Pääministeri Orpon puhe EU-vaikuttamisseminaarissa 21.1.2025

Pääministeri Petteri Orpo puhui pääministerin ja järjestöjen EU-vaikuttamisseminaarissa 21.1.2025. Puhe muutosvarauksin.

Hyvät kuulijat, 

Tapasimme viimeksi vuosi sitten näissä merkeissä, kun keskustelimme yhdessä Suomen avaintavoitteista EU:n strategiseen agendaan ja tulevan komission ohjelmaan vaikuttamiseksi. Suomen pääprioriteetit kilpailukyky ja kokonaisturvallisuus eri yksityiskohtineen näkyivät vahvasti Eurooppa-neuvoston strategisessa agendassa sekä komission ohjelmassa. Voimme olla tältä osin tyytyväisiä.

EU on Naton ohella keskeisin kansainvälinen yhteisömme. EU:n jäsenenä Suomi voi osallistua kansainvälisen politiikan muokkaamiseen osana suurempaa ryhmää ja suuremmalla vaikutusvallalla kuin mihin yksin kykenisimme. Jäsenyys tuo turvaa geopoliittisesti epävakaina aikoina. 

Eilen pääsimme kuulemaan Trumpin virkaanastujaisten myötä Yhdysvaltojen uuden presidentin ensimmäiset sanat. Meidän on pidettävä pää kylmänä. Yhdysvallat on Euroopan keskeisin liittolainen. Me ymmärrämme hyvin Trumpin näkemyksen siitä, että Euroopan on kannettava enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan. Tulemme varmasti kuulemaan monenlaisia avauksia presidentti Trumpin suunnalta. Arvioidaan isoa kuvaa ja tekoja, ei juosta yksittäisten heittojen perässä pää kolmantena jalkana. Tämä pätee niin Euroopan maihin kuin Suomeenkin.

Kun maailmalla myrskyää, myös EU:ssa muutoksen tuulet puhaltavat. Uusi komissio on painotuksissaan ottanut pesäeroa aiempaan ja kritisoituun liikasääntelyn linjaan. Talouden ja kilpailukyvyn vahvistaminen sekä Euroopan turvallisuuden parantaminen ovat juuri niitä peruskysymyksiä, joihin EU:n täytyy Suomen visiossa keskittyä. Ilman vahvaa taloutta ei voi olla turvallisuutta, ja toisinpäin. Komissiolla on paljon vireillä. Työohjelmaa odotetaan helmikuulle, kilpailukyvystä laaditaan niin sanottua strategista kompassia, keväämmällä edessä ovat puolustuksen valkoinen kirja ja Clean Industrial Deal. Samalla valmistelu uudesta MFF-esityksestä eli monivuotisesta rahoituskehyksestä etenee. Laakereillaan ei olekaan aika levätä, ja Suomi vaikuttaa aktiivisesti kaikkiin tuleviin esityksiin jo nyt. Onneksi meillä on komissiossa vahva suomalaisedustus Henna Virkkusen huikean salkun myötä sekä useita suomalaisia eri komissaarien kabineteissa. Samalla suomalainen virkakuntamme tekee erittäin aktiivista työtä Suomelle tärkeissä kysymyksissä komission ja parlamentin suuntaan.

Tämä saranakohta tarjoaakin meille mahdollisuuden olla muovaamassa Euroopan unionia haluamaamme suuntaan. Realismia on toki myöntää, että yksi jäsenmaa ei kaikkea voi saada tahtonsa mukaan. Maailma ja Eurooppa ovat liikkeessä, työkalut ovat pöydällä, ja niihin tartutaan.

Vaikuttamistyömme on tähän asti kantanut jo hedelmää. Ison kuvan ohella myös yksittäisiä pienempiä asioita hoidetaan jatkuvasti.

Yhtenä merkittävänä onnistumisena johdonmukaisesta vaikuttamistyöstä voi pitää esimerkiksi sitä, että Suomi sai syksyllä Euroopan komissiolta 67 miljoonaa euroa uutta rahoitusta itärajan valvonnan vahvistamiseen. Suomen 1 340 kilometriä pitkä raja Venäjän kanssa on EU:n ulkoraja. Sen valvonnan tehostaminen vahvistaa koko EU:n turvallisuutta muuttuneessa hybridiuhkien ja välineellistetyn maahantulon tilanteessa. Olemme saaneet vahvaa tukea komissiolta esimerkiksi von der Leyenin kirjeen muodossa, jossa jäsenmaiden tilanne ja joustot ymmärretään. Toisin kuin kotimaan keskustelussa kukaan ei ole kyseenalaistanut tätä EU-pöydissä.

