TEM:n näkemyksiä VTV:n energiatukiraportin huomioihin ja ehdotuksiin

Valtiontalouden tarkastusvirasto julkaisi 15.4.2025 tarkastuskertomuksen ”Energiainvestointien tuki vihreän siirtymän edistäjänä”. Se kohdistuu työ- ja elinkeinoministeriön ja Business Finlandin yrityksille ja yhteisöille investointitukena myöntämään energiatukeen vuosina 2018–2023.

Energiatuilla edistetään Suomen ja EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. Tuki on tarkoitettu hankkeille, jotka edistävät uusiutuvaa energiaa, energiansäästöä ja energiatehokkuutta tai muuta energiajärjestelmän vähähiilisyyttä. Tuen määrä moninkertaistui vuosina 2018–2023, kun kansallisen tuen ohella myös EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) rahoitusta kohdistettiin vihreän siirtymän ja ilmastotavoitteiden edistämiseen. Myöntövaltuudet kasvoivat valtion talousarviossa vuoden 2018 noin 55 miljoonasta noin 730 miljoonaan euroon vuonna 2022.

Työ- ja elinkeinoministeriö yhtyy osaan VTV:n huomioista ja kehitysehdotuksista. Useiden raportissakin mainittujen tekijöiden takia tukikäsittelyn resurssitilanne on ollut äärimmäisen haastava ja tehtäviä on jouduttu priorisoimaan. Lisäksi tukijärjestelmän kehittäminen on jatkuva prosessi. VTV:n esiin nostamat kehityskohteet ovat osin myös työ- ja elinkeinoministeriön tunnistamia kehityskohteita. 

Tarkastusraportti sisältää kuitenkin myös havaintoja ja johtopäätöksiä, joita ministeriö ei jaa. Seuraavassa niistä keskeisimmät.

Energiatuen tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian määrää ja parantaa energiatehokkuutta

Työ- ja elinkeinoministeriö ei jaa käsitystä siitä, että energiatuella olisi useita erilaisia, ja myös keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Pohjimmiltaan tuen tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian määrää ja parantaa energiatehokkuutta. Molemmat tavoitteet liittyvät myös EU:n asettamiin uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteisiin. 

Tukijärjestelmän suurin hyöty ja suurimmat ulkoisvaikutukset saadaan edistämällä uutta teknologiaa ja siksi uutta teknologiaa sisältäville hankkeille on annettu etusija. Muut tarkastuskertomuksessa tavoitteiksi mielletyt asiat, kuten päästövähenemät tai työllisyysvaikutukset, ovat ennemminkin vaikutuksia tai kokonaisharkinnassa selvästi vähäisemmällä arvolla olevia teemoja. 

Tarkastuskertomuksen mukaan vain 51 prosenttia tuesta on kohdistunut uuteen teknologiaan. Ministeriön laskelmien mukaan uuden teknologian osuus myönnetystä valtuudesta on tarkastelukaudella ollut noin 2/3. Se on myös nousussa niin, että vuoden 2025 jälkeen uuden teknologian osuuden odotetaan olevan jo yli 70 prosenttia.

Ministeriö on arvioinut esimerkiksi erilaisia tuotantomääriin tai -kapasiteetteihin perustuvia tavoitteita tai indikaattoreita. Hankkeet poikkeavat kuitenkin hyvin paljon toisistaan käytetyn teknologian ja kokoluokan osalta. Riskinä on, että mainitut tavoitteet alkaisivat ohjaamaan tukea liikaa tiettyihin teknologioihin tai hanke- ja yritystyyppeihin. Lisäksi tukiohjelmassa etusijalla olevat uuden teknologian hankkeet eivät välttämättä menestyisi tällaisilla mittareilla. Uusia teknologioita ja niihin liittyvien hakemusten määrää ja sisältöä ei ole mahdollista ennustaa etukäteen, mikä vaikeuttaa entisestään tavoitteiden tai indikaattoreiden asettamista. 

On tärkeää ymmärtää, että tukikäsittelyyn liittyy energiavaikutusten lisäksi useita muita arviointikriteerejä, kuten toteutettavuus, ja siten yksittäisten indikaattoreiden käyttäminen tukipäätösten perusteluna saattaisi heikentää yleisesti tukiohjelman laatua. Tukiohjelma on myös tärkeä pitää riittävän joustavana uusille teknologioille ja toisaalta mahdollistaa vakiintuneiden teknologioiden rajaaminen tuen ulkopuolelle. 

Tukiohjelmat syytä pitää selkeinä ja välttää liiallista hallinnollista taakkaa

Ministeriö huomauttaa, että useat VTV:n suosituksista väistämättä monimutkaistavat tukiohjelmaa ja lisäisivät niin tukikäsittelyn kuin tuen hakijoidenkin hallinnollista taakkaa. Tyypillisesti tällaisessa tilanteessa pienten yritysten mahdollisuudet saada tukea heikkenevät. 

