Talouspolitiikka-kirjoitussarja
Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäinen: Yritykset ja yrittäjät tekevät kasvun
On lupaavia mutta vielä hauraita merkkejä siitä, että Suomi olisi palaamassa kasvu-uralle. On merkittäviä investointiuutisia mm. Kokkolasta, Muhokselta ja Kajaanista sekä viitteitä rakentamisen elpymisestä ja luottamuksen vahvistumisesta.
Kasvua todella tarvitaan, sillä Suomi on jäänyt junasta. Yhdysvallat on kasvanut vuoden 2008 jälkeen noin 35 prosenttia, Ruotsi 25 prosenttia ja euroaluekin 15 prosenttia enemmän kuin Suomi. Köyhdymme vauhdilla muihin verrattuna. Kasvua on saatava, jotta pystymme huolehtimaan kaikista Suomessa asuvista ja panostamaan puolustukseen.
Tarvitsemme näyttäviä investointeja, jotka hyödyttävät arvoketjujen kautta laajalti myös pk-yrityksiä. Se ei kuitenkaan yksin riitä, vaan kasvuyrityksiä tarvitaan laajalla rintamalla.
Suomen kasvun tekevät ennen muuta yritykset, yrittäjät ja omistajat – tietenkin yhdessä henkilöstön ja kumppaniverkoston kanssa. Jos yrittäjät ja omistajat eivät halua kasvattaa tai pysty kasvattamaan yrityksiään, talous ei kasva.
Vain 13 prosenttia yrittäjistä kokee, että Suomessa on riittävästi kannustimia kasvattaa yrityksiä. Voimakkaasti kasvuhakuisista yrityksistä näin kokee 22 prosenttia.
Kasvuyrittäjien toivomuslista on pitkä: kärjessä ovat yrittäjyyden arvostus (56 %), vaurastumisen arvostus (52 %), palkkaamista helpottava säätely (50 %), yritysrahoitus (50 %), osinkoverotus (44 %), epäonnistumisen hyväksyminen (44 %), yhteisöverotus (41 %) ja uuden alun helpotus (41 %).
Kasvuyrittäjien viesti pitää ottaa vakavasti, kun haluamme kasvua.
Hallituksen pitää toteuttaa tinkimättä ohjelmaansa kirjatut työmarkkinauudistukset. Jos jokin uudistus vesittyy, tarvitaan vähintään yhtä vaikuttava reformi tilalle.
Yrittäjät pitävät tärkeänä, että paikallinen sopiminen mahdollistuu pienissä yrityksissä myös ilman luottamushenkilöitä. Meillä on lähes 180000 1,4-4 henkeä työllistävää yritystä. Myös näissä pitää olla tilaa sopia. Lisäksi on käynnistettävä valmistelu toisin sopimisen oikeudesta.
Myös kilpailua pitää lisätä. Reilu kilpailu on paras kasvun alusta. Se edellyttää, että julkinen sektori jättää markkinat yrityksille. Julkisia palveluita pitää tuottaa mahdollisimman paljon monituottajamallilla yritysten ja järjestöjen voimin, koska se lisää laatua ja tehokkuutta.
Kasvu vaatii rahoitusta. Jos pk-yritysten rahoitus ei toimi, moni investointi jää tekemättä. Rahoitusongelmista on jatkuvasti lisää merkkejä.
Sääntely on lisääntynyt ja vakavaraisuusvaatimukset ovat nousseet. Pk-yritykset eivät ole enää monesti kannattavia pankeille. Varovaisuus ohjaa tulkintoja sääntelystä. Nämä ovat johtaneet pankkipalveluiden saatavuuden heikentymiseen, mikä vaikeuttaa kasvua ja tuottavuutta lisääviä investointeja. Lisäksi pankkikilpailu on vähentynyt. Joillakin alueilla on hyvin vaikea saada rahoitusta.
Työn ja yrittämisen verotuksesta pitää siirtyä kulutuksen ja haittojen verotukseen. Tarvitaan ansiotuloverotuksen marginaaliverotuksen laskemista sekä osinko- ja yritysverotuksen muuttamista kasvua ja riskinottoa tukevaksi. Yhteisöveron lasku 18 prosenttiin voidaan tehdä nopeastikin budjettineutraalisti leikkaamalla vastaavasti yritystukia.
TKI-verokannustimet tarvitaan uusiin ja pk-yrityksiin, ei vain suurille. Tappioiden vähentämisoikeutta pitää pidentää kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen, mikä tukee kasvuyrityksiä.
Tarvitaan vähemmän normeja, lupia ja byrokratiaa sekä sääntelyn vaihtoehtojen ja vaikutusten etukäteisarvio. Ylisääntely vie tehokkuutta. Esimerkiksi GDPR-sääntelyn ylitiukka tulkinta vaikeuttaa julkisen hallinnon ja yritysten toimintaa sekä hidastaa teknologian kehittämistä.
Paljon on tehtävää myös työperäisen maahanmuuton helpottamisessa, vaikka prosessit ovat nopeutuneet ja maahanmuutto lisääntynyt. Myös työvoiman liikkuvuutta pitää lisätä.
Keskeistä on vahvistaa yrittäjyyden arvostusta. Ilmapiiri on parantunut, mutta on yhä petrattavaa. Yritystoimintaan kuuluu riski epäonnistua. Konkurssi ei ole rikos tai synti.
Yrittäjyyden helpottaminen ei ole tärkeää vain yrittäjille vaan koko kansakunnalle. Pääministeri Winston Churchill kiteytti asetelman tavalla, jota kelpaa yhä lainata: ”Jotkut näkevät yksityisen yrityksen saalistavana tiikerinä, joka pitää ampua. Toiset näkevät sen lehmänä, jota pitää lypsää. Vain kourallinen ymmärtää, mikä se oikeasti on: väkevä hevonen, joka vetää koko vaunun.”
MIKAEL PENTIKÄINEN
Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja
Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita.