Pääministeri Mari Kiviniemen uudenvuodentervehdys STT:lle 30.12.2010
Vuoden vaihtuessa kai jokainen meistä pysähtyy pohtimaan mennyttä ja luotaamaan katsettaan tulevaan. Missä onnistuimme, mitä jäi tekemättä – mikä jäi päällimmäisenä mieleen. Samalla ajatukset kantavat tulevaan vuoteen. Lähetämme matkaan toiveita, lausumme lupauksia, odotamme uutta.
Olen vakuuttunut, että vain luottamuksen, toivon ja myönteisen asenteen varaan rakennetaan parempaa huomista.
Siksi olen huolissani siitä, että keskellämme liikkuu pelon ja epävarmuuden lietsojia. Pelko, torjunta ja katkeruus eivät saa olla politiikan käyttövoimaa. Tämän maan menestys on itsenäisyytemme vuosina rakentunut yritteliäisyydelle, sinnikkyydelle ja rohkeudelle. On päätetty pyrkiä parempaan, uskoa omiin kykyihin ja katsottu eteenpäin. Kaiken perustana on ollut hyvinvointiyhteiskunta, jonka vahvimmat viestit ovat yhteisvastuullisuus ja oikeudenmukaisuus.
Näinä aikoina politiikka tuntuu olevan entistä enemmän puhetta ja tekoja taloudesta. Päättäjät, virkamiehet ja tutkijat puhuvat miljardiluokan säästämisen paineesta ja julkisen talouden ongelmista. Kansainvälisen kilpailukyvyn kerrotaan edellyttävän samalla miljardiluokan veronkevennyksiä. Eurosetelit ja markkinatalous määrittävät suuntaa.
Numeroiden taakse ei voi kuitenkaan paeta. Niidenkin sisään on kirjoitettu arvovalintoja. Ei todellakaan riitä, että harvalukuisten joukko käy keskustelua suurista asioista, joilla on valtava vaikutus suomalaisten arkeen.
Vanheneva väestö, valtion velka ja verotus koskettavat kaikkia. Pohjimmiltaan miljardien takana on kysymys yksittäisen kotitalouden, perheen tai yksinelävän toimeentulosta ja tarpeista, joka ainut päivä. Tämän vuoksi kaipaan kansalaisten osallisuutta keskusteluun Suomen suunnasta.
Oikeus päätöksentekoon on jokaisella äänioikeutetulla suomalaisella. Puolueiden ja poliitikkojen tärkein tehtävä on tarjota vaihtoehtoja, joista valita. Ensi kevään vaaleissa ratkaistaan, minkälainen Suomi seuraaville vuosikymmenille rakentuu. Muuttuvassa maailmassa pysähtyminen ei ole ratkaisu.
Moni meistä kantaa huolta – ja osa tuntee arjessaan – syrjäytymisen, eriarvoistumisen, epävarmuudenkin. Se, että kaikki ei ole kohdallaan, ei saa olla päättäjälle lamaannuttava, vaan pikemminkin kannustava, eteenpäin vievä voima.
Suomen menestyksen sisään on myös kirjoitettu lupaus ihmisten välisestä tasa-arvosta. Suomi on yksi me, täällä ei ole ollut, eikä saa olla heitä ja meitä. Yhteisesti kannamme vastuuta siitä, ettemme anna jalansijaa eripuran kylvämiselle ja vihapuheelle erilaisuutta kohtaan. Se on tuomittavaa.
Paras keino kansakunnan eheyteen on lopulta yksinkertainen: työ. Siksi myönteisesti merkillepantavaa viime vuodelta on se, että työttömien määrä kääntyi viime vuonna laskuun. Erityisen tärkeää on nuorisotyöttömyyden nujertaminen; meillä ei ole kansakuntana, eikä yksilöiden tasolla varaa menettää nuoria ihmisiä sivuun työelämästä. Työ luo osallisuutta, turvaa ja toimeentuloa, tekee tarvituksi. Haluamme jatkossakin rakentaa Suomea työn varaan. Se on ainut tie maan menestykseen ja kasvuun.
Nyt ja tulevaisuudessa Suomesta ei voi puhua irrallisena saarekkeena, vaan osana avointa maailmaa. Kulunut vuosi päättyy Euroopassa epävakaissa tunnelmissa. Talouden tulipalojen liekit Kreikassa ja Irlannissa ovat näkyneet kauas. Suomi sitoutui osaltaan näiden maiden taloustilanteen vakauttamiseen, jotta tulipalo ei leviäisi enempää. Ratkaisut ovat herättäneet ihmisissä hämmennystä, oikeutetustikin. Siksi vielä, vuoden päätteeksi haluan korostaa, että kyseessä olevat ratkaisut on pyritty ja tullaan jatkossakin tekemään lopulta suomalaisten parhaaksi.
Suomi ja koko Eurooppa on vakavan tilanteen edessä. Hiilloksia ja kyteviä kasoja on eri puolilla. Varmuutta tilanteen rauhoittumisesta ei valitettavasti voi luvata. Eurooppa nousee tai kaatuu yhdessä. Suomi EU:n jäsenenä haluaa varmistaa, että eurooppalaisen yhteisen talouden vakaus kyetään saavuttamaan mahdollisimman pian.
Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta alkavana uutena vuonna Suomi on entistäkin ehyempi ja yhtenäinen. Välittäminen ja vastuullisuus rakentavat yhteisöllisyyttä. Sen paras mittari on tapamme suhtautua lapsiin ja vanhuksiin – kaikkiin heihin, jotka eivät itse kykene pitämään ääntä itsestään. Ei vain sen ääni voi ratkaista, joka huutaa eniten.
Moni meistä toivoo uuden vuoden kynnyksellä tulevana vuonna enemmän aikaa läheisilleen. Arjen rytmi on kiivas ja hetkiä pysähtymiselle on vähän. Koska kelloja ei voi seisauttaa, pitää osata pysähtyä itse.
Työelämän vaatimukset ovat kovia ja moni uupuu. Menestyksen irvikuva on työpaikka, jossa jaksaa vain lääkkeen tai sairauslomien voimalla. Kouluissakin viihtyvyydessä on parannettavaa.
Vuodenvaihde sopii suomalaisten yhteisen projektin lähtöviivaksi. Tuottavuutta ei lisää työstään uupunut ja taakan alle musertuva työntekijä, vaan ihminen, jolla on asiat kunnossa kotona ja työpaikalla. Entistä selkeämmin meidän tulee hahmottaa ihmisen elämä kokonaisuutena. Tässä on avain suomalaisen työelämän uudelle aikakaudelle.
Toivotan kaikille valoisaa uutta vuotta 2011.
Mari Kiviniemi
pääministeri