Talouspolitiikka-kirjoitussarja
Maria Löfgren: Osaamisella varmistamme kasvun ja hyvinvoinnin
Osaamisen kasvu pitää ihmiskunnan hyvinvoinnin kasvun polulla. Osaamisen taso on keskeistä kansakuntien välisen työnjaon näkökulmasta. Se ratkaisee, mikä on kunkin maan paikka maailmantalouden arvoketjussa.
Osaamisen kasvattaminen tarkoittaa yhtä lailla uuden tiedon luomista ja omaksumista kuin nykyisen tiedon säilyttämistä ja siirtämistä sukupolvesta toiselle. Sen ytimessä on koulutus. Miten kouluttaudumme ja koulutamme lapsemme, on ratkaisevaa sille, miten onnistumme ratkaisemaan kohtaamamme sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset ongelmat. Siksi pidän koulutusjärjestelmän tilaa tärkeimpänä mittarina sille, miten hyvin voimme saada turvattua hyvinvoinnin edellytykset tulevaisuudessa. Valitettavasti pitää todeta, että nykytila on huolestuttava.
Suomen koulutustason nousu on pysähtynyt. Korkeasti koulutettujen osuus nuorissa ikäluokissamme oli maailman huippua vielä vuosituhannen vaihteessa, mutta 2020-luvun alussa muut olivat ehättäneet ohitsemme. Olemme pudonneet OECD:n keskiarvon alapuolelle. Tilanne on kehno koulutuksen laadunkin näkökulmasta, sillä Pisa-tulokset kertovat 15-vuotiaiden suomalaisten osaamisen heikentyneen kaikilla tutkimuksen osa-alueilla: matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä. Oppimistulosten lasku on useammankin maan vitsaus, mutta meillä se on ollut poikkeuksellisen jyrkkää. Suomalaisten nuorten osaaminen oli 2000-luvun alussa maailman huippua, nyt enää OECD:n keskiarvon tuntumassa. Huolestuttavaa on myös, että oppilaiden perhetausta vaikuttaa yhä enemmän oppimistuloksiin.
Jos emme saa osaamistasoamme taas kasvuun sekä absoluuttisesti että suhteessa kilpailijoihimme, korkean arvonlisäyksen teollisuus- ja palvelutuotanto jää liian pieneksi elinkeinorakenteessamme. Se uhkaa taloudellisia edellytyksiämme pysyä korkean elintason hyvinvointiyhteiskuntana. Tästä on jo selviä merkkejä.
Tulevaisuuden työpaikat edellyttävät korkeampaa koulutustasoa: ennusteiden mukaan neljä viidestä työpaikasta vaatii jatkossa korkeakoulututkinnon. Se on korkeakoulutetulle vakuutus: hän työllistyy muuttuvilla työmarkkinoilla paremmin kuin matalammin koulutettu. Samalla yhteiskunta hyötyy, kun korkealla osaamisella saavutetaan parempaa työn tuottavuutta.
Koulutus- ja osaamistason nosto vaatii, että koko koulutusketju varhaiskasvatuksesta tohtorintutkintoihin ja jatkuvaan oppimiseen saadaan kuntoon ja resursoidaan asianmukaisesti. Tämän saavuttamiseksi Akava on esittänyt Suomeen pitkäjänteistä, pysyvää ja sitovaa koulutusrahoituksen ja -resurssien suunnitelmaa, joka ulottuu yli hallituskausien ja kattaa kaikki koulutusasteet ja erityisen tuen tarpeen. Koulutuksen laadun varmistamiseksi ja koulutuksen läpäisyn parantamiseksi pitää samalla huolehtia riittävästä oppimisen tuesta ja ohjauksesta sekä henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnista.
Kun perusta on kunnossa, osaamisen ja koulutustason nousu rakentuvat sille luontevasti.
Kuluvan hallituskauden aikana on tehty tärkeitä päätöksiä korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämiseksi ja koulutustason nostamiseksi. Koulutus on pääosin voitu pitää säästöjen ulkopuolella. Esimerkiksi korkeakoulujen indeksirahoitukset on pidetty voimassa ja uusia aloituspaikkoja varten on löytynyt jossain määrin lisärahaa. Koulutuksen pitää jatkossakin pysyä erityissuojelussa, vaikka lisäsopeutustoimia joudutaan tekemään esimerkiksi huhtikuun kehysriihessä. Koulutus- ja osaamistasoa nostavia toimia pitää jatkaa. Nuoret ja opiskelijat on jätettävä leikkausten ulkopuolelle, jotta varmistamme yhteiskunnallisen kantokykymme.
Laadukas ja hyvin resursoitu koulutusjärjestelmä kaikilla tasoilla on välttämätön, jotta Suomi saavuttaa tavoitteensa tutkimuksen, kehityksen ja innovaatioiden (TKI) alalla. Puutteellinen osaaminen voi toisaalta haastaa kykyä innovoida. Työtehtävien vaativuus ja määrä kasvavat yleisesti, mutta emme vielä ole riittävästi saaneet tätä hallintaan. Se näkyy kuormituksen kasvuna ja työhyvinvoinnin heikentymisenä, mikä nakertaa mahdollisuuksiamme saavuttaa osaamistasoa koskevat tavoitteemme. Tarvitsemme siksi selkeää lainsäädäntöä haitallisen psykososiaalisen kuormituksen hallintaan ja ennaltaehkäisyyn.
Osaajapula on yksi pahimmista pullonkauloista TKI-tavoitteiden toteuttamiselle. Parlamentaarisen TKI-työryhmän arvion mukaan tarvitsemme vuosittain jopa 9 000 uutta TKI-osaajaa vuosina 2024–2030. Tämä edellyttää lisää ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka valmistuttuaan jäävät Suomeen sekä lisää koulutettuja maahanmuuttajia.
Osaamis- ja koulutuspanostukset ovat tärkeä sijoitus yhteiseen tulevaisuuteemme. Ne ovat perusta, jolle voimme rakentaa kestävän, innovatiivisen ja osaamislähtöisen yhteiskunnan.
Maria Löfgren
AKAVA ry:n puheenjohtaja, talousneuvoston jäsen
Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita.