Valtiot yhteneväisiä ja sitoutuneita kestävään kalastukseen
Kestävä kalastus on yksi YK:n valtamerikonferenssin keskeisempiä aiheita. Aiheesta keskusteltiin keskiviikkoaamupäivällä 7.6. kumppanuus vuoropuhelutilaisuudessa. Kalan ja muiden selkärangattomien vesieläinten käyttö on lisääntynyt maailmassa kovaa vauhtia.
Kalanhyödykkeiden käyttö oli 1960-luvulla noin 10 kg/per henkilö vuosittain, nykyään tuo määrä on jo ylittämässä 20 kg/per henkilön rajan. Kalastussektorin seuraukset näkyvät merissä ja kalakantojen tilassa. Yli 30 % kalakannoista on ylikalastettuja ja lähes 60 % kalakannoista kalastetaan maksimaalisesti. Kyse on myös tärkeästä liiketoiminnasta jonka liikevaihto on noin 135 miljardia dollaria vuodessa maailmanlaajuisesti. Toisaalta pienimuotoinen kalastus on myös monien rannikolla elävien alkuperäiskansojen, naisten ja eri yhteisöjen elinehto. Kun kalakannat romahtavat, vaikutukset koskettavat juuri näitä yhteisöjä eniten.
Ilmoittamaton ja säätelemätön kalastus edelleen iso ongelma
Ylikalastuksen lisäksi ongelmana on ns. LIS-kalastus eli laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus. LIS-kalastuksen poistaminen oli yksi keskeisimpiä asioita, jotka olivat esillä konferenssissa. Arvioiden mukaan LIS-kalastus aiheuttaa vuodessa yli 83 miljardin dollarin tappiot. Ongelmaan on puututtu sekä FAOn että EU:n toimesta. FAO hyväksyi 2009 sopimuksen, jonka tavoitteena on estää LIS-kalastus. Sopimus tuli voimaan kesällä 2016 ja tähän mennessä 46 maata on liittynyt tähän sopimuksen, mukaan lukien Suomi. Suurena ongelmana ovat myös vääristävät tuet, jotka ovat jäänne kalastuksen ja kalastuslaivaston tukemisesta. Nämä tulisi pikaisesti poistaa. Tukea tulisi antaa ekologisesti kestävälle kalastustoiminnalle.
Vesiviljely ja merialueiden suunnittelu mahdollisia ratkaisuja tilanteeseen
Kalastuksen rinnalle on noussut vesiviljely, jonka tuotanto ylitti vuonna 2014 kalastuksesta saadun tuotannon. Vesiviljely on hyvä vaihtoehto ylikalastettujen kalakantojen osalta, mutta samanaikaisesti tulee muistaa, että vesiviljelynkin tulee olla kestävä ja toimia ympäristöehtojen mukaisesti. Merialueiden suunnittelu nostettiin esille monissa puheenvuoroissa. Tämä voisi olla yksi ratkaisu muun muassa pienmuotoista kalastusta harjoittavissa rannikkoyhteisöissä. Tunnelma oli selvästi positiivinen ja toiveikas sen suhteen, että näillä erilaisilla keinoilla voidaan estää kalakantojen tilan heikentyminen ja luoda edellytykset kestävälle kalastukselle, vesiviljelylle ja pienmuotoiselle kalastustoiminnalle.