Tarkastusraportissa ei ole huomioitu tukiohjelman kokonaisarkkitehtuuria riittävällä tasolla. Suuriin hankkeisiin sovelletaan perusteellista ja hankkeiden väliseen kilpailuun perustuvaa tukikäsittelyä. Tämä koskee valtaosaa myönnetystä tuesta. 

Pienempien hankkeiden tukikelpoisuuden kriteerejä on rajattu merkittävästi (esimerkiksi kokoluokat, teknologiat ja tukiprosentit), ja näille hankkeille on pyritty varmistamaan suoraviivainen ja ripeä tukikäsittely, josta Business Finland onkin saanut kiitosta. Vaihtoehtona olisi raskaampi ja esimerkiksi kilpailutukseen perustuva tukikäsittely. Tämä hidastaisi tuen myöntämistä merkittävästi ja edellyttäisi merkittävää lisäresurssia tukien käsittelyyn. 

Työ- ja elinkeinoministeriö huomauttaa, että tukiohjelman kriteerit käynnistävälle vaikutukselle ovat kansallisesti huomattavasti EU:n valtiontukisääntelyä tiukemmat. Varsinkin suurissa hankkeissa tuen käynnistävä vaikutus arvioidaan hankekohtaisesti muun muassa hankkeen kassavirtalaskelmiin perustuen. 

Tukiohjelman toteutus on kustannustehokasta ja tehdään pienillä resursseilla

VTV antaa myös ymmärtää, että tukiohjelma ei olisi kustannustehokas. Tätä on kuitenkin tarkasteltu hanketasolla määrittelemättä tarkemmin, mitä kustannustehokkaalla hankkeella tarkoitetaan. Ministeriö katsoo, että ohjelmatasolla tukiohjelma on hyvin kustannustehokas. Ensinnäkin, kuten raportistakin selviää, tukiohjelmaan käytetyt henkilöresurssit suhteessa myönnettyihin tukimääriin ovat hyvin pieniä. Lisäksi keskimääräiset tukiprosentit ovat alhaisia verrattuna moniin muihin tukiohjelmiin kansallisesti ja kansainvälisesti. Energiatuen avulla saadaankin vivutettua noin 4–5 kertaiset investoinnit maksettuun tukeen verrattuna. 

On myös tärkeää ymmärtää, että etenkin energiatehokkuushankkeissa kaikkein kustannustehokkaimmat ovat myös kaikkein kannattavimpia, ja siten niiden tulisi toteutua ilman tukea. Siten ne eivät voi ole myönteisten tukipäätösten piirissä. Tukiohjelman yksi peruslähtökohdista on nimenomaan se, että hankkeiden kannattavuus ei ole riittävällä tasolla, jotta ne käynnistyisivät ilman tukea. Ministeriöllä ei ole tiedossa, että kustannustehokkaita, mutta käynnistymiseen tukea tarvitsevia hankkeita jäisi tukematta. 

Ministeriö yhtyy raportin havaintoon siitä, että tiettyjä laskentasääntöjä on tarpeen ohjeistaa nykyistäkin tarkemmin. Energian, ja erityisesti sähkön hinnan, vakioiminen tukivertailussa ei kuitenkaan ole järkevää. Sähköstä maksettu hinta riippuu useista tekijöistä (mm. sopimustyyppi, yrityskoko), joiden vuoksi yritysten sähkökustannukset poikkeavat toisistaan merkittävästi. Sähkön hinnan vakioiminen hämärtäisi tukikäsittelyssä käytettyjen laskelmien ja yrityksen oman päätöksenteon pohjana käyttämien laskelmien yhteyttä. 

Ministeriö seuraa hankkeiden toteutumista 

Vaikutusarviointien ja seurannan osalta ministeriö toteaa, että se seuraa tukemiensa hankkeiden etenemistä. Energiatuki maksetaan aina ainoastaan toteutuneita kustannuksia vastaan. Viimeinen tukierä maksetaan vasta, kun hanke on valmistunut. Jokaisen maksatuksen yhteydessä tuen saajan on raportoitava hankkeen tilasta. Lisäksi tuensaajilla on velvollisuus ilmoittaa merkittävistä muutoksista hankkeessa välittömästi. Ministeriö tekee myös jälkikäteistarkastuksia hankkeille.

Varsinaisen vaikutusarvioinnin osalta on tärkeä ymmärtää, että kyse on osin erittäin suurista investoinneista, ja etenkin COVID-19-pandemian ja Ukrainan sodan takia hankkeita on myöhästynyt poikkeuksellisen paljon. Suuri osa hankkeista on vielä kesken, jolloin niiden perusteellinen arviointi on järkevää tehdä vasta myöhemmin. Tästä syystä ministeriö onkin priorisoinut hankekäsittelyä, jotta investointeja saataisiin Suomessa liikkeelle.

Lisätiedot:
teollisuusneuvos Pekka Grönlund, TEM, p. 0295 064 815 ja pekka.gronlund(at)gov.fi