Puolustusministeri Antti Häkkäsen puhe Keskuskauppakamarin puolustusteollisuuspäivässä 2.6.2026

Puolustusministeri Häkkänen piti puheen Keskuskauppakamarin puolustusteollisuuspäivässä tiistaina 2.6.2026.

Hyvät puolustusalan toimijat, päättäjät ja yhteistyötahot.

Tämän tilaisuuden teemana on ”Vahva, resilientti ja kansainvälinen Suomi”. Tässä otsikossa tiivistyvät ne tekijät, jotka ovat perustana sekä turvallisuudelle että talouden ja yrityskentän menestykselle. Suomen vahvuus, resilienssi ja hyvin suurelta osin myös kansainvälisyys ovat tiukasti sidoksissa siihen, miten nämä määreet toteutuvat yritysmaailmassamme.

Suomen puolustuksessa on muutamia peruslähtökohtia, jotka pysyvät muuttumattomina vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Yksi näistä on, että olemme aina ensisijaisesti itse vastuussa oman maamme puolustamisesta. Nykyään tukenamme on lisäksi maailman vahvimman puolustusliiton pelote ja puolustuskyky sekä joukko muita yhteistyöjärjestelyitä.

Painotan tässä sanaa ”lisäksi”. 

Olemme integroituneet tiiviisti osaksi muuta Eurooppaa ja läntisiä turvallisuuden rakenteita. Viimeinen merkittävämpi puuttuva palanen eli Nato-jäsenyys on ollut meillä arkea nyt jo yli kolmen vuoden ajan. Mutta silti lähdemme siitä, että Suomen puolustamisesta ensisijainen vastuu on meillä suomalaisilla itsellämme.

Suomen on siis itse oltava vahva. Käytännössä tästä on kysymys, kun sanomme, että Suomi on Natossa turvallisuuden tuottaja eikä sen kuluttaja. Ja kun pidämme oman pakettimme kunnossa ja kehitämme sitä, voimme uskottavasti vaatia samaa myös liittolaisiltamme.

Vastaavalla tavalla voidaan katsoa asiaa myös yritysmaailman kannalta. Maailmalta voidaan odottaa vetoapua. Voidaan toivoa, että vaikkapa EU-tasolla sääntelyä kevennetään niin, että eurooppalaiset ja suomalaiset yritykset eivät joutuisi antamaan kohtuuttomasti tasoitusta maailmanlaajuisessa kilpailussa. Voidaan puhua teknologian kehityksen tuomista mahdollisuuksista tuottavuuden parantamisessa. Ja voidaan ajaa kotimaisia lainsäädäntöratkaisuja sekä työelämäuudistuksia – ja näitähän on Orpon hallitus tehnytkin historiallisessa mitassa.

Kuitenkin lähtökohtana on aina oltava, että jokainen huolehtii kuntoon ne asiat, jotka ovat omissa käsissä. Esimerkiksi tuottavuuden vahvistaminen on asia, jota ei valtio voi tehdä yhdenkään yrityksen puolesta. Jokaisen on itse omaksuttava parhaat uudet teknologiat ja toimintatavat ja pidettävä näin oma suorituskuntonsa kilpailukykyisenä. Hyvin monet suomalaiset yritykset ovatkin tässä maailman kärkeä jo nyt.

En tietenkään halua vähätellä tai kiistää valtion roolia erityisesti puolustusalan vauhdittajana. Ilman hallituksen selkeitä linjauksia ja määrätietoista toimintaa ei Poriin nousisi TNT-tehdasta. Ilman merkittävien hankintojen tekemistä kotimaisilta yrityksiltä olisi moni vientimenestyskin jäänyt toteutumatta.

Mutta valtion keinot ja voimavarat ovat rajalliset. Eikä valtion kannata liikaa ryhtyä ajattelemaan yrittäjämäisesti. Valtio on valtio ja hoitaa valtion vastuita, yritykset ovat yrityksiä ja hoitavat bisneksen. Tästä työnjaosta kannattaa kyllä pääsääntöisesti pitää kiinni.

Yksi lähivuosien näkymä on, että niin yksilöiden kuin yritysten täytyy ottaa omasta vahvuudestaan aiempaa laajempaa vastuuta, kun valtio ja koko julkinen sektori ovat rajun sopeuttamisurakan edessä. Tämä ei tarkoita mitään dramaattista: Menotasoissa täytyy kokonaisuutena peruuttaa vain muutamien vuosien takaiseen tilanteeseen. Se on kyllä tehtävissä, kunhan kaikki ovat henkisesti siihen valmiita. Yksi näkökulma vahvuuteen onkin, että siinä olennaisesti on kyse vastuun ottamisesta.

Hyvät naiset ja herrat, entäpä sitten resilienssi?

Resilienssi on näinä toinen toistaan seuraavien kriisien vuosina noussut arvoon arvaamattomaan. Kyse on kyvystä ensinnäkin sietää yllättäviä muutoksia ja vastoinkäymisiä ja säilyttää toimintakykynsä niistä huolimatta. Toisaalta kyky on sopeutumisesta. Se tarkoittaa, että pystyy muuttamaan omaa toimintaansa, kun olosuhteet muuttuvat. Yritysmaailmassa yksi resilienssin ilmentymä viime vuosina on ollut monien siviilialoilla toimivien yritysten suuntautuminen puolustus- ja kaksikäyttötuotteisiin. Ei ole jääty voivottelemaan laahaavaa markkinatilannetta vaan käännetty katse uusiin mahdollisuuksiin.

Muutosjoustavuus on ehkä luonteenomaisempaa pienemmille ja ketterämmille toimijoille, mutta hienoja esimerkkejä löytyy myös kansainvälistä kokoluokkaa olevista yrityksistä. Esimerkiksi meille kaikille tuttu Nokia kokee nyt renessanssia yhtenä maailman johtavista puolustuksen tarpeita palvelevan konnektiviteetin kehittäjistä. Samalla se on luomassa Ouluun yhdessä alueen muiden toimijoiden kanssa yhtä maailman johtavista tämän aihealueen osaamiskeskittymistä.

Se on täydellinen esimerkki siviiliosaamisen onnistuneesta kääntämisestä tukemaan kansallista turvallisuutta ja puolustusta. Onko ehkä edellytyksiä jo sanoa, että Nokia on uusi Nokia? Moni seikka puhuu sen puolesta, että ainakin suunta on tässä oikea.

Resilienssi puolustuksen ja laajemmin kokonaisturvallisuuden kannalta tarkoittaa muun muassa sitä, että pystymme häiriötilanteissa ylläpitämään yhteiskunnan toiminnot. Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli on maailmanlaajuisen huomion kohteena. Meille suomalaisille itsellemme se on kuitenkin varsin arkinen asia.

Kaikilla viranomaisilla ja julkisilla organisaatioilla kuten alueilla ja kunnilla mutta myös yrityskentällä ja kotitalouksilla on oma vastuunsa siitä, että jonkin yllättävän tilanteen kohdatessa emme lamaannu vaan toimintakykymme säilyy. Viranomaisten varautumissuunnitelmat, puolustusvoimien materiaalivarastointi, väestönsuojien ylläpito, yritysten omien järjestelmien ja logistiikkaketjujen turvaamiseen liittyvät toimenpiteet ja tavallisten perheiden kotivarat ovat kaikki osa tätä kokonaisuutta.

Varautuminen tuo mielenrauhaa ja se on myös kansallisen turvallisuuden kannalta ennakkopidäke. Kun on tiedossa, ettei Suomea pysty noin vain siviilikohteisiin vaikuttamalla saamaan polvilleen, se nostaa omalta osaltaan kynnystä ryhtyä vihamielisiin toimiin maatamme kohtaan. Jotain kertoo, että Hakaniemen väestönsuoja Helsingissä on viime vuosina ollut yksi kysytyimmistä vierailukohteista, kun meillä vierailee ministereitä, komissaareja, valtionpäämiehiä ja muita kansainvälisen politiikan keskeisiä vaikuttajia.

