Pääministeri Kiviniemi Akavan liittokokouksessa

(muutosvarauksin)

Arvoisa puheenjohtaja Matti Viljanen, hyvä Akavan liittokokousväki, hyvät kuulijat,

Kiitän tilaisuudesta päästä puhumaan näin merkittävälle joukolle. Tuon tilaisuuteen valtioneuvoston tervehdyksen käsitellen kolmea asiaa 1) talouden ja työpaikkojen merkitystä 2) työelämän kehittämistä ja 3) tasa-arvon edistämistä.

Hyvät kuulijat,

Uudet työpaikat syntyvät ennen kaikkea yrityksiin. Olen pääministerinä voimakkaasti ajanut laajaa sitoutumista pitkäjänteiseen ja voimakkaasti yrittäjämyönteiseen politiikkaan. Uusien työpaikkojen kautta vahvistaisimme hyvinvointipalveluiden rahoitusta ja saisimme nykyistä useamman suomalaisen mukaan työelämään.

Oikeanlaiset verokannusteet, kattava infra ja ihmisten korkea osaaminen raivaavat tietä yhteiseen menestykseen. Ajamalla näitä yhteisiä asioita oman edun tavoittelun sijaan, voisimme korvata yhden kauden leikkauslistat kahden kauden kasvuohjelmalla.

Samassa tilanteessa näyttää olevan keskeiset kilpailijamaammekin. Huoli kilpailukyvystä on mennyt läpi koko Euroopan. Unionissa on tehty mittava kasvualoite, joka kohentaisi etenkin talouttaan ala-arvoisesti hoitaneiden Etelä-Euroopan velkamaiden tilaa.

Saksalla, Ruotsilla ja Iso-Britannialla on omat kasvutoimensa ja korkealle asetetut tavoitteensa. Kysynkin, että mikäli näillä mailla on varaa kasvuohjelmiin, onko meillä varaa olla kasvuun panostamatta?

Tässä meidän poliitikkojen ja etujärjestöjen sävel on yhteinen. Arvostan korkealle sitä yhteisymmärrystä, jonka saimme aikaan työmarkkinajärjestöjen kanssa Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelmasta. Kiitos tästä työstä myös puheenjohtaja Viljaselle.

Ohjelma antaa hyvän pohjan kahden vaalikauden mittaisen kasvuohjelman laatimiselle. Ennen kaikkea parempi työllisyys on edellytys sille, että voimme pitää kiinni suomalaisesta hyvinvoinnista ja sen kestävästä rahoituksesta.

Mitä paremmin kasvussa Suomi ja me suomalaiset onnistumme, sitä pienemmiksi jäävät veronkorotukset ja menojen karsinta.

Hyvät kuulijat,

Työelämän kysymyksiä käsittelin puhuessani järjestönne 60-vuotisjuhlissa viime joulukuussa.

Kiinnitin silloin huomiota liian monen kestämättömään työtilanteeseen. Meillä on liian paljon lääkkeiden voimalla uurastavia, työn ja perheen välillä tasapainoilevia äitejä ja isiä, jotka haluaisivat osallistua lapsensa kasvun seuraamiseen ja olla kotona pidempään.
Meillä on liian paljon nuoria työelämän tulokkaita, jotka tuskailevat epävarmoilla työmarkkinoilla taantuman jälkimainingeissa. Liian paljon lomaa kaipaavia pätkätyöläisiä ja rakennemuutoksen mullistamien paikkakuntien uutta alkua etsiviä osaajia.

Ratkaisu työelämän ongelmiin ei löydy mistään yhdestä asiasta: ei riitä työvuosien lisääminen elämänuran loppu- tai alkupäähän. Emme pärjää panostamatta työhyvinvointiin, emmekä pärjää pitämällä osatyökykyisiä tarpeettomasti työkyvyttömyysseläkkeellä.

Tarvitsemme laajempaa asennemuutosta. Yhteiskunnassamme on aivan liikaa keskitytty arvioimaan työkyvyttömyyttä, kun pitäisi siirtyä jäljellä olevan työkyvyn arviointiin. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevista 260 000 henkilöstä 33 000 haluaisi tehdä työtä koko- tai osa-aikaisesti. Työ on arvostuksen ja toimeentulon lähde. Ihmiselle työ tuo hyvinvointia ja yhteiskunta saa työpanoksen.

Kullekin työtä kykyjensä mukaan on oikea tie, ja sen tien voimme valita, kun niin haluamme.

Hyvät kuulijat,

Kolmanneksi haluan nostaa esiin naisten ja miesten työelämän erot.

Samapalkkaisuus polkee paikoillaan. Naisten uranäkymät jäävät kauas miesten näkymistä. Työssäkäyvien köyhyys on yksi ratkaistavista ongelmista. Myöskään naisten aliedustusta niin palkansaajakeskusjärjestöjen että työnantajapuolen järjestöjen päätöksenteossa ei voi ohittaa.

Sukupuolten välisen palkkaeron kaventamiseksi sovittiin kolmikantaisesti hyvässä hengessä vuonna 2005. Tavoitteena oli kaventaa palkkaeroja 20 prosentista 15 prosenttiin kymmenen vuoden kuluessa eli vuoteen 2015 mennessä. Toimintaohjelmassa esitettiin myös lukuisia muita tavoitteita ja keinoja tasa-arvoisemman työelämän saavuttamiseksi.

