Talouspolitiikka-kirjoitussarja
Juho Romakkaniemi: EU:n globaali rooli on tienhaarassa

Valtioneuvosto on hallitusohjelman mukaisesti sitoutunut Suomen EU-vaikuttamisen ja erityisesti ennakkovaikuttamisen tehostamiseen sekä kannanmuodostuksen nopeuttamiseen. Hallitus linjasikin tämän mukaisesti Suomen tavoitteista Euroopan unionin strategiseen ohjelmaan. Erityisen tärkeää on edistää näitä linjauksia hyvissä ajoin tulevan komission ohjelmaan. Olennaista on tarjota konkreettisia ideoita ja ratkaisuja. Niitä kuunnellaan.

Yksi hallituksen kolmesta päätavoitteesta oli Euroopan kokonaisturvallisuuden parantaminen. Tähän kuuluvat sekä EU:n vahvempi rooli geopoliittisena toimijana, puolustusyhteistyön syventäminen sekä Ukrainan vahvan tuen jatkaminen.

EU:n jäsenmaiden yhtenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ollut valitettavan heikkoa, vaikka maailmanjärjestys on murroksessa ja lähialueillamme on käynnissä suurin sota sitten toisen maailmansodan. Silti näkemykset Venäjän uhasta ja EU:n toimintalinjasta vaihtelevat. Unkari on kuukaudesta toiseen yksin estänyt koko Euroopan kannalta tärkeät päätökset Ukrainan tukemiseksi. Unkari on yksinkertaisesti saatava riviin tai ohitettava päätöksenteosta.

Pidemmällä aikavälillä olisi järkevää luopua ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksissä täydestä yksimielisyysvaatimuksesta ja siirtyä osin määräenemmistöpäätöksiin esim. talouspakotteiden määräämisessä. Tämä olisi vastaus hallituksen tavoitteeseen, että hallitus pyrkii vahvistamaan EU:n päätöksentekokykyä ja globaalia roolia.

Kansainvälisessä toimintaympäristössä on ollut kasvavaa siirtymistä geotalouteen, jossa taloudellisia strategioita käytetään geopoliittisiin tarkoituksiin. Olipa kyseessä Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kauppasota, harvinaisten mineraalien käyttö neuvottelukorttina tai öljypolitiikka Lähi-idässä, geotalous muokkaa kansainvälisten suhteiden maisemaa.

Samanaikaisesti voidaan todeta multilateralismin uhkaavan vähentyä. Instituutiot, kuten YK ja WTO, joita pidettiin aiemmin yhteistoiminnallisen globaalin järjestyksen pilareina, kohtaavat nyt haasteita. Maailma näyttää olevan vetäytymässä näistä monenkeskisistä instituutioista, kun alueelliset ryhmittymät ja kahdenväliset sopimukset korostuvat.

Euroopan unioni on eräänlaisessa tienhaarassa. Toisaalta EU on sodanjälkeisten liberaalien ihanteiden tuote, toisaalta se kohtaa tämän uuden geotalouden aikakauden paineet. Miten EU:n tulisi navigoida tässä ristipaineessa?

Ensinnäkin EU voi merkittävän taloudellisen painoarvonsa avulla olla keskeinen tekijä multilateraalin järjestyksen säilyttämisessä. Tukemalla ja uudistamalla aktiivisesti instituutioita, kuten YK:ta ja WTO:ta, EU voi varmistaa, että nämä järjestöt pysyvät merkityksellisinä ja tehokkaina kasvavienkin haasteiden edessä.

Toiseksi demokratiat ja markkinataloudet maailmanlaajuisesti tarvitsevat parempaa ryhmittymistä. Yhteiset arvot ja periaatteet voivat muodostaa perustan koalitiolle, joka vastustaa protektionismin ja geotaloudellisen ohjailun nousua. EU, joka on sitoutunut demokraattisiin arvoihin ja vapaisiin markkinoihin, voi johtaa tällaista liittoa.

Lopuksi EU:n on tunnistettava mallinsa luontaiset vahvuudet. Yhteistyötä, yhteisiä arvoja ja molemminpuolista hyötyä korostamalla EU voi tarjota vaihtoehdon nollasummapeleille, jotka ovat ominaisia geotaloudelliselle ajattelulle. Luomalla molemminpuoliseen kunnioitukseen ja hyötyyn perustuvia strategisia kumppanuuksia Afrikan, Aasian ja Amerikan maiden kanssa EU voi luoda liittoutumien verkon, joka ajaa avoimien markkinoiden ja yhteistyökykyisen diplomatian asiaa.
Suomen uudeksi ulkopoliittiseksi doktriiniksi on muodostumassa arvopohjainen realismi. Siinä omiin arvoihin demokratiasta, markkinataloudesta, ihmisoikeuksista ja vahvoista instituutioista uskotaan ja niitä halutaan myös globaalisti edistää. Samalla kuitenkin katsotaan realistisesti maailmaa ja kasvavaa voimapolitiikkaa sekä haastetta, jota autoritaariset maat meille heittävät. Tätä samaa arvopohjaista realismia meidän on syytä edistää Euroopan unionissakin. Erityisesti turvallisuuspoliittinen realismi on monissa sen jäsenmaissa unohtunut pahoin.

Vaikka haasteita riittää, ne tarjoavat myös mahdollisuuksia. EU:lla on ainutlaatuinen mahdollisuus näyttää esimerkkiä ja osoittaa, että yhteistyö, monenvälisyys ja yhteiset arvot voivat edelleen muokata maailmanjärjestystä. Puolustamalla aktiivisesti näitä periaatteita EU ei voi ainoastaan turvata etujaan vaan myös luoda tietä osallistavampaan ja yhteistyöhön perustuvaan maailmanlaajuiseen tulevaisuuteen. Strategisen kaukonäköisyyden, viisaan diplomatian ja yhteisiin arvoihin sitoutumisen ansiosta liberaali järjestys voi mukautua ja menestyä tällä uudella geotalouden aikakaudella. EU, jolla on rikas historia ja yhteiset ihanteet, voi näyttää tietä.

EU:n puheenjohtajamaana vuoden alussa aloittanut Belgia on asettanut yhdeksi puheenjohtajuuskautensa painopisteeksi EU:n globaalin roolin vahvistamisen. Sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestelmään kohdistuu yhä enemmän paineita etenkin Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Tähän vastatakseen Belgia jatkaa EU:n resilienssin ja strategisen autonomian vahvistamista, sekä keskeisten arvojen puolustamista. Puheenjohtajakaudella korostetaan myös avoimuutta, dialogia ja yhteistyötä unionin keskeisinä intresseinä.

Kesäkuun EU-parlamenttivaalien jälkeen muodostettavan uuden komission ohjelmaan kohdistuu jo isoja odotuksia. Muun muassa vihreä siirtymä, digitaalinen siirtymä, sisämarkkinat, kauppapolitiikka vaativat jatkuvuutta ja täytäntöönpanoa. Hallituksen ennakkovaikuttamisen pakista pitäisi löytyä Suomen ratkaisut kaikkiin näihin kysymyksiin. Mutta erityisesti voisimme näyttää tietä EU:n globaalin roolin vahvistamisessa. Se on pienen avoimen talouden suuri etu.

Juho Romakkaniemi
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja, talousneuvoston jäsen

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita.