Pääministeri Petteri Orpon puhe NAPE:n seminaarissa 25.11.2024

Pääministeri Petteri Orpo puhui naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunnan (NAPE) järjestämässä vuosittaisessa seminaarissa kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. Puhe muutosvarauksin.

Hyvät kuulijat,

Aivojeni läpi / ennättää kulkea paljon / ennen kuin kätesi / on perillä ja osuu / Ajatus / että on ollut naisia / kaikkina aikoina / jotka ovat kokeneet tämän sekunnin / ennen kuin käsi lyö.

Näin kirjoitti Märta Tikkanen läpimurtoteoksessaan Vuosisadan rakkaustarina. Teos on naisen puhetta miehelleen, sanoitus siitä, miten viha tunkeutui vuosisadan rakkauteen. Kirja julkaistiin vuonna 1978.

Tänään Suomi on monella mittarilla maailman kärkeä tasa-arvossa. Olemme tulleet pitkälle 1970-luvulta. Siksi on häpeällistä, miten yleistä naisiin kohdistuva väkivalta edelleen Suomessa on. Väkivallan uhriksi joutuu vuosittain tuhansia naisia, kaikenikäisiä, taustasta, koulutuksesta ja palkkatasosta riippumatta. Useimmiten nainen joutuu väkivallan uhriksi omassa kodissaan. Merkittävä osa naisten parisuhteissa ja niiden ulkopuolella kohtaamasta väkivallasta on seksuaaliväkivaltaa.

Viime viikot on käyty vilkasta keskustelua Naisjärjestöt yhdessä ry:n, Nytkiksen, teettämästä tutkimuksesta, jonka mukaan neljännes alle 35-vuotiaista miehistä uskoo, että nainen voi ansaita väkivallan ulkonäöllään, pukeutumisellaan tai käytöksellään. Tulos järkytti.

Erilaisten tutkimusten metodologiaa saa ja pitääkin voida tarkastella. On selvää, että tarvitsemme lisää ja vielä syvällisempää tietoa miesten asenteista ja siitä, mitä miehet ajattelevat naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen syistä. Tilastot eivät kuitenkaan valehtele: Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa totta. Nytkiksen tutkimuksen pääviestiä ei voi väistää: Eivät kaikki miehet, mutta liian moni. Siksi me olemme täällä tänään, käsittelemässä tätä vastenmielistä ilmiötä.

Faktat ovat pysäyttäviä.

Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille.

Viime vuonna viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa täysi-ikäisistä uhreista 74 prosenttia oli naisia. Väkivallan uhriksi joutui 6800 naista. Jokainen tapaus on liikaa.

Pari- ja lähisuhdeväkivaltaan syylliseksi epäillyistä 75 prosenttia oli miehiä. Silti naisten kohtaamasta väkivallasta puhutaan edelleen usein naisten ongelmana.

Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa -selvityksen mukaan kolmannes naisista ja vajaa viidennes miehistä on kokenut joskus parisuhteessaan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai niillä uhkailua. Etenkin naiset ovat kokeneet toistuvaa, vakavaa väkivaltaa. Ensimmäinen lyönti jää harvoin ainoaksi.

Parisuhdeväkivallan uhreina vuosittain kuolleiden naisten keskimäärä on viimeisen kymmenen vuoden aikana laskenut seitsemästätoista kolmeentoista. Vaikka suunta on toki oikea, se ei lohduta. Uhrit ovat jonkun äitejä, tyttäriä, siskoja. Parisuhdetappojen ehkäisyn haasteena on, että niitä edeltänyt väkivalta jää viranomaisilta usein piiloon, kodin seinien sisäpuolelle. Väkivallan ainoat todistajat saattavat olla perheen lapset.

Väkivaltaan liittyy häpeää ja syyllisyyttä, niin uhreilla kuin tekijöillä. Moni uhri pohtii, onko oma tilanne niin vakava, että esimerkiksi turvakotiin voisi hakeutua. Tai pelkää avun hakemisen johtavan vain entistä pahempiin seurauksiin.