Hyvä yleisö

Otsikon kolmantena osuutena mainittiin kansainvälisyys. Me suomalaiset tiedämme historiallisesta kokemuksesta, että yksin ei ole hyvä olla. Vaikka omat asiat pitääkin hoitaa niin hyvin kuin mahdollista, olla itse vahva ja resilientti, yksinään omalla tontilla alkaa nopeasti kaivata niitä kavereita. Maailma on muuttunut viimeisten vajaan parinkymmenen vuoden aikana todella rajulla tavalla, ja se on muuttunut erityisesti meidän lähialueillamme.

Venäjä käy jo viidettä vuotta rikollista hyökkäyssotaansa Ukrainaa vastaan, mutta ei tämä uusi aikakausi käynnistynyt keväällä 2022. Ei edes vuonna 2014 Krimin kaappauksesta vaan vieläkin aikaisemmin. Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008. Jo tätä ennen Venäjä teki aivan avoimesti tiettäväksi, että se hylkää kylmän sodan jälkeisen turvallisuusjärjestelmän. Suomessa vain harva viitsi tuolloin kuunnella, mitä Putin aivan suoraan sanoi, saati tehdä siitä rehellisiä johtopäätöksiä.

Puolustusministeri Jyri Häkämies oli yksi harvoista. Kuuluisassa ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” -puheessaan Häkämies ennakoi, että Venäjä tulee käyttämään energiavarojaan ja kasvavaa taloudellista mahtiaan vahvistaakseen asemaansa suurvaltana ja että sotilaallinen voima tulisi olemaan keskeinen osa sen ulkopolitiikkaa. Juuri näinhän kävi.

Muistan tämän puheen ja muistan muuten myös aika monet niistä reaktioista, joita se kotimaassa tuoreeltaan herätti. Ei ollut Häkämies profeetta omalla maallaan. Kiitokset ja tunnustukset ovat tulleet jälkijunassa, kuten monesti käy.

Samaan aikaan, kun Venäjä on omien yhteistyökumppaneidensa kanssa nakertanut ja horjuttanut kylmän sodan jälkeistä maailmanjärjestystä ja yrittänyt palauttaa Neuvostoliiton aikaisia etupiirejään, lännen yhtenäisyys on monien maiden sisäpoliittisen turbulenssin myötä vastaavasti kokenut kolauksia.

Brittien lähtö EU:sta oli kova isku sekä EU:lle että erityisesti briteille itselleen. Venäjä on onnistunut saamaan vaikutusvaltaa eurooppalaisissa maissa erityisesti tiettyjä poliittisia äärisuuntia edustavien puolueiden kautta mutta myös muilla tavoilla. EU on kyennyt Ukrainan sodan aikana toimimaan sinänsä yllättävänkin yhtenäisesti.

Rehellistä on silti todeta, että usein tulokset ovat olleet vaatimattomampia kuin olisi ollut tarvetta, ja niiden saavuttamisessa on kestänyt aivan liian pitkään. Mainittakoon esimerkkinä jäädytettyjen varojen pääomien käyttöönotto, jonka kanssa väännettiin pitkään eikä se lopulta onnistunut. Mutta tähän kysymykseen ehkä vielä palataan.

Tällä hetkellä ajankohtainen keskustelu koskee myös meille erittäin tärkeän puolustusliitto Naton roolin muutosta. Taakanjaossa erityisesti konventionaalisten kyvykkyyksien osalta on tietysti jo useamman vuosikymmenen ajan viesti Yhdysvalloista ollut, että Euroopan pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta tontistaan. Tämä ei suinkaan ole mikään Trumpin eilen keksimä idea, vaan asiasta on puhunut jo presidentti Eisenhower 1950-luvulla. Ei meidän siis Euroopassa pitäisi olla mitenkään pohjattoman yllättyneitä siitä, että nyt vasta vähän yli 70 vuoden jappastelun jälkeen asiassa aletaan vaatia jo hiukan tuloksiakin.

