 ETA-valtiosta kahdessatoista uupuvat direktiivin edellyttämät säännökset. Jollei lykkäystä hyväksyttäisi, tarkoittaisi se, että muiden 18 valtion (ml. Suomi) yritykset olisivat tosiasiallisesti suuremman hallinnollisen rasitteen alaisia. Tämä epätoivottava tulema olisi Unionin perusperiaatteiden kanssa selvässä ristiriidassa.

Jos ja kun Omnibus-ehdotuksen mukainen direktiiviehdotus on hyväksytty tänä vuonna, se on välittömästi Suomessa sovellettavaa oikeutta. Tämä juontuu yleisestä EU-oikeudellisesta opista direktiivin välittömästä vaikutuksesta eli siihen, että yritys voi vedota yksiselitteiseen direktiivisäännökseen ja toimia sen sallimalla tavalla. Siten suuryrityksen ei ole tarpeen jäädä odottelemaan Suomen kansallisia lainsäädäntötoimia, jotka vaativat oman aikansa direktiivin hyväksymisen jälkeen. 

Käsitykseni on, että suuryritys voi lykätä raportointinsa aloittamista Omnibus-ehdotuksen mukaisesti. Kuitenkin suuryritysmääritelmän osalta tilanne on toisenlainen. Ei ole itsestään selvää, että suuryrityksen henkilöstökriteeri nousee 1.000 työntekijään Omnibus-ehdotuksessa esitetyllä tavalla. Kriteeri tullee direktiivivalmistelussa neuvottelujen keskeiseksi kohteeksi. Siten sellaisen yrityksen, joka on nykylain tarkoittama suuryritys, joka jää Omnibus-ehdotuksen mukaisen henkilöstörajan alapuolelle, ei pidä ainakaan vielä – ennen direktiivin hyväksymistä – tuudittautua ajatukseen siitä, ettei sitä koskisi kestävyysraportointi vuodesta 2027 alkaen.

Oma ryhmänsä ovat pörssilistatut suuryritykset, jotka nyt tänä keväänä raportoimassa kestävyystietonsa viime vuodesta. Toki niitäkin koskee mitä edellä esitetään, mutta niissä on jo tehty tietojen keräämisen ja raportoinnin edellyttämät investoinnit ja toimet, joten EU:n kestävän kehityksen toteuttamisen kannalta olisi mieluisaa, että ne pysyttäytyvät raportoimisessa.

Timo Kaisanlahti, johtava asiantuntija