Mikä on Etelämanner – ja miten se liittyy Suomeen?
Maantieteellisen etelänavan ympärillä sijaitseva Etelämanner ja sitä ympäröivät, 60. eteläisen leveyspiirin eteläpuolella olevat saaret muodostavat yhdessä antarktisen alueen. Etelämanner on maapallon kylmin, kuivin ja tuulisin paikka. Se ei kuulu yhdellekään valtiolle, eikä siellä ole alkuperäistä tai vakituista asutusta.
Mikä sitten yhdistää pohjoisen napapiirin halkoman arktisen Suomen tuohon planeettamme eteläisimpään mantereeseen? Yllättävän moni asia. Itse asiassa tuolla karulla ja jään lähes kokonaan peittämällä mantereella on kiinteä yhteys kaikkiin maailman kolkkiin. Syynä on sen keskeinen vaikutus koko maapallon ilmastoon ja sen muutoksiin.
Muutokset jääpeitteessä vaikuttavat miljoonien elämään eri puolilla maailmaa
Etelämannerta peittää valtava, paikoin lähes viiden kilometrin paksuinen jääpeite. Se sisältää 75% koko maapallon makeasta vedestä ja 90% kaikesta jäästä. On siis helppo ymmärtää, että siihen kohdistuvilla vähäisilläkin muutoksilla voi olla suuria globaaleja vaikutuksia.
Mittakaavat ovat valtavia. Etelämantereen jäätikön sulaminen kokonaan ei onneksi ole todennäköistä, mutta jos näin kävisi, merenpinta nousisi arvioiden mukaan maapallolla noin 60 metriä. Keskilämpötila on noussut molemmilla napa-alueilla ja Etelämantereen läntisen osan jään sulaminen kiihtyy tutkijoiden mukaan vaikeasti ennustettavalla tahdilla. Jos koko Länsi-Antarktis sulaisi, nousisi merenpinta arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti noin neljä metriä. Paljon vähäisempikin merenpinnan nousu voi vaikuttaa miljoonien rannikoilla asuvien ihmisten elämään eri puolilla maailmaa.
Suomi aktiivinen Etelämanner-tutkimuksessa
Etelämantereen jäätä ja ilmakehää tutkimalla pystytään selvittämään ilmastonmuutoksen mekanismia ja tarkemmin ennustamaan sen nopeutta sekä ihmisen vaikutusta muutokseen. Jään kerrostumia tutkimalla voidaan saada tietoa kaukaa menneisyydestä. Etelämanner-tutkimus onkin tavallaan koko maapallon sekä sen historian ja tulevaisuuden tutkimusta. Antarktinen alue on koti myös harvinaisille, kylmässä ja pimeässä pärjääville ekosysteemeille.
Myös Suomi on aktiivisesti mukana Etelämanner-tutkimuksessa. Suomella on Etelämantereella oma tutkimusasema, Ilmatieteenlaitoksen Etelämanner-operaatioiden FINNARPin ylläpitämä Aboa, jonne on tehty säännöllisiä tutkimusretkiä 1980-luvulta lähtien. Vaikka suomalaistutkijat löytäisivät lunta ja jäätä varmasti lähempääkin, on Etelämantereella tehty tutkimus ainutlaatuista. Antarktiksella on laaja yhtenäinen mannerjäätikkö ja omat erityispiirteensä muun muassa lämpötilan, tuulien ja ilmankosteuden suhteen, eikä missään muualla suoritettavalla tutkimuksella voida saada vastaavaa tietoa.
Suomi tekee Etelämanner-tutkimuksessa ja logistiikassa paljon kansainvälistä yhteistyötä. Esimerkiksi Suomen ja Argentiinan ilmatieteen laitoksilla on pitkäaikaista yhteistyötä otsonikatoilmiön tutkimiseksi ja siihen sisältyy jatkuvia otsonimittauksia Argentiinan tutkimusasema Marambiolla. Suomen Etelämannertutkimusta koordinoidaan opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla ja sitä rahoitetaan pääosin Suomen Akatemian hankerahoituksella.
Kansainvälinen sopimus suojaa Etelämannerta monin tavoin
Etelämannerta koskeva yleissopimus rauhoittaa mantereen tieteelliselle tutkimukselle. Sotilaallinen toiminta ja mineraalikaivaukset muuhun kuin tutkimuskäyttöön on kielletty. Sopimuksella pyritään suojaamaan Etelämannerta myös turismilta, joka ennen koronapandemiaa kasvoi lähes räjähdysmäisesti. Lisäksi mantereeseen nähdään kohdistuvan strategista ja resurssien hyödyntämiseen liittyvää mielenkiintoa.
Suomen pitkäaikainen tutkimustoiminta on mahdollistanut meille pääsyn Etelämanner-sopimuksen päätöksiä tekeväksi osapuoleksi eli konsultatiivijäseneksi. Onkin tärkeää, että olemme mukana Etelämannerta koskevissa päätöksentekopöydissä nyt, kun ilmastonmuutosta koskevan tiedon tarve edelleen kasvaa.
Suomi on keskeinen polaaritoimija
Suomesta tekee keskeisen polaaritoimijan se, että olemme mukana sekä Arktisessa neuvostossa että Etelämanner-sopimuksessa. Tällaisia molemmilla napa-alueilla päätöksentekoon osallistuvia maita ovat lisäksemme vain Norja, Ruotsi, Venäjä ja Yhdysvallat.
Suomelle Etelämanner ja siellä tehtävä kansainvälinen yhteistyö tarjoaa myös mahdollisuuden hyödyntää ja esitellä kylmän ilmanalan osaamistamme.
Jenny Haukka
Kirjoittaja työskentelee vastuuvirkamiehenä ulkoministeriön Pohjoisen Euroopan yksikössä