Muutama asia kannattaa pitää kirkkaana mielessä: Euroopassa ja myös Suomessa on turvallisuusympäristön muutoksesta johtuva aito uhkaperustainen tarve vahvistaa puolustusta. Me Suomessa hankimme kalustoa ja investoimme puolustusinfraan sen takia, että olisimme paremmin varautuneita Venäjän uhkaa vastaan. Ja tietenkin vahvistaaksemme ennakkopidäkettä, jotta se uhka ei koskaan realisoituisi. Sama koskee koko muutakin Eurooppaa, erityisesti niin sanottuja etulinjan maita. On Suomen etu, että myös Ranska, Italia, Espanja, britit ja kaikki muut eurooppalaiset Nato-maat lisäävät puolustusmenojaan. Se tarkoittaa, että ne hankkivat sellaista kalustoa ja joukkovahvuutta, joka tilanteen vaatiessa on käytössä etulinjan maiden tukena.

Maatamme ei kuitenkaan puolusteta vain materiaalilla. Onneksi meillä on maanpuolustustahtoinen kansa ja yleinen asevelvollisuus. Tämä motivoituneiden joukko takaa osaltaan maamme turvallisuuden.

Hyvä yleisö

Puolustusmenojen lisäämistä siis EI tehdä kenenkään henkilön tai minkään maan miellyttämiseksi vaan siksi, että meidän pitää vahvistaa omaa turvallisuuttamme. Ja kun puhun Suomen puolustusministerinä, se tarkoittaa myös suomalaisen puolustusteollisen pohjan ja kapasiteetin vahvistamista.

Kaikkea emme voi tuottaa itse – ei ole mitään järkeä yrittää lähteä tyhjästä rakentamaan kykyä vaikkapa hävittäjälentokoneiden tai taistelupanssarivaunujen valmistukseen. Paljon muuta Suomessa kyllä pystytään tekemään ja kannattaa tehdä.

Meillä on merkittävää osaamista ja kapasiteettia monilla puolustusmateriaalien alueilla. Patrian panssariajoneuvot ovat yksi tunnetuimmista esimerkeistä. Suomen ja Patrian johtamassa CAVS-ohjelmassa on saavutettu loistavia läpimurtoja, kun viimeksi Liettua ilmoitti yli 900 ajoneuvon hankinnasta. Patrian 6x6 on noussut suomalaisen puolustusteollisuuden eräänlaiseksi lippulaivaksi, joka on matkalla nykyaikaisten panssariajoneuvojen eurooppalaiseksi standardiksi omassa kategoriassaan.

Ajoneuvo-osaamisen ohella Suomesta kuitenkin löytyy maailmanluokan kyvykkyyttä myös esimerkiksi laivoissa ja veneissä, merimiinoissa, räjähteissä, käsiase- ja tykistöammuksissa, satelliiteissa, tiedonsiirrossa, optiikassa, johtamisjärjestelmissä, tekoälyssä, käsiaseissa, suojautumisessa ja monessa muussa. Kaikkea ei tässä ajanpuutteen vuoksi pysty tyhjentävästi luettelemaan.

Suomen puolustusteollisuus ei ole ihan vielä Ruotsin lukemissa mutta suunta tässäkin on ehdottomasti oikea. Viime vuonna alan liikevaihto oli 4,2 miljardia, ja tässä kasvua vuodesta 2024 oli sattumoisin 42 prosenttia. Yli puolet liikevaihdosta tuli viennistä. 

