Maa- ja metsätalouden keinot ratkaisevat vesien ja Itämeren tilan

Vesien ja meren tilan parantaminen etenee kyllä vesiensuojeluohjelmilla ja vapaaehtoisilla toimilla, mutta isot muutokset nykyiseen aikaansaadaan maa- ja metsätalouspolitiikkojen ja -tukien muutoksen kautta. Seuraava tukikausi on ratkaiseva vesien tilan kannalta.

Päivitetyt tulokset Suomen vesien ja meren tilasta julkaistaan alkukeväästä. Vuoden 2019 arvion mukaan vesistömme eivät voi hyvin. Rannikkovesistä valtaosa (87 %), jokivesistä lähes kolmannes ja muista sisävesistä yli kymmenesosa on heikossa tilassa. Isoin ongelma on ravinnekuormituksesta johtuva rehevöityminen, mutta haitalliset aineet ja vesien tummuminen heikentävät myös vesien tilaa. 

Suomalainen vesiensuojelu on menestystarina niiltä osin, että aiemmin yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien pilaamat vedet on pitkälti saatu puhdistettua. Silti meillä on paljon tehtävää jäljellä, ja ongelmat ovat nyt aiempaa monisyisempiä. Siinä missä kuormitus painottui aiemmin pistekuormitukseen, nykyinen vesistöjen kuormitus tulee monia reittejä ja lukuisista pienistä lähteistä eli paljolti hajakuormituksena. Lisäksi ilmaston lämpeneminen ja sateisuuden lisääntyminen pahentavat tilannetta. Itämeren haasteet ovat muitakin vesiä visaisempia, valtioiden rajat ylittäviä ja Itämeren hallinta kansainvälistä. 

Luvanvaraisen toiminnan päästöt vesiin vähentyneet, maa- ja metsätalouden eivät

Isossa kuvassa näkyy, että luvanvaraisen toiminnan päästöt ovat selkeästi vähentyneet. Näin on laita paitsi teollisuuslaitoksissa ja yhdyskunnissa, myös kalankasvatuksessa. Niillä toimialoilla, joilla vesistövaikutusten ja kuormituksen hallinta perustuu pitkälti vapaaehtoistoimiin, kuten maataloudessa ja metsätaloudessa, ei ole nähty vastaavan mittakaavan onnistumista. Maataloudesta Itämereen päätyvä typpikuormitus ei ole vähentynyt sitten 1990-luvun puolivälin. Maatalouden fosforikuormituksessa kuitenkin on aivan viime vuosina ollut hienoisia merkkejä vähenevästä suuntauksesta Saaristomerellä ja Perämerellä. 

On päivänselvää, että kotimainen ruoantuotanto on tärkeää ja metsätalous on oleellinen osa taloutemme kivijalkaa. Meidän on myös aiempaa voimallisemmin huomioitava huoltovarmuus- ja turvallisuustarpeet. Silti maa- ja metsätaloudesta peräisin olevaa vesistökuormitusta pitäisi olla mahdollista vähentää nykyistä tehokkaammin. Maatalouden kuormituksen vähentämistoimien vaikuttavuutta perää myös Valtiontalouden tarkastusvirasto, joka julkaisi vuonna 2024 maatalouden vesiensuojelun tuloksellisuusarvioinnin.

Vesiensuojeluohjelmilla on tuettu monipuolisesti erilaisia toimia

Ympäristöministeriö on vuodesta 2012 rahoittanut monipuolisesti erilaisia vapaaehtoisia toimenpiteitä vesiensuojelun edistämiseksi ja ravinteiden kierrätyksen parantamiseksi. Ravinteiden kierrätysohjelma, Vesiensuojelun tehostamisohjelma ja nämä ohjelmat yhdistänyt Ahti-ohjelma ovat tukeneet vesiensuojelua lähes 200 miljoonalla eurolla. Tukea on annettu monipuoliselle hanketoiminnalle eri puolilla Suomea. Hankkeiden toteuttajien voi arvioida panostaneen hankkeisiin lähes vastaavan suuruusluokan summan omarahoitusta. Tukemiseen on käytetty varoja myös EU:n elpymisvälineestä.

