Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Ydinenergia-alan tulevaisuus edellyttää selkeätä sääntelyä, vastuullista toimintaa ja kilpailukykyistä tuotantoa

työ- ja elinkeinoministeriö
Riku Huttunen
Julkaisuajankohta 8.12.2021 8.35
Kolumni
Riku Huttunen

Ydinenergialla on oma tärkeä roolinsa ilmastopolitiikan osana, etenkin lähivuosikymmeninä, kun olemme matkalla ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n arvio ydinenergian roolista maailman energiataloudessa on myönteinen. Järjestön tuoreen vuosijulkaisun (World Energy Outlook 2021) skenaariot ennakoivat myös merkittävää kasvua: ydinvoimalla tuotetun energian määrä nousisi nykyisestä 2 800 terawattitunnista 3 700 – 4 700 terawattituntiin vuonna 2050.

Euroopan unionissa noin puolet jäsenvaltioista käyttää ydinenergiaa, puolet ei. EU:n perussopimusten mukaan energialähteiden valinta kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mistä ydinenergia on malliesimerkki. Sitä sääntelee myös aivan oma yhteisönsä, Euratom, joka perustettiin jo 1951.

EU:n taksonomiavalmistelu heijastaa vahvasti jäsenvaltioiden jakaantuneisuutta ydinenergian suhteen. Rahoituskriteerien merkitys on suuri pääomavaltaisella alalla. Odotamme paraikaa komission luonnosta delegoiduksi asetukseksi, jolla asetettaisiin EU:lle hankalien ydinenergian ja kaasun taksonomiakriteerit. Suomen kanta on selvä: haluamme ydinenergian olevan kestävän rahoituksen kriteerien alla.

Ala on vahvasti säännelty – ja syystä

Ydinenergiaa koskee vahva ja yksityiskohtainen sääntely, koska sen hyödyntäminen on ydinmateriaalien vuoksi potentiaalisesti vaaraa aiheuttavaa toimintaa. Lainsäädännön kattamia asioita ovat muun muassa ydin- ja säteilyturvallisuus, turvajärjestelyt, ydinmateriaalivalvonta ja ydinvastuu. Näitä kysymyksiä ei voida ohittaa jatkossakaan.

Vastuullisuus on nähtävä myös laajemmin: ydinenergian tuottajan kuuluu maksaa kaikki syntyvät kustannukset. Tämä periaate on Suomessa kattavasti käytössä. Esimerkiksi ydinjätehuollon ja laitosten käytöstäpoiston varat kerätään työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivaan Valtion ydinjätehuoltorahastoon tulevaa tarvetta varten.

Maailmalla asia ei ole yleensä lähellekään näin hyvin järjestetty. Suomen toimintatapa ja vastuullisuus herättävät itse asiassa suurta mielenkiintoa, ei vähiten korkea-aktiivisen jätteen osalta. Posivan Onkalo on maailman ensimmäinen käytetyn polttoaineen loppusijoituslaitos ja hyvin pitkäjänteisen tutkimuksen ja suunnittelun tulos.

Loppujen lopuksi kannattavuus ratkaisee

Ydinenergian tulevaisuuden suurin kysymysmerkki on sen kannattavuus. Rooli perusvoimana tai vaikkapa lämmöntuotannossa on olemassa. Myös esimerkiksi pientuotanto niillä maailman arktisilla alueilla, joilla ei ole kattavaa sähköverkkoa, voi olla järkevää. Hinnan pitää kuitenkin olla kohtuullinen.

Kustannuksia voidaan leikata sarjatuotannolla ja oikeasuhtaisella sääntelyllä. Nykyiset laitokset ovat enemmän tai vähemmän räätälöityjä yksilöitä, ja myös niiden turvallisuusominaisuudet arvioidaan yksittäin. Rakentamisaikataulut venyvätkin näistä syistä todella pitkiksi – käynnistettävän Olkiluoto 3:n rakentaminen alkoi 2005. Aikakin on toden totta rahaa, kun miljardien hankkeista puhutaan.

