Aava Murron puhe Girls Takeover –päivänä 7.10.2020

Hyvät kuulijat. On ilo puhua tänään täällä edessänne, vaikka tavallaan toivon, että minun ei tarvitsi seistä tässä; ettei Girls Takeoverin kaltaisia tempauksia enää tarvittaisi.

Mutta totuus on, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vielä toteutunut. Ei missään. Vaikka paljon hyvää on sen saralla jo saavutettu, paljon työtä on vielä tehtävänä. Tyttöjä ympäri maailman uhataan tällä hetkellä pelottavan monesta suunnasta.

Tasa-arvon nimissä puhun teille tänään tytöistä ja teknologiasta.

Teknologiaan liittyvät sukupuolistereotypiat vaikuttavat lapseen jo pienenä. Jos tyttö kertoo pelaavansa videopelejä, häntä usein oudoksutaan. Jos taas poika kertoo, että ei pelaa videopelejä tai omista pelikonsolia, häntä usein oudoksutaan siitä syystä. Kun opettajalla ilmenee pulmia teknologian kanssa, hän pyytää useimmiten luokan poikia auttamaan. Oletusarvona on, että pojat ovat tyttöjä kiinnostuneempia ja taitavampia teknologian saralla. 

Näistä lähtökohdista huolimatta joidenkin tyttöjen kiinnostus teknologiaan pysyy yllä. Näistä lähtökohdista huolimatta joitakin tyttöjä kiinnostaisi opiskella koulussa atk:ta ja jokin päivä jopa työskennellä teknologia-alalla.  Sama vanha este tulee kuitenkin usein vastaan: pelko ulkopuoliseksi ja syrjityksi tulemisesta. 

Pulaa on myös roolimalleista, joista hakea tukea, samaistumispohjaa ja inspiraatiota. Itsekään en ennen Girls Takeover -projektiin ryhtymistä osannut nimetä yhtäkään teknologia-alalla työskentelevää naista. Se on haitallista.

Verkkoväkivalta rajoittaa sananvapautta ja tyttöjen pääsyä tiedon äärelle. Kolme neljästä tytöstä ja naisesta on kohdannut verkkoväkivaltaa. Tytöt ja naiset kohtaavat nettihäirintää 27 kertaa todennäköisemmin kuin pojat ja miehet. 

Olen puhunut ikäisteni naispuolisten kavereideni kanssa verkkohäirinnästä, ja on käynyt ilmi, että oikeastaan heiltä kaikilta on pyydetty alastonkuvia ja oikeastaan heille kaikille on lähetelty alastonkuvia ilman heidän omaa tahtoaan. Ja tämä on vain yksi esimerkki verkkoväkivallasta. 

Teknologiassa on kuitenkin myös paljon hyvää, minun kohdallani ennen kaikkea hyvää. Sen avulla voin esimerkiksi kommunikoida, etsiä tietoa, laajentaa näkökulmiani sekä opetella lähdekriittisyyttä ja digitaitoja. Korona-aika on ollut omiaan osoittamaan teknologian tärkeyden: teknologian avulla pystyin etäopetustilanteessakin saamaan laadukasta opetusta.

Kaikilla ei kuitenkaan ole samanlaista mahdollisuutta päästä käyttämään teknologiaa. Kehittyvien maiden tytöt ovat heikoimmassa asemassa. Jos perheellä on varaa teknologiaan, on pojilla todennäköisemmin pääsy nettiin ja teknologian äärelle. Kouluissa pojat oppivat digitaitoja tyttöjä enemmän. 

Aivan liian usein kehittyvien maiden tytöt jäävät ulkopuolelle niistä valtavista mahdollisuuksista, joita teknologiaan pääsyyn liittyy, muun muassa kehityksestä ja isosta määrästä tietoa, jotka myös voisivat myös auttaa parantamaan heidän asemaansa. Aivan liian usein kehittyvien maiden tytöt jäävät ulkopuolelle digitaidoista ja -osaamisesta, joka voisi mahdollistaa heille turvallisemman, paremman tulevaisuuden. 

Maailman talousfoorumi on arvioinut, että yli 90% tulevaisuuden työpaikoista tulee vaatimaan kehittyneitä digitaalisia taitoja. Miten käy tyttöjen, erityisesti kehittyvissä maissa elävien?

Epätasa-arvo iskee globaalisti moniin meistä tytöistä ja vaikuttaa elämiimme monin tavoin. Me tytöt emme kuitenkaan ole vain uhreja, vaan edustamme valtavaa potentiaalia. Meidän avullamme moneen epäkohtaan voidaan saada ratkaisu. 

Tasa-arvon toteutuminen palvelee meitä kaikkia monin tavoin. Mutta jotta pystyisimme parantamaan tyttöjen asemaa ja luomaan tulevaisuudesta tasa-arvoisemman, on tyttöjen ääni saatava kuuluviin. Heidän on päästävä kehittämään teknologiaa, jotta teknologiset ratkaisut huomioisivat myös tyttöjen ja naisten tarpeet ja toiveet.

Sen eteen tarvitaan nopeita toimia. Asenteiden on muututtava, ja yhteiskunnan on lakattava luomasta teknologialle sukupuoli. Me voimme päättää, miten teknologia meitä palvelee.