Ohjelmarahalla on tuettu ja aikaansaatu kunnostuksia vesistöissä ja niiden valuma-alueilla. Peltojen ravinnevalumia on vähennetty peltojen kipsikäsittelyillä. Ravinteiden kierrätystä on tehostettu biokaasulaitoksia kehittämällä ja jätevesilietteiden käsittelyä parantamalla. Vesiympäristöjen puhtautta on edistetty parantamalla kaupunkien haitallisten aineiden päästöjen hallintaa ja Itämeren hylkyjen puhdistamista. Hankkeiden myötä muodostuneet vesiensuojeluverkostot ovat tuoneet yhteen erilaisia toimijoita. 

Vuonna 2023 käynnistyneessä Saaristomeri-ohjelmassa Saaristomeren valuma-alueelle on koottu ja ongelmalähtöisesti kohdistettu muuta Suomea vahvempaa tekemistä maataloudesta aiheutuvan kuormituksen vähentämiseksi. Myös uusia keinoja kokeillaan, kuten pienille valuma-alueille kohdennettua maan kasvukunnon parantamista sekä tulosperusteista rahoitusta peltojen fosforipitoisuuksien alentamiseksi. On liian aikaista sanoa, onko Saaristomeri-ohjelman lähestymistapa onnistunut, sillä tekemistä on tehostettu vasta muutaman vuoden ajan ja monet vaikutukset näkyvät vasta vuosien viiveellä. 

Ohjelmat ovat riittämättömiä suhteessa ongelmiin

Ohjelmien toiminta on silti ollut ja on täysin riittämätöntä suhteessa niihin ongelmiin, joita koko Suomen mittakaavassa yritämme taklata. Vesiemme kohtalon ratkaisee rahoituspohjaltaan huomattavasti vesiensuojeluohjelmia laajempi maatalouspolitiikka ja -tuet, joiden pitäisi vahvasti kannustaa viljelijöitä vesien tilaa parantavien toimenpiteiden toteuttamiseen.  

Vuonna 2026 Ahti ja Saaristomeri-ohjelma jatkuvat. Satsaamme edelleen kuormitusta alentaviin peltojen kipsikäsittelyihin ja tarkastelemme tukimahdollisuuksia myös muille maanparannusaineille: puukuiduille ja rakennekalkille. Ravinteiden kierrätykselle myönnämme edelleen tukea, joskin aiempaa pienemmässä mittakaavassa. Kaavailemme tänäkin vuonna avustushakuja sekä valuma-aluelähtöiseen vesien tilan parantamiseen ja kunnostuksiin että kaupunkivesien ja haitta-aineiden hallintaan. Ilmarisen hylyn saneeraustyön on määrä alkaa.

Vesiensuojelutoimilla on monia hyötyjä

Katse on käännettävä yhä enemmän maa- ja metsätalouteen ja toimenpiteisiin, joilla niiden kuormitusta voidaan rajoittaa nykyistä tehokkaammin. Tarvittavat toimenpiteet ovat monelta osin sellaisia, että niistä saadaan myös muita kuin vesistöhyötyjä. 

Peltomaiden vesitalouden ja kasvukunnon parantaminen edistää kuormituksen hillitsemisen lisäksi myös ruoantuotantoa. Vesien parempi hallinta sekä maa- että metsätaloudessa on myös aiempaa tarpeellisempaa muuttuvassa ilmastossa. Vesistöjä eniten kuormittavien pelto- ja metsäalueiden tunnistaminen, toimenpiteiden kohdistaminen juuri niille alueille, alueiden kevennetty käyttö tai jopa luonnontilaan jättäminen voisivat saada aikaan ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusvähennysten lisäksi myös luonnonmonimuotoisuus-, maisema- ja hiilensidontahyötyjä. Toimet vesien ja meren tilan parantamiseksi ovat tarpeen myös EU:n ennallistamisasetuksesta Suomelle koituvien velvoitteiden täyttämiseksi.

Seuraava EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosille 2028-2034, johon sisältyy myös seuraava maatalouspolitiikan tukikausi, on ratkaisevan tärkeässä asemassa Suomen vesien ja rannikkovesien tilan kannalta ja päättäjiltä on lupa odottaa viisaita päätöksiä ja vahvaa EU-vaikuttamista sellaisen maatalous- ja tukipolitiikan puolesta, joka huomioi vesistöjen ja Itämeren tarpeet.

Kirjoittaja