Pääministeri Matti Vanhanen Svenska Dagenin pääjuhlassa Kokkolassa 6.11.2003

On suuri ilo ja kunnia olla puhujana Svenska Dagenin pääjuhlassa täällä Kokkolassa. Svenska Dagenin perinne syntyi 95 vuotta sitten juhlistamaan suomenruotsalaisuutta ja se on vakiintunut merkittäväksi ja aidoksi kansanjuhlaksi.

Svenska Finlands Folkting on vastannut Svenska Dagenin järjestämisestä jo 1940-luvulta. Folktinget tekee arvokasta työtä Suomen ruotsinkielisen väestön edustajana. Valtioneuvosto on juuri antanut eduskunnalle uuden lakiesityksen Folktingetistä. Toivon, että tämä uudistus entisestään parantaa järjestön toimintamahdollisuuksia.

Kasvoin itse Espoossa kaksikielisessä ympäristössä, jossa suomenkieliseen enemmistöön kuuluvana oli helppo ohittaa ruotsinkieli. Kielet elivät rinnan toistensa kanssa ja monet tutuistani olivat suomenruotsalaisia. Koulu kuitenkin jakoi meidät nuoret ja siksi kaverisuhteet jakautuivat kielen mukaan. Eli samalla kun koulu vahvisti meidän jokaisen omaa äidinkieltämme, se tosiasiassa myös jakoi kaveripiirit kielen mukaan.

Hyvät naiset ja herrat,

Tänään on Kuningas Kustaa II Adolfin kuolinpäivä, mutta ne arvot ja kulttuuri joita suomenruotsalaisuus minulle edustavat ovat hyvin kaukana veren vuodattamisesta Keski-Euroopan taistelukentillä.

Monet tutkimukset osoittavat, että suomenruotsalaiset voivat hyvin. Pohjanmaata katsottaessa on havaittu, että vastaavassa asemassa oleva ruotsinkielinen on sekä terveempi että hyvinvoivempi kuin hänen suomenkielinen naapurinsa. Helsinkiläisistä nuorista tehty tutkimus taas osoittaa, että ruotsinkielinen helsinkiläisnuori elää monella tapaa eheämpää elämää kuin hänen suomenkielinen ikätoverinsa. Ruotsinkielinen nuoriso on koulumyönteisempi, päihdekielteisempi ja perhekeskeisempi.

Kaiken kaikkiaan ruotsinkieliset elävät pitempään ja terveemmin. Työelämässäkin viihdytään pidempään.

Pinnallinen käsitys suomenkielisten keskuudessa lienee, että suomenruotsalainen hyvinvointi on yksinkertaisesti tulosta vauraammasta ja huolettomammasta elämästä. Tämä käsitys ei pidä paikkaansa. Kyllä ruotsinkielinen kohtaa yhtä lailla arjen paineet ja vaikeudet kuin suomenkielinenkin. Stereotypia ruotsinkielisestä paremmasta väestä on syntynyt aikana, jolloin suomenkielinen väestö ei joutunut ruotsin kielen kanssa tekemisiin kuin ehkä oman paikkakuntansa harvojen silmäätekevien kautta. Eliitti oli tuolloin toki ruotsinkielistä, mutta se edusti vain pientä osaa ruotsinkielisestä kansanosastamme. Kosketusta ruotsinkieliseen maaseudulla asuvaan laajaan enemmistöön - rahvaaseen - ei useimmilla suomenkielisillä vain ollut. Nykyään vuorovaikutus on paljon suurempaa.

Tutkimusten mukaan suomenruotsalaisuutta luonnehtii myönteisempi elämänasenne, joka ilmenee mm. vilkkaana sosiaalisena elämänä. Kuulutaan kuoroihin ja yhdistyksiin. Tunne omasta yhteisöstä ja sen perinteestä on vahva. Tämä yhteisöllisyys on todettu tämän myönteisen suomenruotsalaisen poikkeaman selittäjänä ihmisten arkisessa hyvinvoinnissa. Ihmiset voivat paremmin kun heillä on yhteenkuuluvuuden tunteesta kumpuavaa turvallisuutta elämässään.

