Ydinvoiman edistämisselvitys kuvaa ydinvoiman lisäämisen tavat ja taloudellisuuden sekä arvioi edistämiskeinoja ja niiden vaikutuksia
Työ- ja elinkeinoministeriön AFRY Management Consulting Oy:ltä tilaama selvitys ydinenergian tuotannon edistämisen vaihtoehdoista, kustannuksista ja sähkömarkkinavaikutuksista on valmistunut. Selvitys luovutettiin 23.3.2026 ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalalle.
”Kiitän AFRY:n tästä kattavasta selvityksestä toivoen sen synnyttävän korkeatasosta keskustelua ydinenergiasta. Selvitys arvioi hyvin ydinvoiman roolia esimerkiksi sähkönhinnan vaihteluiden suitsijana ja tehopulan todennäköisyyden vähentäjänä. Olen todella tyytyväinen, että selvitys tuo ydinvoiman tämän tyyppiset hyödyt näkyvästi julki”, ministeri Sari Multala toteaa.
”Ydinvoiman tärkeys Suomelle on kirjattu hallitusohjelmaan ja viimeksi joulukuussa eduskunnalle lähetettyyn energia- ja ilmastostrategiaan. Ydinvoimaa tarvitaan varmistamaan suomalaisille kohtuuhintaisen ja toimitusvarman sähkön ja lämmön saanti kaikissa olosuhteissa ja teollisen kilpailukykymme turvaamiseen. Tämä selvitys on tärkeä lisätiedon lähde tämän kokonaisuuden edistämiseen tulevaisuudessa”, Multala jatkaa.
”Ydinvoimahankkeet ovat taloudeltaan hyvin erilaisia. Investointikustannukset vaihtelevat hanketyypeittäin samoin kuin hankkeiden kannattavuus. Ministeriössä on valmius käynnistää lainsäädäntötyö uusien SMR-teknologioiden markkinoille saattamisen edistämiseksi ja jatkaa arviointia isojen hankkeiden osalta”, Multala jatkaa.
Selvitys arvioi ydinvoiman eri tuotantomuotojen mahdollisuuksia
Selvityksessä tarkastellut vaihtoehdot jakautuvat kolmeen pääryhmään: perinteiseen suuren kokoluokan ydinvoimaan, pienydinvoimaan eli SMR-ratkaisuihin sekä nykyisten laitosten käyttöiän pidentämiseen.
Suuret uudet ydinvoimahankkeet eivät ole nykyoletuksin markkinaehtoisesti kannattavia. Niiden toteuttaminen edellyttäisi mittavaa valtion tukea. Hyötyjen ja kustannusten vertailun perusteella uuden sähköä tuottavan ydinvoimakapasiteetin tukemisen suorat hyödyt ylittävät kustannukset vain korkean sähkön hinnan skenaariossa.
Sen sijaan nykyisen ydinvoimakapasiteetin käyttöiän jatkaminen tuottaa merkittävän nettohyödyn kaikissa tarkastelluissa skenaarioissa, koska se alentaa sähkön hintaa eikä edellytä valtiontukia.
Selvityksen perusteella nykyisen kapasiteetin säilymisen turvaaminen mahdollisimman pitkään on kustannus-hyötysuhteen näkökulmasta perusteltua.
Lämpöä tuottavilla SMR-ratkaisuilla arvioidaan olevan paremmat edellytykset markkinaehtoiseen toteutukseen, vaikka niihin liittyy edelleen huomattavaa projekti- ja toteutusriskiä. Pienempien ratkaisujen osalta 300 megawatin SMR-yhteistuotantolaitoksen investoinniksi arvioidaan 3 miljardia euroa ja 100 megawatin SMR-lämpölaitoksen 0,4 miljardia euroa.
Pelkkään lämmöntuotantoon tarkoitetut ratkaisut voisivat tukea myös kaukolämmön tuotannon uudistumista. Jos hankkeita alettaisiin edistää nyt, uutta ydinvoimaa voitaisiin saada kaupalliseen käyttöön 2030-luvulla.
Sähkön kysyntä kasvaa – Ydinvoima voisi alentaa sähkön hintaa ja vahvistaa toimitusvarmuutta
Sähkön kysynnän arvioidaan kasvavan Suomessa kaikissa tarkastelluissa skenaarioissa merkittävästi vuoteen 2040 mennessä. Selvityksen mukaan ydinvoiman lisärakentamisella olisi pitkällä aikavälillä sähkön hintaa alentava vaikutus: tarkastellun 2400 megawatin lisäkapasiteetin arvioidaan alentavan sähkön vuosikeskihintaa noin 5–7 euroa megawattitunnilta vuosina 2040–2060.
Lisäksi ydinvoima vahvistaisi sähköjärjestelmän toimitusvarmuutta. Sääriippuvaisen uusiutuvan tuotannon osuuden kasvu, lämpövoimakapasiteetin poistuminen markkinoilta ja sähkön kysynnän nousu lisäävät tarvetta vakaalle perustuotannolle. Mallinnusten perusteella ydinvoima vähentää tehovajeen riskiä ja voi pienentää huipputuotantokapasiteetin lisäinvestointitarvetta erityisesti korkean kysynnän skenaariossa. Samalla ydinvoima tasaisi sähkön hinnan vaihtelua.
Perinteisen ydinvoiman tukimalleissa korostuvat hinnanerosopimus ja rahoitusinstrumentit
Selvitys tarkastelee myös keinoja, joilla valtio voisi edistää perinteisten suuren kokoluokan investointien toteutumista. Muissa Euroopan maissa tyypillinen ratkaisu on ollut kahdensuuntaisen hinnanerosopimuksen eli CfD-mallin yhdistäminen rahoitusinstrumentteihin, kuten valtiontakauksiin, korkotukeen tai valtion pääomitukseen. Käytännössä näin on varmistettu hankkeen tuotot ja minimoitu riskit taholle, joka hankkeen toteuttaa.
Selvityksen mukaan suuren kokoluokan perinteisen ydinvoimahankkeen, yhteisteholtaan 2400 MW sähkötehoa, tukeminen riskienjakomallilla voisi merkitä, sähkön hintakehityksestä riippuen, 330–820 miljoonan euron vuotuisia CfD-menoja sekä noin 11 miljardin euron lainantakauksia.
SMR-yhteistuotanto- ja lämpölaitosten tarvitsema tuki olisi selvästi pienempää, ja niiden rahoitusvajetta voitaisiin kattaa esimerkiksi ainoastaan pääomakustannuksia alentavilla tukivälineillä, mikäli ne eivät ole markkinaehtoisesti kannattavia.
Tukemiseen liittyy myös markkinariskejä
Selvitys korostaa, että perinteisten suuren kokoluokan ydinvoimahankkeiden tukemiseen liittyy myös haitallisia ja vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia. Erityisesti CfD-malli voi heikentää sähkömarkkinoiden hintasignaaleja ja lisätä painetta laajentaa tukijärjestelmiä myöhemmin myös muihin teknologioihin.
Mahdollisia tukiratkaisuja arvioitaessa onkin punnittava huolellisesti toimitusvarmuuden, hintavakauden ja investointien edistämisen hyötyjä suhteessa markkinoiden toimivuuteen.
Lisätiedot:
ylijohtaja Riku Huttunen, TEM, p. 050 431 6518
ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustaja Juuso Kilpinen, p. 050 322 9636
johtaja Joel Sarasti, AFRY Management Consulting Oy, p. 050 431 7253 (TBC)
teollisuusneuvos Juho Korteniemi, TEM, p. 0295 047 054 (paikalla 28.3. lähtien)