Ovatko pienet modulaariset reaktorit ratkaisu?

Edellä kuvatuista syistä pienet modulaariset reaktorit (SMR) ovat olleet vilkkaan keskustelun ja kiinnostuksen kohteena. ”Pienet” on toki tässä syytä laittaa lainausmerkkeihin, puhutaan myös varsin suurista yksiköistä. 

SMR:t eivät millään muotoa poista relevantteja kysymyksiä turvallisuudesta, turvajärjestelyistä tai vaikkapa ydinjätehuollon hoitamisesta. Jos puhutaan kaukolämpöä tuottavista laitoksista, ne on myös rakennettava varsin lähelle asutuskeskuksia.

Modulaarisuus ja sarjavalmisteisuus ovat näissä reaktoreissa olennaisia ominaisuuksia ja vahvuuksia. Saamme kuitenkin vielä ilmeisesti odottaa kustannuksiltaan kilpailukykyisiä malleja – kehittäjiä maailmalla toki on, viimeisimpänä tällaiseksi ilmoittautui Rolls Royce.

Kannattavuuden ohella ratkaiseva asia on, miten sääntelyviranomaisten turvallisuusarviointi ja kansainvälinen yhteistyö tehostuvat. Olemme takaisin lähtöpisteessä, jos tätä ei saada toimimaan ja jokainen rakennettava reaktori pitää jatkossakin arvioida erikseen – vain hitusen karrikoiden – nollasta lähtien. Muun muassa k. Kansainvälisen ydinenergiajärjestö IAEA:n ja Euratomin olisi tarpeen herätä asiaan, joka konkretisoituu tämän vuosikymmenen aikana. Perimiltään kyse on kuitenkin regulaattoreiden yhteistyöstä ja koordinaatiosta.

Lakiuudistus luo vankkaa pohjaa tulevaan

Ydinenergialain uudistaminen on käynnistetty työ- ja elinkeinoministeriössä virkatyönä. Nykyistä, vuoden 1987 ydinenergialakia on muutettu ja täydennetty monen monta kertaa. Lain kokonaisuudistus on tarpeen muun muassa siksi, että oikeuksien ja velvoitteiden perusteista tulee säätää selkeästi laissa ja niihin liittyvien norminantovaltuuksien, joita myös Säteilyturvakeskus käyttää, tulee olla selkeitä ja laista johdettavia. Johtuen laaja-alaisesta sääntelystä työ on erittäin mittava. Tavoitteena onkin, että hallituksen esitys annettaisiin seuraavan vaalikauden loppupuolella eduskunnalle ja laki tulisi voimaan 2028.

Ydinenergialainsäädännön tai siihen liittyvän luvituksen uudistaminen ei ole taikakeino esimerkiksi SMR:ien käyttöönottoon. Turvallisuuteen, jätehuoltoon ja kustannuksiin liittyvät kysymykset ovat joka tapauksessa olemassa. Lain uudistamisessa toki otetaan huomioon SMR:t ja muu teknologian kehitys, mutta sen tarkoitus on paljon laajempi, kuten edellä kuvasin.

Lainsäädännön yleinen johdonmukaisuus, selkeys ja ymmärrettävyys ovat erittäin tärkeitä koko ydinenergia-alan toiminnan kannalta ja juuri näihin pyrimme. On tarpeen nähdä metsä puilta ja keskittyä turvallisuuden ja vastuullisuuden kannalta olennaiseen sääntelyyn.

Vakaan ja investointeja mahdollistavan toimintaympäristön luominen ja ylläpitäminen tätä kautta on valtiovallan tehtävä, varsinaiset investoinnit kuuluvat alan toimijoille. Näistä periaatteista pidämme kiinni jatkossakin.

Riku Huttunen
Ylijohtaja, Energiaosasto
Työ- ja elinkeinoministeriö

 

 
Sivun alkuun