Pääministeri Vanhanen kansalaisjärjestöfoorumissa

Hyvä kansalaisjärjestöväki,

Eurooppa-neuvosto pääsi kesäkuussa sopuun hallitustenvälisen konferenssin koolle kutsumisesta ja sille annettavasta yksityiskohtaisesta toimeksiannosta EU:n perussopimusten uudistamiseksi.

Virallisesti hallitustenvälinen konferenssi avattiin heinäkuussa 2007. Toimeksianto oli sen verran rajattu, että suurin osa työstä on tehty oikeudellisten asiantuntijoiden ryhmässä. Ryhmä on työskennellyt tiiviisti elokuun lopusta lähtien ja työ jatkuu vielä ainakin tämän viikon. Puheenjohtajamaa Portugalin tavoitteena on neuvottelujen päättäminen 18.–19.10. Lissabonissa pidettävän epävirallisen päämiestapaamisen yhteydessä. Suomi tukee puheenjohtajamaata.

Edellinen puheenjohtajamaa Saksa onnistui kesäkuun Eurooppa-neuvostossa saavuttamaan yhteisymmärryksen hyvin yksityiskohtaisesta toimeksiannosta ja sopimusehdotus on tehty tämän pohjalta. Vuoden 2004 hallitustenvälisessä konferenssissa neuvotellun perustuslakisopimuksen keskeiset uudistukset toteutetaan tässä uudistussopimuksessa. Enää ei ole kuitenkaan kovin hedelmällistä verrata uudistussopimusta ja perustuslakisopimusta. Sen sijaan tulisi arvioida sitä, miten uusi sopimus on edistysaskel suhteessa Nizzan sopimukseen.

Meille tärkeitä parannuksia ovat muun muassa määräenemmistöpäätöksenteon lisääminen, yhteisömetodin käytön laajentaminen oikeus- ja sisäasioiden alalla, avoimuuden lisääminen ja oikeudellisesti sitova perusoikeuskirja. Uudistussopimus vahvistaa näin EU:n tehokkuutta ja sisäistä toimintakykyä. Koko EU:n ja sen uskottavuuden kannalta on myös tärkeää, että prosessi saadaan nopeasti päätökseen.

Sopimusuudistuksen kannalta oli tärkeää, että kesäkuussa onnistuttiin pitämään vuonna 2004 päätetty toimielinratkaisu keskeisiltä osiltaan kasassa. Sen avaaminen uudelleen neuvotteluille olisi tehnyt hyvin vaikeaksi HVK:n loppuun saattamisen muutamassa kuukaudessa, sillä toimielinkysymyksessä on aina kyse jäsenmaiden valtasuhteista. Toimielinratkaisun säilyttäminen sellaisenaan oli yksi keskeinen tavoitteemme.

Myöskään nyt HVK:n loppusuoralla ei pidä enää avata poliittisia kysymyksiä.

Kesäkuussa sovittiinkin ainoastaan, että neuvoston uuden äänestysjärjestelmän käyttöönottoa lykätään vuodesta 2009 vuoteen 2014 ja jäsenvaltioille annettiin mahdollisuus vaatia nykyään käytettävän Nizzan ääntenpainotusten käyttöä vuosina 2014 - 2017. Lisäksi EU:n ulkoministerin nimi muutetaan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaksi edustajaksi.

Suomi korosti HVK:n toimeksiantoa valmisteltaessa viime keväänä, että pelkät toimielimiä koskevat uudistukset eivät riitä, vaan tarvitaan myös uudistuksia eri politiikka-aloilla unionin tehokkaan toiminnan takaamiseksi. Meille oli tärkeää, että määräenemmistöpäätöksenteon laajentamista koskevat uudistukset päätettiin säilyttää. Ministeri Thors kertoo hetken kuluttua näistä uudistuksista tarkemmin.

Jos aikataulussa pysytään ja sopimus saadaan hyväksytyksi lokakuussa, on edessä sopimuksen allekirjoitus joulukuussa. Tämän jälkeen sopimus annetaan jäsenvaltioiden ratifioitavaksi. Toistaiseksi ainoastaan Irlanti on ilmoittanut järjestävänsä kansanäänestyksen, mutta kansanäänestyksen mahdollisuus on ollut esillä myös muissa maissa kuten Tanskassa, Portugalissa, Tšekissä, Alankomaissa ja Isossa-Britanniassa.

Sopimus on tarkoitus saada voimaan ennen kesäkuussa 2009 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja.

Neuvotteluita perussopimusten muuttamisesta on käyty viimeisinä vuosikymmeninä liian suuri osa ajasta. Nyt on hyvä saada uudistusprosessi tältä erää päätökseen ja suunnata energia sataprosenttisesti tulosten saavuttamiseen.

On erittäin myönteistä, että uudistussopimus ei lykännyt mitään kysymyksiä myöhemmin erikseen ratkaistaviksi. Tällä sopimuksella pärjätään useita vuosia eteenpäin. Vaatimukset uuden HVK:n käynnistämisestä, joita välillä kuulee, ovat mielestäni turhia. Ne veisivät keskustelun unionin toiminnasta väärille urille.

Nyt on keskityttävä siihen, miten toteutamme yhteiset asetetut tavoitteet ja miten toimimme tehokkaasti niissä asioissa, joissa kansalaiset vaativat unionilta toimia. Tärkeimpiä näistä ovat Lissabonin strategian kilpailukykytavoitteet sekä ilmasto- ja energiapolitiikka.

