EIT:n tuomio tahdosta riippumatonta hoitoa ja pakkolääkitystä koskevassa asiassa

Valittaja valitti siitä, että hänen oikeuttaan vapauteen oli rikottu, kun hänet oli otettu tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon ja häntä oli pidetty sairaalassa mielentilatutkimusta varten, samoin kuin pakkolääkityksestä. Hän valitti myös useista muista kysymyksistä.

EIT ei pitänyt valittajan pitämistä sairaalassa mielentilatutkimusta varten 5 artiklan vastaisena.

EIT katsoi, että valittajan määrääminen tahdosta riippumattomaan hoitoon täytti laillisuusperiaatteen vaatimukset. Se perustui Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätökseen, josta hänellä oli mahdollisuus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Psykiatrisen hoidon jatkaminen sen sijaan perustui tarkkailulausuntoon, jonka teki sairaalan johtava lääkäri, ja lisäksi hankittiin toisen saman sairaalaan lääkärin lausunto. Tämä päätös alistettiin hallinto-oikeudelle. EIT:n mukaan potilaan mahdollisuus saada asiassa myös riippumattoman psykiatrin arvio olisi ollut tärkeä oikeudellinen suoja mahdollista mielivaltaisuutta vastaan. Tämän vuoksi EIT katsoi, että 5 artiklaa oli tältä osin loukattu.

Myös pakkolääkityksen osalta EIT totesi riittävien oikeusturvatakeiden puuttuvan, koska se perustui lääkärin päätökseen, josta ei voi valittaa eikä sen asianmukaisuutta voi muutenkaan saattaa tutkittavaksi. Täten myös 8 artiklaa oli loukattu.

Muiden kysymysten osalta EIT jätti valituksen tutkittavaksi ottamatta.

EIT määräsi valtion korvaamaan valittajalle 10 000 euroa korvauksena aineettomasta vahingosta sekä 8 000 euroa hänen oikeudenkäyntikuluistaan.

Lisätietoja: ihmisoikeustuomioistuinasioiden johtaja Arto Kosonen, ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö, puh. 09 1605 5729, ja lainsäädäntöneuvos Päivi Rotola-Pukkila, puh. 1605 5725