Minä ja hallitus pidämme tiivistä yhteyttä komission johtoon, Euroopan parlamenttiin ja muihin jäsenmaihin. Itselleni läheisin kontakti on komission puheenjohtaja Ursula von der Leyeniin, jonka kutsuin viime vuoden huhtikuussa tutustumaan itärajaamme. Yhteys on luonteva ja tiivis. Viimeksi keskustelimme perjantaina ja lauantaina Berliinissä. Tämä on tärkeä suora kanava, jota hyödynnetään Suomen hyväksi eri tilanteissa. Itärajaamme pääsee tutustumaan loppuviikosta myös komission aluekehityksestä vastaava varapuheenjohtaja Rafaele Fitto, kun hän vierailee kutsustani Suomessa.

Toisena esimerkkinä järjestimme joulun alla Lapissa pohjoisen ja etelän välisen huippukokouksen, kun Saariselän hangille saatiin kutsuttua Italian Euroopan vaikutusvaltaisimmaksi haukuttu pääministeri Giorgia Meloni, Kreikan pääministeri Mitsotakis, Ruotsin pääministeri ja hyvä naapurimaan kollega Ulf Kristersson sekä EU:n tuore ulkoasioiden korkea edustaja Kaja Kallas. Keskusteluissa haimme yhteistä säveltä erityisesti Euroopan turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamisesta sekä rajaturvallisuudesta.

Puolustuksen vahvistaminen ja Ukrainan tuki tulee olemaan tänä vuonna keskeisimpiä EU-politiikan teemoja. Me suomalaiset käsitämme, miten syvällisesti Euroopan turvallisuustilanne on Venäjän aggressiivisen hyökkäyssodan jälkeen muuttunut, ja mitä se meiltä eurooppalaisilta edellyttää. Lisää tukea Ukrainalle ja ukrainalaisille. Uutta ajattelua ja voimavaroja turvallisuuteen ja puolustukseen. Tämän puolesta puhun Eurooppa-neuvostoissa ja tulen niin jatkossakin tekemään, seuraavaksi muutaman viikon päästä puolustukseen keskittyvässä huippukokouksessa.

Yhdysvaltojen linjauksista riippumatta Euroopan on otettava suurempi rooli Ukrainan tukemisessa. Ukrainan tuki liittyy suoraan Euroopan omaan turvallisuuteen ja varautumiseen. Samalla on muistutettava, että rauhaa ei voi neuvotella ilman Ukrainaa tai Euroopan yli. Pöydissä on oltava. Pikaratkaisua Ukrainan tilanteeseen tuskin tulee. Vahvoja pakotteita ja sanktioita täytyy jatkaa.

Sodankäynnistä on tehtävä Venäjälle entistä kalliimpaa. Varjolaivastolle on tehtävä kaikki se, mikä on mahdollista. Etsimme keinoja kansallisesti, EU:ssa sekä Natossa. Viimeksi jouluna viranomaisemme toimivat nopeasti ja päättäväisesti. 

Geopoliittinen tilanne on sellainen, että EU ei voi laskea kenenkään varaan vaan meidän täytyy auttaa itse itseämme. Vaikka sotiminen loppuisi, en näe, että Putinin Venäjän uhka Euroopalle vähenisi. Meidän on ymmärrettävä EU:ssa laajasti, että Putinin Venäjä on Euroopalle pitkäaikainen ja pysyvä turvallisuusuhka. 

Turvallisuuden suhteen ensisijaista on, että me muutamme ajattelutapaamme. Meidän on varauduttava yhdessä ja erikseen kaikenlaisiin uhkiin. Kokonaisturvallisuusajattelu auttaa tässä ja EU:n tasolla ajatus on omaksuttu jo hyvin. Tärkeää on, että kaikki jäsenmaat saadaan näkemään tämä samalla tavalla ja kohdentamaan voimavaroja varautumisen kehittämiseen. Niinistön raportti on tässä tärkeä elementti. Tässä teemassa joutuu päämiestasolla perustelemaan kokonaisturvallisuusmalliamme kollegoille.