Läheisen ja rakkaan ihmisen rumista teoista on vaikea kertoa kenellekään. Tämä hiljaisuus on saatava rikottua.

Meidän on opittava tunnistamaan väkivalta nykyistä paremmin ja puututtava siihen. Tämä koskee niin viranomaisia, terveydenhuoltoa kuin työ- ja muita yhteisöjä, ystävyyssuhteita. Kun tulee tunne, että toisella eivät ole asiat kunnossa tai näemme ruhjeita tai epäilemme niiden peittelyä, meidän on rohjettava kysyä. Emme saa jättää väkivallan uhreja yksin. 

Hyvät kuulijat,

jotta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan ehkäistä ja torjua, on ymmärrettävä, miksi joku tarttuu väkivaltaan. Korostan, että väkivallan syiden pohtiminen ei ole väkivallan ymmärtämistä. Väkivaltaisia tekoja ei voi ymmärtää, eikä hyväksyä.

Väkivalta on vallankäyttöä, josta tekijän on kannettava vastuu. Miesten on kannettava vastuunsa. Minusta on tärkeää, että miehet nostavat esiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja tuomitsevat sen. Kyseessä ei ole naisten ongelma.

Niiden miesten, jotka eivät käytä väkivaltaa, on tehtävä väkivaltaa käyttäville miehille selväksi, että vastuu siitä on heidän. Heidän on havahduttava hakemaan apua väkivaltaisuuden lopettamiseen. Esimerkiksi ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa palveluja myös väkivaltaan syyllistyneille ja omasta käytöksestään huolestuneille miehille.

Väkivallan taustalla on monenlaisia tekijöitä, joihin pureutumisen jätän asiantuntijoiden tehtäväksi. 
Haluan kuitenkin nostaa esiin huoleni pojista, huomisen miehistä. On meidän aikuisten vastuulla huolehtia siitä, että pojista kasvaa terveen itsetunnon ja tasa-arvoisen maailmankuvan omaavia miehiä. Nyt pojat ovat esimerkiksi yliedustettuina niiden lasten joukossa, joiden oppimistulokset ovat keskimääräistä heikompia. Myös syrjäytyminen yhteiskunnasta on ilmiö, joka koskee erityisesti poikia ja miehiä.

Jokaisella pojalla pitäisi olla naisia ja naisten oikeuksia ja koskemattomuutta puolustavia miesroolimalleja. Olemme Suomessa edenneet tasa-arvossa niin työelämässä kuin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Monissa kodeissa perinteiset sukupuoliroolit ja niihin liittyvät odotukset ja ennakkokäsitykset tuntuvat kuitenkin olevan tiukassa. On tärkeää, että poikien ja miesten edellytyksiä käsitellä tunteitaan vahvistetaan, samoin käsitystä myönteisestä, toivottavasta maskuliinisuudesta. Maskuliinisuus, miehenä oleminen, ei ole kielteistä. Väärin ovat väkivaltaiset teot. Myös tästä syystä on tärkeää, että miehet tuomitsevat ääneen naisiin kohdistuvan väkivallan.
 
Myöskään poikiin tai miehiin ei saa kohdistaa väkivaltaa. Kukaan ei ansaitse väkivaltaa. Liian moni poika näkee ja kokee miehen käyttävän väkivaltaa kotonaan. Tällaiset kokemukset eivät saa olla osa yhdenkään lapsen kasvua. Nämä tarinat on saatava loppumaan.

Huolestuttavia ovat myös useista maista ja useista tutkimuksista saadut viitteet, joiden mukaan miesten ja naisten arvomaailmat ovat eriytymässä. Nuorten miesten ja naisten kanssakäyminen on vähentynyt. Tällä on monia seurauksia, joista yksi voi olla osattomuuden ja katkeruuden tunteiden lisääntyminen. Osa nuorista miehistä löytää pahan olon tunteilleen syyn naisista.

Tutkija Satu Vehviläinen kertoi tuoreessa Helsingin Sanomien haastattelussa tutkineensa satoja tunteja nettikeskusteluja suomalaisilla keskustelufoorumeilla. Hänen selvityksensä perusteella naisvihamieliset keskustelijat kokevat olevansa rohkeita toisinajattelijoita, jotka näkevät totuuden miehiä syrjivästä nyky-yhteiskunnasta. Näissä keskusteluissa pyrkimys tasa-arvoon nähdään syrjinnän ja syyllistämisen välineenä.

Vaikka keskustelijoiden joukko olisi pieni, naisvihamielisyyttä ruokkiviin virtauksiin on syytä suhtautua vakavasti. Tasa-arvon kellon kääntäminen viime vuosisadalle ei näiden nuorten miesten ongelmia ratkaise. Vääristyneet ajatukset olisi saatava oikaistua. 

Hyvät kuulijat,

lähisuhdeväkivalta on perus- ja ihmisoikeusloukkaus. Suomi on sitoutunut naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi laadittuun Istanbulin sopimukseen. Sopimuksen uusi toimeenpanosuunnitelma tuleville vuosille on parhaillaan valmistelussa.

Hallituksen on määrä vielä tämän vuoden puolella hyväksyä tasa-arvo-ohjelma. Sen toimenpiteet painottuvat naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyä vahvistetaan erityisesti viranomaisissa, kunnissa ja hyvinvointialueilla. Myös uhrien tietoisuutta mahdollisuuksista saada suojelua ja apua parannetaan.

Hallitusohjelman mukaisesti hallitus aikoo pääsääntöisesti kieltää sovittelun lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Arvioimme mahdollisuudet kehittää sähköistä valvontaa ja laajentaa sen käyttöalaa lähestymiskiellon noudattamisen valvonnassa. Lähestymiskielto on yksi keino ehkäistä toistuvaa lähisuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa. Valitettavasti sen suoja on Suomessa todettu heikoksi.

Hallitus pyrkii myös vahvistamaan turvakotien ja raiskauskriisikeskusten palveluiden saatavuutta. Tässä riittää vielä työtä.

Hallitus tekee useita, jo pitkään odotettuja lakimuutoksia. Selkeytämme avioliittoon pakottamisen rangaistavuutta ja kriminalisoimme tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen rikoslaissa nykyistä selkeämmin. Myös alaikäisen tytön vieminen ulkomaille sukupuolielinten silpomista varten kriminalisoidaan. Haemme keinoja kunniaan liittyvän väkivallan torjumiseksi.

Työtä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi on tehtävä määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti. Se vaatii asenteiden, rakenteiden ja lainsäädännön muuttamista.

Hyvät kuulijat,

tänään vietämme kansainvälistä, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Olemme valaisseet valtioneuvoston linnan ja ulkoministeriön Merikasarmin oranssiksi, kampanjan mukaisesti. 
Huomenna valot ovat poissa, mutta tämä vakava asia pysyy agendalla.

Naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen edellyttää myös avoimuuden lisäämistä. Kiitän naisia, jotka ovat julkisesti kertoneet kokemastaan väkivallasta ja sen seurauksista. Tämä toivottavasti rohkaisee myös heitä, jotka vielä kärsivät hiljaa, ilmoittamaan väkivallasta ja hakemaan apua ja tukea itselleen.

Jokaisen tytön ja naisen pitää saada tuntea olevansa Suomessa turvassa. Jokaisen tytön ja naisen pitää saada elää vapaana nöyryyttävästä ja halventavasta nimittelystä, uhkailusta, vainoamisesta, tönimisestä, retuuttamisesta, lyönneistä, potkuista ja raiskauksista.

Tehdään kaikkemme, jotta jokainen nainen voi sanoa, että oma koti on turvallinen paikka