Hyvät kuulijat,

En ole tunnettu sujuvasta ruotsin kielen taidostani, mutta tästä huolimatta suomenruotsalainen elämäntapa on omaa arvomaailmaani lähellä. Uskon, että meillä suomenkielisillä on paljon opittavaa suomenruotsalaisesta elämäntavasta ja yhteisöistä.

Yhteisöllisyys - tai lähinnä sen heikkeneminen - on koko yhteiskuntamme kehitystä ajatellen keskeinen asia. Valitettavasti ihmisten perinteiset kiinnekohdat - perheet, suvut, naapuriyhteisöt, sitoutunut vapaaehtoistoiminta - osoittavat heikkenemisen merkkejä yksilöllisyyttä korostavassa ajassamme. Yhteiskunta ei ole vain yksilöiden summa. Hyvä yhteiskunta tarvitsee vahvan henkisen siteen - arvoja ja yhteenkuuluvuuden tunnetta - jolle rakennamme tulevaisuutemme. Kansainvälisessä tutkimuksessa tästä puhutaan sosiaalisena pääomana, joka käytännössä merkitsee ihmisten välistä keskinäistä luottamusta ja kykyä tasaveroiseen yhteistyöhön. Uskon, että tulevaisuudessa menestyviä yhteiskuntia ei voi rakentaa muulle kuin tälle perustalle. Meillä Suomessa tämä luottamusyhteiskunta on onneksi vielä vahvoilla, mutta sen säilyminen ei ole itsestään selvyys.

Julkisen vallan pitää entistä paremmin vaalia ja kannustaa sosiaalista pääomaa, kannustaa ihmisiä välittämään ja ottamaan vastuuta. Tässä perheiden merkitys on hyvin keskeinen. Lasten kasvatusvastuu on vanhemmilla, ei viranomaisilla. Aidossa hyvinvointiyhteiskunnassa julkinen valta tukee perheitä ja yhteisöjä vastuun ottamisessa, mutta ei ota tätä vastuuta heiltä pois.

Ihmisten hyvinvointi on arvo itsessään. Ei pidä kuitenkaan vähätellä sitä yhteiskunnallista merkitystä, joka tällä hyvinvoinnilla on. Elämällä terveempää elämää ja pysymällä pidempään työelämässä on merkittävä kansantaloudellinen vaikutus maallemme väestömme ikääntyessä. Suomenruotsalaisesta väestämme voimme havaita, kuinka immateriaalisilla tekijöillä - yhdistyksillä, harrastustoiminnalla ja kulttuurilla - on tätäkin kautta keskeinen merkitys myös taloutemme perustalle. Toivon, että saisimme koko suomalaisen yhteiskunnan kulkemaan kohti ruotsinkielisen kansanosamme edustamaa aitoa hyvinvointia.

Arvoisa juhlaväki,

Suomen ruotsinkielisellä väestöllä onollut kokoaan merkittävämpi osuus Suomen kansainvälisten yhteyksien luomisessa. Rannikon satamakaupungit ovat olleet vuosisatoja portteja maailmalle. Pohjanmaan ruotsinkielisiltä alueilta on lähdetty siirtolaisiksi valtamerten taakse muuta maata useammin. Suomen ulkomaankauppa on rakentunut ruotsinkielisten osaavien käsien varaan ja ruotsienkielisellä väestöllämme on vahvat kaupankäynnin perinteet. Näistä valmiuksista on hyötynyt koko kansantaloutemme. Ruotsinkielinen väestömme on vahvistanut sekä henkisiä että taloudellisia siteitämme pohjoismaiseen perheeseen.

Suomenruotsalainen yhteisö on myös pystynyt ottamaan vastaan maahanmuuttajia. Jo autonomian aikana Suomeen muuttaneet - vaikkapa venäläiset, tanskalaiset, saksalaiset ja sveitsiläiset - integroituivat nimenomaan ruotsinkieliseen kansanosaan. Tämä maahanmuutto edusti aikanaan sitä käytännön teknologian ja osaamisen siirtoa, jonka välttämättömyydestä kansankuntien vaurastumiselle luemme talouden oppikirjoista. Nykypäivänä puhuttaisiin ulkomailta tulleista huippuosaajista, jotka yli sata vuotta sitten toivat teollisuuden kehittymiselle olennaiset taidot Suomeen.