Puolustuksen osalta on selvää, että tarvitaan enemmän niin kansallista kuin eurooppalaistakin rahaa kaikkien tarpeiden rahoittamiseksi. Keskustelut uudesta vaadittavasta rahoituksen tasosta ovat käynnissä. Ensin tarvitaan huolellinen arvio siitä, mitä kaikkea tarvitaan ja sitten on arvioitava, millä keinoin välttämättömät puolustusmenot on mahdollista rahoittaa. Ukrainan tukemisen tai puolustuksen rahoituksen suhteen mitään keinoa ei ole järkevää sulkea tässä vaiheessa pois, kun kyse on suomalaisten ja eurooppalaisen turvallisuudesta. Tämä on eksistentiaalinen kysymys eikä pelkkä laskuharjoitus. Samalla on todettava, että rahoituksen olisi loogista ja välttämätöntä kohdentua sinne, missä Eurooppaa puolustetaan – eli tänne itäiselle puoliskolle. Ilmatorjuntaa tarvitaan Suomessa, Baltiassa ja Puolassa – tuskin Portugalissa.

Paras, nopein ja kustannustehokkain keino vahvistaa Euroopan puolustusta on vahventaa Naton eurooppalaista pilaria. Luoda eurooppalaiselle Natolle kykyä puolustautua itsenäisesti. Tässä EU:lla tulee olemaan vahva rooli. 

EU voi kehittää puolustusteollisuutta, joka tuottaa sekä määrällisesti että laadullisesti kilpailukykyistä materiaalia asevoimien käyttöön. Tässä erityisesti yhteisten eurooppalaisten standardien luominen on keskeistä. Tällä hetkellä keskenään ei-yhteensopivia järjestelmiä on pilvin pimein. Liikkuminen kohta yhteisempiä standardeja puolustusteollisuudessa mahdollistaa vahvemman eurooppalaisen puolustuksen ja yhteensopivuuden. Tästä keskustelin viime perjantaina ja lauantaina Berliinissä, jossa olin tapaamassa Saksan kansleriehdokas Friedrich Merziä.

EU voi esimerkiksi tukea puolustustutkimusta ja -kehittämistä. EU voi kehittää sotilasliikkuvuutta, niin että asevoimia ja suorituskykyjä saadaan siirrettyä kriittisille reuna-alueille nopeasti. On myös koko Euroopan intressi, että materiaali kuten panssarivaunut liikkuvat nopeasti sinne, missä Euroopan puolustustaistelut todennäköisesti käytäisiin.

Mahdollisuus puolustaa Eurooppaa ilman, että ollaan täysin riippuvaisia USA:n tuesta, parantaisi Euroopan turvallisuutta ja loisi myös laajempaa turvallisuutta vapauttamalla USA:n voimaa käytettäväksi globaalisti. Riippuvuuden vähentäminen loisi myös tasapainoisemman suhteen USA:n ja Euroopan välille.

Hyvät kuulijat, 

Vahva talous luo turvallisuutta. Vahva talous luo liikkumatilaa ja valinnan mahdollisuuksia. Niitä me niin EU:ssa kuin Suomessakin tarvitsemme. Euroopasta ei saa tulla ulkoilmamuseota, johon tullaan ihastelemaan vanhojen aikojen loistoa. Meidän on parannettava omaa juoksuamme ollaksemme houkuttelevin ympäristö kuluttajille, yrityksille, innovaatioille ja pääomille. 

Sisämarkkinamme on maailman suurin, mutta se toimii paikoin vajaateholla. Regulaatiovalta on ollut niin suurta, että siihen on taidettu ihastua liikaakin, ja samalla unohdettu kilpailu ja kehittäminen. Takavuosina on puhuttu paljon ”Brussels effectistä”, eli EU:n vaikutuksesta globaaleihin standardeihin regulaation kautta. Tämä efekti alkaa hiljalleen häipyä, kun muu maailma ei enää pidä Eurooppaa relevanttina toimijana. Liiallista sääntelyämme ei haluta kopioida, eikä Euroopan markkina ole enää niin ainutlaatuisen houkutteleva kuin ennen. Muualla on kasvettu lujempaa. 