Tavoitteet eivät ole kuitenkaan etenemässä halutulla tahdilla. Tulevan hallituksen ja työmarkkinaosapuolten on sitouduttava jatkamaan samapalkkaisuusohjelmaa. Vauhtia pitää lisätä, jotta tavoitteiden lähelle päästäisiin. Laaja työkalupakki on olemassa.

Hyvät kuulijat,

Moni törmää perheen perustamisen myötä työelämän tasa-arvokysymyksiin. Uraputki alkaa yskähdellä. Työelämä ei ole vielä valmis kaikilta osin huomioimaan perhe- ja työelämän yhteensovittamista.

Olen useampaan otteeseen saanut akavalaiselta kentältä viestiä, että perhevapailta palaava tarvitsee parannettua suojaa. Oikeus vastaaviin työtehtäviin palaamiseen ei valitettavasti toteudu tänä päivänä joka työpaikalla. Siksi olisikin syytä vakavasti pohtia kuuden kuukauden mittaista korotettua irtisanomissuojaa perhevapailta palaavalle.

On myös puututtava toistuvien määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamiseen. Liian useassa tapauksessa niistä on muodostunut työpaikan normaali käytäntö. Pidetään itsestään selvyytenä, että työsopimuksia solmitaan lyhyeksi ajaksi kerrallaan. Työpaikoilla työvuorolistatkin laaditaan kuukausiksi eteenpäin, vaikka työntekijällä on työsuhde taas katkolla seuraavalla viikolla.

Määräaikaisuuksien puristukseen joutunut ihminen tarvitsee myös hengähdystaukoja työstä. Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt kustannusneutraalia lomarauhajärjestelmää. Se olisi oikean suuntainen askel. Tähtäimessä tulee kuitenkin olla työntekijälle tätä paremman lomapankkijärjestelmän.

Yhä suuremmalta vaikuttaa sekin ongelma, ettei tietyn iän ylittäneille koeta olevan enää tekoa työelämässä. Tämä ikä tuntuu jatkuvasti laskevan. Näin ei voida kerta kaikkiaan enää jatkaa. Yksi helpotus tilanteeseen voisi olla työelämän ulkopuolelle ajautumassa olevan työntekijän työnantajalle aiheutuvan sairausriskin nykyistä tasapuolisempi jakaminen tai siirtäminen ongelmatapauksissa kokonaan julkisen vallan puolelle.

Tilanne edellyttää, että toteutamme nämä ja muita tasa-arvoa eteenpäin vieviä ajatuksia ja toimia mitä pikimmiten.

Hyvät kuulijat,

Nostan vielä yhden tasa-arvoon keskeisesti liittyvän kysymyksen. Nuorten miesten koulutustaso nousee huomattavasti hitaammin kuin naisten. Jo nyt korkea-asteen tutkinto oli miehistä 24 ja naisista 30 prosentilla.

OECD:n ennusteen mukaan naisten ja miesten koulutustaso uhkaa eriytyä edelleen: suomalaisnaisten joukossa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuden ennakoidaan nousevan 61 prosenttiin, mutta miesten joukossa vain 36 prosenttiin.

Tällä on huimat vaikutukset. Ovatko suomalaiset miehet jakautumassa syrjäytyneisiin ja huippumenestyjiin? Miten tämä vaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan perustaan, mahdollisuuksien tasa-arvoon?

Olemme määrätietoisella politiikalla ja koulutuksen avulla pystyneet murtamaan rakenteen, jossa eriarvoisuus siirtyi sukupolvelta toiselle. Kärrypolkujenkin varrelta saattoi aueta tohtorin opintie. Koulujärjestelmämme kuningaspultti on ollut ja on edelleen kaikille yhteinen ja yhtäläinen peruskoulu.

Nyt näen, että vaarana Suomessa on, että hieno menestys Pisa-tutkimuksissa sokaisee koulutuspoliittiset päättäjät pinnan alla kyteviltä ongelmilta. Uhkana ei suinkaan ole se, että peruskoulu tasapäistäisi oppilaita.

Keskeinen ongelma on se, että peruskoulun suorittaneiden nuorten oppimiserot uhkaavat kasvaa. Tämä kuilu on levenemässä niin saman kunnan koulujen välillä, maamme eri alueiden välillä kuin myöskin sukupuolten välillä.

Tähän puuttuminen on kansankuntamme kohtalonkysymys. Pidän elintärkeänä, ettei nyt alkaneella vaalikaudella päädytä leikkaamaan kouluihin, terveydenhuoltoon ja muihin mahdollisuuksien tasa-arvon kannalta keskeisiin tekijöihin käytettäviä resursseja. Kuntien rahoituksen on oltava vahva.

Hyvät kuulijat,

Näillä huolenaiheilla kiitän valtioneuvoston puolesta väistyvää puheenjohtajaa Matti Viljasta. Hän on tarmokkaasti vienyt Suomea eteenpäin myös edellä mainittujen huolenaiheiden osalta.

Viljanen on jättämässä seuraajalleen erittäin hyvän perinnön. Akavan järjestötutkimukset ovat osoittaneet tyytyväisyyden kasvaneen järjestön edunvalvontaan eli etujärjestölle epäilemättä siinä kaikkein tärkeimpään. Myös järjestön talous on parantunut ja jäsenmäärä kasvanut. Tällaisia lukuja ei moni järjestö pääse kertomaan.

Kiitokset!