Puolustusteollisuuden vahva kasvu ja erinomaiset tulevaisuudennäkymät vahvistavat optimismia yleisemminkin. Viesti on selvä: Me pystymme tähän, katsokaa vaikka. Suomalaisella hyvään koulutukseen, laatuun ja työmoraaliin perustuvalla tekemisellä saamme tästä sektorista kasvun ja hyvinvoinnin uuden kulmakiven, josta saadaan suomalaisille työtä ja tulevaisuudenuskoa.

Suomalaisen puolustusteollisuuden vahva kasvu tarkoittaa merkittävää lisäarvoa myös tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnan näkökulmasta. Ei riitä, että tämän päivän hyvää tavaraa tuotetaan ja saadaan kaupaksi, vaan kyky jatkuvasti kehittyä on yhä keskeisemmässä roolissa.

Sama koskee niin yritystoimintaa kuin puolustusta. Näemme Ukrainasta, että itse asiassa nimenomaan innovaatiosyklin nopeudesta on tullut voimatasapainoa ratkaisevastikin muuttava strateginen kyvykkyys. Järjestelmien ja vastajärjestelmien kilpajuoksussa voitolle pääsee se, joka nopeammin pystyy löytämään vastustajan heikot kohdat ja keksimään tavat murtautua niistä läpi. Teknologinen kyvykkyys ei siis ole niinkään tekemisen osaamista vaan oppimaan oppimista.

Vastaavasti eri tarvikkeissa ei ratkaisevaa niinkään ole, kenellä on juuri tietyllä hetkellä jotakin tuote-erää varastossaan enemmän. Varsinkin pitkäkestoisessa kulutussodankäynnissä on paljon tärkeämpää se, miten pystytään tarvittaessa skaalaamaan tuotanto sellaiseksi, että sillä kyetään ajan yli ylläpitämään materiaalista taistelukykyä.

Tuotantolinjat eivät tietenkään synny yhdessä yössä, vaan suunnitelmien on oltava hyvissä ajoin valmiina, jotta konepaja pystyy nopeasti kääntämään tuotantonsa puolustuksen tarpeita palvelemaan. Ja tässä kokonaisuudessa kriittinen kysymys on myös materiaalivirtojen varmistaminen. Monissa välttämättömissä raaka-aineissa erilaiset riippuvuussuhteet ovat merkittävä riski, ja tästä syystä meidän täytyy kääntää katsetta vaihtoehtoisiin lähteisiin esimerkiksi monissa metalleissa ja muissa mineraaleissa. Suomi on tässä suhteessa eräs kiinnostavimmista maista koko Euroopassa.

Hyvät kuulijat

Suomi päätti viime viikolla antaa jo 33:nnen puolustusmateriaalipaketin Ukrainan tueksi. Olemme koko sodan ajan olleet yksi Ukrainan vahvimmista tukijoista talouden kokoon verrattuna.

Alkuvaiheessa tuki koostui pääasiassa puolustusvoimien omista varastoista annettavasta materiaaleista mutta nyt olemme siirtyneet tilaamaan uutta tavaraa suomalaiselta puolustusteollisuudelta. Tukipakettien kautta jo useita kymmeniä suomalaisyrityksiä on päässyt näyttämään tuotteidensa toimivuutta Ukrainassa. Se on maailman kovin puolustustarvikkeiden koelaboratorio. Se, joka voi kertoa, että tämä meidän tuotteemme muuten on Ukrainalla käytössä, saa muuallakin maailmassa halutessaan aika monta ovea auki.

Ukrainan tukeen käytettävissä olevat varat ovat tietysti rajalliset, ja siksi olemme kannustaneet yrityksiä hakemaan myös muita tapoja saada tuotteitaan Ukrainan käyttöön. Moni suomalainen yritys on omalla aktiivisella toiminnallaan löytänyt pääsyn sille markkinalle, ja esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto on äskettäin perustanut Pro Ukraina -ohjelman tässä auttamaan.