Myös lähihistoriamme osoittaa, että pakolaisten ja maahanmuuttajien kohdalla kynnys ruotsinkieliseen Suomeen on ollut muuta maata pienempi. Ovi on ollut auki myös niille tulijoille, joiden vaikea elämäntilanne lähtöalueilla on pakottanut etsimään uutta kotia.

Sama valmius avoimen yhteiskunnan kehittämiseen tuntuu löytyvän myös tällä vuosituhannella. Olen tyytyväisenä pannut merkille, että täällä Kokkolassa ja Keski-Pohjanmaalla on ryhdytty oma-aloitteisesti kehittämään omaa yhteiskuntaamme monikulttuuriseen suuntaan, ilman Helsingistä tai Brysselistä tulleita määräyksiä. Uskoisin, että vuosisatainen kokemus kahden kielen ja kulttuurin rinnakkainelon rikkaudesta sekä siirtolaisuuden luonteesta ovat auttaneet ymmärtämään nykyajan mahdollisuudet. Uusien osaajien, tekijöiden ja yrittäjien houkutteleminen ja yhteiskunnan monimuotoisuuden lisääminen on haaste lopulta varsin tasalaatuiselle yhteiskunnallemme. Ne seudut ja maakunnat, jotka ymmärtävät olla kehityksessä edelläkävijöitä, ovat todennäköisemmin menestyjien joukossa.

Tulevaisuuden yhteiskunta perustuu osaamiseen ja luovuuteen. Sellaisessa yhteiskunnassa vahvuuksia ovat avoin suhtautuminen oman kulttuurin perinteiseen ja uuteen monimuotoisuuteen, toisiin kulttuureihin, kauppaan ja kansainväliseen työnjakoon. Avoimuudesta hyötyvät sekä enemmistöihin että vähemmistöihin kuuluvat. Ruotsin kielen ja suomenruotsalaisen kulttuurin asemaa ei siis voi menestyksekkäästi puolustaa eristäytymällä ja kääntymällä sisäänpäin vaan avautumalla ja osallistumalla vuorovaikutukseen. Sama pätee myös yleisemmin suomalaiseen yhteiskuntaan.

Arvoisat kuulijat,

Oma äidinkieli on meille kaikille rakas. Sen varaan rakennamme omaa identiteettiämme ja sillä ilmaisemme aidoimmat tunteemme. Ruotsin kielen asemasta on pidettävä erityistä huolta, ei vain virallisena valtiollisena muistomerkkinä, vaan elävänä käyttökielenä. Tässä viranomaisilla on vielä paljon tehtävää ruotsinkielisen palvelun parantamisessa käytännössä. Uusi kielilaki ei saa jäädä vain hyväksi aikomukseksi.

On tärkeää, että ruotsinkieliset laitoksemme ja koulutusjärjestelmämme säilyvät elinvoimaisina. Tämä edellyttää oman kriittisen massansa ja omat laitoksensa. Omasta kokemuksestani ymmärrän hyvin sen näkökohdan, että käytännössä kaksikielisyys on usein yksikielisyyttä. Joskus tuntuu siltä, että suureenkaan saliin ei tarvita kuin yksi suomen puhuja kun ruotsin kieli vaihtuu huomaamatta suomeksi.

Samalla on todettava, että suomenruotsalainen kulttuuri - varsinkin pääkaupunkisedulla - on perheiden tasolla yhä useammin kaksikielistä. Nykyisinhän avioliitot suomen- ja ruotsinkielisten välillä ovat ohittaneet lukumäärältään avioliitot yksinomaan ruotsinkielisten aviopuolisoiden kesken. Uskon, että tämän aidon kaksikielisyyden kannustaminen ja tukeminen on olennaista suomenruotsalaisen kulttuurin säilymiselle ja elinvoimaisuudelle.

Hyvä juhlaväki,

Maamme kaksikielisyys on suomalaisen yhteiskunnan rikkautta. Ruotsin kieli on ollut koko ajan erottamaton osa Suomea ja sen historiaa. Ei ole Suomea ilman suomenruotsalaisuutta.