Ilmastopolitiikassa seuraavat kaksi vuotta ovat merkittäviä, kun neuvotellaan Kioton pöytäkirjan jatkosta maailmanlaajuisesti. EU:lla ilmastopolitiikan edelläkävijänä on tärkeä rooli saada valtiot maailmanlaajuisesti vähentämään sitovasti kasvihuonekaasupäästöjä ja ymmärtämään ilmastonmuutoksen hillitsemisen tärkeys.

Tosin tietoisuus ilmastonmuutoksesta on viimeisen vuoden aikana kasvanut valtavasti ja elämme dynaamista vaihetta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Useat maat kuten esimerkiksi Japani, Kiina ja Meksiko ovat tehneet omia ilmasto-ohjelmiaan. Samoin presidentti Bushilla on oma suurten talouksien ilmastoaloite. Kesäkuussa G8-kokouksessa Saksan liittokansleri Angela Merkelin johdolla asia nousi keskeiseksi teemaksi. Tällä viikolla asia on ykkösaiheena YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa. Tämän päälle on tietenkin EU:n omat, maaliskuussa asetetut, kovat tavoitteet. Poliittista tahtoa näyttää vähitellen syntyvän, mutta sitä tarvitaan vielä enemmän. Ja tahdon lisäksi tarvitaan myös konkreettisia toimia. EU:n on oltava tässä asiassa eturintamassa.

Hyvät kuulijat,

Presidentti Sarkozyn valinnan myötä Ranska on ottanut aktiivisen otteen EU-politiikassa. Se on hyvä, sillä EU:n kehitys tarvitsee välillä sysäyksiä. Presidentti Sarkozy on esittänyt viisaiden miesten ryhmän perustamista, jonka tavoitteena on vastata kysymykseen, minkälainen Euroopan pitäisi olla vuosina 2020 – 2030, ja mitkä ovat sen tehtävät. Kannatan ryhmän perustamista.

Ryhmän toimeksiantoon on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota. Toimeksiannon on oltava tarpeeksi kattava. Ryhmän on kartoitettava tulevaisuuden haasteita 20 vuoden tähtäimellä ja sen on pohdittava EU:n toimintaa sisältökysymysten pohjalta. Jaottelisin ne kolmeen eri kategoriaan.

Ensinnäkin ryhmän on mietittävä, miten Euroopan kilpailukyky turvataan kiristyvässä globaalissa kilpailussa. Demografiset tekijät eivät suosi Eurooppaa ja tämä tekee Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisesta entistä vaikeampaa. Kilpailukyvystä huolehtiminen vaatii sitoutumista ja toimia sekä yhteisöltä että jäsenvaltioilta.

Toiseksi ryhmän on pohdittava, miten unioni kehittää toimintaansa ja sen vaikuttavuutta ilmastonmuutoksen hillinnässä, ympäristö- ja energia-asioissa, sisämarkkinakysymyksissä, maahanmuutossa ja terrorismin vastaisessa taistelussa. Nämä ovat kaikki asioita, jotka vaikuttavat EU-kansalaisten elämään. Näissä asioissa onnistuminen heijastuu myös EU:n hyväksyttävyyteen pitkällä aikavälillä. Tätä näkökulmaa ei pidä väheksyä, sillä muutoin EU:n ja kansalaisten välinen kuilu uhkaa revetä liian suureksi, jota ei saada enää kurottua kiinni.

Kolmanneksi ryhmän on mietittävä keinoja, miten EU:n maailmanpoliittista painoarvoa voidaan lisätä. Tämä pätee niin kansainvälisiin ilmasto- ja kauppaneuvotteluihin kuin kansainvälisten konfliktien hoitamiseen, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen ja köyhyyden vähentämiseen maailmanlaajuisesti. EU ei ole pystynyt käyttämään kokonsa mukaista painoarvoaan maailmanpolitiikassa, vaikka EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ollut ala, joka on kehittynyt viime vuosina eniten.

Olen tehnyt näitä koskevat esitykset Portugalille ja Ranskalle.

Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhtenäiseen hoitamiseen ja jäsenmaiden väliseen solidaarisuuteen on viime vuosina käytetty paljon voimavaroja. On helppo vähätellä unionin toimia tällä saralla, mutta esimerkiksi Lahden epävirallisen huippukokouksen jälkeen jäsenmaiden välisestä solidaarisuudesta ulkopolitiikassa on pidetty kiinni, vaikka se onkin ollut välillä koetuksella. Pitää muistaa, että unioni puhui ensimmäistä kertaa Lahdessa yhdellä äänellä, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin oli läsnä. Onneksi uuden sopimuksen myötä ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja tuo yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitoon johdonmukaisuutta ja uuden ulkoasiainhallinnon perustaminen tehokkuutta.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että viisaiden miesten työn ei tule tähdätä institutionaalisiin uudistuksiin eikä olla päällekkäistä muiden unionissa käynnissä olevien laajojen prosessien kuten rahoituskehysten valmistelutyön tai käynnissä olevan laajentumisen kanssa. Näiden tavoitteista ja menettelyistä olemme jo päättäneet aiemmin.

Ryhmän asema ja legitimiteetti kansalaisten silmissä on huomioitava. Ryhmä ei saa olla liian suuri ja sen kokoonpanossa on huomioitava edustavuus. Aktiivipoliitikkojen tai instituutioiden virallisten edustajien nimittäminen ryhmään ei ole tarkoituksenmukaista.