Kun vierailin viime viikolla vienninedistämismatkalla yritysvaltuuskunnan kanssa Arabiemiraateissa Abu Dhabissa ja Dubaissa, näkee hyvin mitä kaikkea maailmalla tehdään. Aktiivisella kauppapolitiikalla voimme avata uusia kumppanuuksia, mutta yleisesti meidän on otettava itseämme niskasta kiinni ja työskenneltävä lujempaa.

Meidän on jatkettava sisämarkkinoiden sekä pääomamarkkinaunionin syventämistä ja panostettava lisää tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin EU:n tasolla. Puhtaan siirtymän, energiamurroksen sekä biotalouden ja kiertotalouden edistämisessä on saavutettavissa kilpailuetua. Meidän on luotava sellaiset olosuhteet, jotka kannustavat yrityksiä ja toimialoja kasvamaan Euroopassa. 

EU:n kilpailukyvyn kehittäminen on rakenteellinen kysymys. Tuottavuus on heikompaa. Sen parantamiseen ei tarvita uutta koronarahaston kaltaista budjetin ulkopuolista velkarahaa. Sitä on jo tarjolla, ja seuraavaa budjettia rakennettaessa kilpailukykyrahoitusta tullaan rakentamaan nykyistä tehokkaammin. Sellaista keskustelua ei myöskään käydä, jossa valtiontuet ja velkarahastot nähtäisiin vaihtoehtoisina toisilleen. 

Julkista rahaa tarvitaan kuitenkin EU:n normaalin budjetin vahvistamisen kautta, ja siten voidaan vivuttaa yksityistä rahaa liikkeelle esimerkiksi InvestEU:n kaltaisilla ohjelmilla. Tämän ohjelman budjetti voitaisiin vaikka moninkertaistaa. 

EU:n budjettia eli rahoituskehystä on uudistettava luonnollisesti näiden linjausten perusteella. Sen pitäisi olla yksinkertaisempi ja siinä pitäisi olla vähemmän ohjelmia. Hyödyntämisen pitäisi olla nykyistä helpompaa yrityksille ja muille toimijoille. Suomen prioriteettina on myös avoimeen kilpailuun ja korkeaan laatuun pohjautuvan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen nykyistä suurempi osuus. Horisontti-ohjelmaa on mahdollista suunnata vahvemmin yritysten skaalautumis- ja kasvuvaiheeseen.

Valtiontukien osalta komissiossa valmistellaan uudistuksia ensi vuodesta eteenpäin. Paluuta vanhaan ei ole, joten nyt on hyvä hetki miettiä, mitkä ovat nykyjärjestelmän selvästi haitallisimpia elementtejä, joista tulisi päästä eroon, ja mitkä taas sellaisia, jotka ovat Suomen kannalta hyväksyttävissä. Esimerkiksi oma investointikannustimemme edellyttää tiettyjen valtiontukijoustojen jatkumista ensi vuodesta eteenpäin.

Meidän on siis saatava liikkeelle yksityistä pääomaa ja yksinkertaistettava sääntelyä. Sääntelyn keventämisen osalta komissio on luvannut esittää pakettia, jossa olisi listattuna useita eri regulaatiokokonaisuuksia joiden velvoitteita yksinkertaistettaisiin. Yhdysvallat tulevat Trumpin kaudella toteuttamaan kunnianhimoista deregulaatio-ohjelmaa, minkä vuoksi myös EU:n tulee ottaa iso leka käyttöön ja leikata sääntelyä sekä raportointivelvoitteita. Pelkät pienet kosmeettiset uudistukset eivät ole riittäviä. Tätä linjaa myös Suomi ajaa.

Hyvät kuulijat, 

Haluan tehdä tästä EU-politiikan vaikuttamistilaisuudesta vuosittaisen tradition ja seminaarin. Useimpien teidän kanssa on käyty hyviä keskusteluita monista EU-lainsäädäntöhankkeista kuluneen vuoden aikana. Kiitos yhteistyöstä jo tässä vaiheessa, käydään hyvä keskustelu.