Suomi hankkii kotimaasta tietysti paljon omaankin käyttöönsä. Puolustusvoimat on suuri asiakas, joka ostaa suuria määriä tavaraa suuren reserviläisarmeijan tarpeisiin. Tämä mielessä pitäen kuitenkin yksi viesti puolustusalan yrityksille on, että rimaa kannattaa silti nostaa paljon korkeammalle. Puolustusvoimien tavarantoimittajaksi pääseminen on perinteisesti ollut monelle se tavoitteen täyttymys, mutta katsetta kyllä kannattaa suunnata myös koko läntisen maailman puolustustarvikemarkkinaan, jossa kysyntä on jo nyt kasvanut valtavasti, ja suunta tulee olemaan sama vielä pitkään.

Olemme miettimässä tapoja saada puolustusvoimien referenssitoimintaa parannettua, jotta suomalaiset firmat voisivat paremmin saada ratkaisuilleen kotimaasta arvostetun ”laatuleiman”. Sen kuitenkin tulee myös jatkossa saamaan vain sellainen tavara, joka oikeasti on hyvää.

Puolustusministeriö tukee ja auttaa yrityksiä vientiin ja kansainväliseen kauppaan liittyvissä asioissa, ja tätä osa-aluetta olemme organisaationa myös vahvistamassa. Myös puolustusviennin luvitusta ollaan sujuvoittamassa. Autamme ja sparraamme suomalaisia yrityksiä pääsemään mukaan Naton ohjelmiin, teemme vienninedistämistyötä niin virka- kuin ministeritasolla.

Toissa syksynä kävin Koreassa ja Japanissa mukanani monikymmenpäinen yritys- ja tutkimuslaitosdelegaatio. Suomalaisten yritysten tuotteiden puolesta kirjelmöin säännöllisesti kollegoille eri puolilla maailmaa ja promotoin niitä myös EU- ja Nato-ministerikokouksissa sekä muissa yhteyksissä.

Äskettäin otin Nordefco-ministerikokoukseen suomalaisia firmoja esittelemään tuotteitaan kumppanimaiden ministereille. Voin sanoa, että ne tekivät vaikutuksen. Suomalainen laatu ja tehokkuus ovat puolustusalalla todella kovaa valuuttaa.

Me suomalaiset olemme ikävä olleet hiukan huonoja pitämään meteliä itsestämme. Olemme tässä sijainnissamme oppineet olemaan kaikessa hiukan varovaisia. Vanha jalkaväen viisaus on, että kun ilmassa lentää romua, kannattaa pitää pää alhaalla. Tässä on oma järkensä, mutta huono puoli on, että se ehkä heijastuu myös sellaisille alueille, joissa pitäisi päinvastoin uskaltaa hiukan pitää sitä meteliäkin.

Sellaista mentaliteettia näkyy edelleen turhan paljon, että ajatellaan huipputuotteen myyvän itse itsensä. Hyvin harvassa tapauksessa näin todella on. Maailman suurimmat ja vahvimmatkin puolustusalan yritykset näkevät valtavasti vaivaa täysin etabloituneiden tuotteidensa markkinoimiseksi.

Onneksi tässäkin suhteessa olemme suomalaisina ja Suomena parantaneet juoksua. Suomalaiset firmat osallistuvat kansainvälisille puolustustarvikemessuille ja muihin tapahtumiin ylpeinä tuotteistaan. Monet ovat omassa erikoisosaamisessaan maailman parhaita tai jopa ainoita, ja pikkuhiljaa tämä uskalletaan myös sanoa ääneen rinta rottingilla. Tämä on erinomainen asia. Menestyvä ja maailmalla pärjäävä puolustusteollisuus on keskeinen osa Suomen puolustuskykyä.

Muun muassa näistä syistä mielestäni on aivan perusteltua sanoa, että vahva, resilientti ja kansainvälinen Suomi on mahdollinen vain, jos meidän yrityskenttämme on vahva, resilientti ja kansainvälinen. Niin puolustusteollisuudessa kuin myös yleisesti.

Aikaa toivottavasti jäi muutamalle kysymykselle. Paljon kiitoksia.