Talouspolitiikkaa-kirjoitussarja
Dasguptan teesit: hinnoittelu estää luontokadon – tarvitaan myös tietoa ja rahoitusta
Professori Partha Dasguptan nimeä kantava luonnon monimuotoisuuden taloudellista merkitystä korostava raportti on saavuttanut laajaa kansainvälistä huomiota. Sir Partha esitteli raporttinsa pääteesejä suomalaiselle yleisölle pääministeri Marinin johtaman talousneuvoston konferenssissa kesäkuun alussa.
Dasguptan mukaan luontopääoma pitäisi nostaa talousteoriassa ja sen soveltamisessa ns. tuotetun pääoman ja inhimillisen pääoman rinnalle tasavertaiseksi tuotantopanokseksi, jonka kuluminen tulisi ottaa huomioon taloudellista kehitystä arvioitaessa. Viime vuosikymmenenien hyvinvoinnin nopea kasvu kätkee alleen luontopääoman kulumisen, joka on jäänyt pitkälti huomiotta. Jatkuessaan kehitys johtaa luonnon tuottamien elintärkeiden palveluiden ehtymiseen ja lopulta ihmiskunnan elinmahdollisuuksien katoamiseen.
Dasguptan ratkaisuna ongelmaan on luonnon tuottamien palveluiden globaali hinnoittelu ylikulutuksen ehkäisemiseksi: arvion mukaan luontopalveluita käytetään tällä hetkellä noin 1,6 kertaisesti se määrä, jonka maapallo pystyy kestävästi tuottamaan. Parhaimmillaan hinnoittelu voisi tuottaa varoja luontopääoman kasvattamiseen, luonnon monimuotoisuuden ja luontopalveluiden tuotannon lisäämiseen. Esimerkkinä valtamerien käytöstä perittävien kuljetusmaksujen ohjaaminen sademetsien suojeluun ja ennallistamiseen, jota ei voida jättää yksin trooppisten ja usein köyhempien maiden vastuulle.
Dasguptan ratkaisut perustuvat viime kädessä markkinamekanismin ulottamiseen myös luonnonsuojeluun: Kun luontopalveluiden hinta heijastelee niiden todellisia yhteiskunnallisia kustannuksia, markkinat toimivat ja ylikulutusongelma poistuu. Raporttia onkin kritisoitu liiankin suoraviivaisesta lähestymistavasta ja liiallisesta luottamuksesta markkinatalouden toimintaan. Raportin logiikka on kuitenkin selkeä ja tarjoaa vähintään hyvän ajattelukehikon luonnonvarojen kestävän käytön edistämiselle. Toinen kysymys on, että luontopalveluiden yhteiskunnallisten kustannusten mittaaminen ja siten hintojen asettaminen oikealle tasolle on käytännössä erittäin vaativa tehtävä ja vaatii tuekseen mm. kokonaan uudenlaista tilastotietoa erilaisten ekosysteemien tilasta ja toiminnasta.
Ilmastopolitiikan saralla viime vuosina saavutetut edistysaskeleet ja ilmastokysymysten nouseminen vahvasti talouspolitiikan agendalle antavat myös Dasguptan raportille uudenlaista ja vahvempaa kaikupohjaa, vaikka monet siinä esitetyt asiat ovat olleet ainakin tutkijoiden tiedossa jo pitkään. Ilmastonmuutos voidaan nähdä yhtenä osana laajempaa luontopalveluiden käytön epätasapainotilannetta, jota Dasguptan teesit koskevat. Luontopalveluissa ulottuvuuksia on kuitenkin paljon enemmän ja periaatteessa lähes rajattomasti. Toimenpiteet luontokadon ehkäisemiseksi pirstoutuvatkin helposti pieniin kokonaisuuksiin ja edistymistä on vaikea mitata yksittäisillä indikaattoreilla.
Luontokadon nousua talouspolitiikan keskiöön edesauttaisi laajasti hyväksyttyjen kehitysindikaattoreiden kehittäminen ja käyttöönotto. Dasguptan raportissa käytetty luontopääoma on yksi yritys luoda tällainen indikaattori, joskin se on Sir Parthan oman arvion mukaan vielä ”hyvin karkea”. Riippumattomien tutkijoiden työlle perustuva Global Footprint Network julkaisee tilastoja, joissa seurataan säännöllisesti sekä luonnon tuottamia palveluita (biokapasiteetti) että ihmisten aiheuttamaa luontopalveluiden kysyntää (ekologinen jalanjälki). Käsitteet eivät ole aivan yksi yhteen Dasguptan raportin kanssa, mutta kertovat samaan tapaan luonnon tuottamien palveluiden ylikysynnästä.
Global Footprint Network julkaisee indikaattorinsa myös maakohtaisesti. Suomen osalta huomiota kiinnittää luontopalveluiden tuotantoa mittaava biokapasiteetti, joka on meillä henkeä kohden laskettuna maailman kahdeksanneksi korkein. Kehittyneistä maista ainoastaan Kanada on tällä mittarilla Suomen edellä. Luontopalveluiden tuotannolla mitattuna Suomi on siis yksi maailman vauraimmista maista! Vaikka muiden kehittyneiden maiden tavoin Suomessakin kulutetaan paljon luonnonvaroja henkeä kohden, ekologinen jalanjälki jää meillä biokapasiteettiä pienemmäksi.
Eri asia on, onko luontopalveluiden tuotantoa ja kulutusta perusteltua tarkastella maittain. Ilmaston osalta maiden rajojen tuijottaminen ei ole järkevää, koska kasvihuonekaasujen päästöt leviävät globaalisti. Tämä tekee päästöjen kontrolloimisen hyvin vaikeaksi ilman globaalia yhteistyötä ja yksittäisten maiden ponnistelut voivat pahimmillaan valua hukkaan. Osa luontopalveluista on kuitenkin luonteeltaan paikallisempia ja kansallinen panostaminen niiden elvyttämiseen tuottaa tuloksia muiden maiden toimista riippumatta. Yksittäisen maan toimet eivät kuitenkaan pelasta koko maapalloa ja kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan tälläkin saralla mm. sen varmistamiseksi, että kaikkein merkittävimmistä ekosysteemeistä vastaavilla usein köyhemmillä mailla on riittävät edellytykset ja kannustimet huolehtia luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisestä. Suomi voi olla näissäkin talkoissa suunnan näyttäjä ja aktiivinen toimija.
Tarkemmin Helsingissä 1.6.2022 järjestetystä konferenssista, jossa Dasgupta oli pääpuhujana
Pekka Sinko
Talousneuvoston pääsihteeri
Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita.