Pääministerin ilmoitus eduskunnalle Aasian luonnononnettomuudesta 3.2.2005

Meille suomalaisille Aasian katastrofi oli suurin rauhanaikana tapahtunut ja ensimmäinen paljon suomalaisuhreja ulkomailla vaatinut onnettomuus. Eduskunta kunnioitti luonnononnettomuuden uhreja tiistaina hiljaisella hetkellä.

Tällä hetkellä Suomessa on kaksitoista katastrofin johdosta kuollutta ja 165 on edelleen kateissa. Moni perhe menehtyi ja moni menetti vanhempansa tai lapsensa. Monet vammautuivat vaikeasti. Me suomalaiset olemme eläneet mukana uhrien omaisten ja läheisten surussa.

Onnettomuus tapahtui Suomen aikaa ensimmäisen ja toisen joulupäivän välisenä yönä, jolloin koko läntinen maailma näyttää olevan hauraimmillaan hankkimaan, saamaan tai käsittelemään nopeasti tietoja yllättävistä ja kaukaisista tapahtumista. Omaisten, ystävien, toimittajien ja viranomaisten ensimmäinen suuri vaikeus oli saada selville miten ja millä alueilla runsaan 8000 kilometrin etäisyydellä hyökyaalto oli todella vaikuttanut. Emme saaneet tähän myöskään apua kansainvälisiltä tietoverkoilta tai tiedotusvälineiltä.

Suomessa varautumista poikkeustilanteisiin on kehitetty koko sotien jälkeisen ajan. Perusajatus on, että poikkeusoloissa kukin viranomainen jatkaa suoraan omalla paikallaan ja harjoittelee ennalta tätä toimintaa. Tässä onnettomuudessa välitön toiminta kuului ulkoasiainministeriölle ja sen avustaminen pelastustoimesta vastaavalle sisäasiainministeriölle. Kansallisen varautumisjärjestelmän osana myös Finnairilla on lakiin perustuva varautumisvelvoite. Kukin näistä osapuolista reagoi osaltaan onnettomuuden tapahduttua.

Kuitenkin aivan alussa ongelmana olivat kansainvälisen ja kansallisen tiedotuksen lisäksi puutteet tiedon kokoamisessa, joista ulkoministeriö on jo tehnyt ja julkistanut omalta osaltaan itsekriittisen selvityksen.

Sunnuntaina ja vielä maanantainakin kuva tapahtuneesta oli puutteellinen. Thaimaan sisälläkään tilanne ei ollut parempi. Maanantain aamuyöstä alkaen uutisissa oli kuitenkin joitakin Thaimaan ja Sri Lankan vahingoista sekä jälkijäristyksistä kertovia tietoja, joiden arvioitiin voivan ennakoida vielä huonompia uutisia. Niiden perusteella käynnistettiin koko valtionhallinnon valmiusorganisaatio kutsumalla klo 6.25 koolle ministeriöiden valmiuspäälliköiden kokous alkaen klo 8.30. Tähän kokoukseen kutsuttiin myös Suomen Punaisen Ristin sekä matkatoimistojen edustajia, myöhemmin päivällä myös Finnairin edustajat sekä viikon puolivälissä lisäksi kirkon edustajat.

Pääministerinä annoin ennen valmiuspäällikkökokousta tehtäväksi arvioida eri ministeriöissä aloitettujen toimenpiteiden riittävyys ja suomalaisten evakuointitarve Intian valtameren rannoilta sekä tehdä tarvittavat johtopäätökset. Pelastustarpeen rinnalla oli arvioitava kulkutautien ja muun turvattomuuden kasvun riskiä. Kokouksen osanottajien tiedot yhdistämällä kokouksessa päätettiin suomalaisten evakuoinnista mahdollisimman nopeasti, valtion maksaessa aiheutuvat lisäkulut. Heti tämän jälkeen hyväksyin pääministerinä ratkaisut ja ne hyväksyi myös valtiovarainministeri. Valmiuspäälliköiden tuli olla yhteydessä kuhunkin ministeriin, jonka vastuulla hallinnonalan toiminta tapahtui.

Maanantaiaamuna päätetty evakuointiorganisaatio oli matala ja keskitetty. Yleisjohdosta vastannut valmiuspäällikköryhmä sai valtuutensa suoraan hallituksen johdolta ja saattoi sen vuoksi tehdä välittömästi sekä taloudellisesti merkittäviä että eri osapuolten näkökohtia yhteen saattavia päätöksiä. Se rakentui asiantuntemuksen ja harjoitelleiden organisaatioiden varaan ja päätöksiä tekivät toiminnasta vastuussa olevat. Se kokosi yhteen kaikki tarvittavat operatiiviset viranomaistahot sekä hallinnon ulkopuoliset yhteistyökumppanit. Ylimääräisiä neuvottelu- tai päätöksentekotasoja ei tietoisesti luotu.

Hallituksen tiedotusstrategiana oli varmistaa ensiksi tarvittavien viranomaisohjeiden läpimeno. Tämän jälkeen hallituksen johto ja vastuussa olevat ministerit yhdessä operatiivisten viranomaisten kanssa pitivät päivittäin suorana lähetyksenä olleita tiedotustilaisuuksia.

Eduskunnalle on jaettu yleisjohdosta vastanneen valmiuspäällikköryhmän pöytäkirjat, joten en tässä mene evakuoinnin yksityiskohtiin. Se toteutettiin maanantaina laaditun suunnitelman mukaisesti.

Oman erityispiirteensä suomalaiselle organisointitavalle antoi laaja yhteistyö ja yhteistyökumppanien kytkeminen päätöksentekoon mukaan. Kokonaisuuden muodostivat Finnair ja muut lentoyhtiöt, SPR ja muut lääkäriryhmät, matkatoimistot ja niiden henkilökunta, kirkon yhteisöt sekä kotimaan että kriisialueen monet vapaaehtoiset. Kaikkiaan suomalaiseen evakuointiin osallistui noin 2000 henkeä.

Olemme kiitollisia niille thaimaalaisille ja suomalaisille, jotka oma-aloitteisesti, uhrautuvasti ja myös neuvokkaasti uutta tietotekniikkaa käyttäen auttoivat kanssaihmisiään kriisialueella. Arvostan myös sitä tapaa, jolla oppositio antoi työrauhan kriisin hoitamiseksi.

Suomalainen yhteiskunta tarjoaa jäsenilleen tarvittavat palvelut kaikissa onnettomuuksissa, niin myös nyt. Tällä kertaa onnettomuuden suuruuden takia on tarvittu poikkeuksellisen laajaa yhteistyötä ja erityistä hallinnollista joustavuutta. Valtio tulee osallistumaan ministeriöiden erikseen määrittämällä tavalla perusteltuihin kuntien lisäkustannuksiin. Itse evakuoinnin kustannukset tullaan suorittamaan toimintaan osallistuneille yhteisöille ja yrityksille säädösten sallimalla tavalla pääosin viime vuoden varoista.

Vakuutuksenantajat maksavat vakuutetuille vakuutusehtojen mukaisesti ja matkatoimistot palauttavat valmismatkalain perusteella asiakkailleen onnettomuuden jälkeisen osuuden matkan kokonaishinnasta. Hallituksen tarkoituksena ei ole esittää uutta lainsäädäntöä, joka edellyttäisi tai sallisi tämän lisäksi korvauksia valtion varoista.

Suomalaiset ovat heti ja voimakkaasti halunneet muistaa lahjoituksin myös kaukana kärsineitä kanssaihmisiään. Saatoin Thaimaan pääministerille sanoa katastrofin osaltaan syventäneen suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta onnettomuudesta kärsineisiin kansoihin. Hallitus on tämän mukaisesti tehnyt päätöksensä lisätä humanitääristä apua onnettomuuden uhreille. Tulemme olemaan aktiivinen toimija EU:ssa ja YK:ssa johtopäätösten tekemiseksi, erityisesti varoitusjärjestelmien osalta.

Valtioneuvosto on asettanut Aasian katastrofin tutkintalautakunnan. Lautakunta tulee aikanaan esittämään työnsä tuloksen.

Kriisi ei ole ohitse. Vasta suomalaisten evakuointi on suoritettu. Vainajien tunnistustyö jatkuu, kotimainen jälkihoito kestää pitkään ja sama koskee laajaa humanitaarista kriisiä tuhoalueilla. Ne tarvitsevat tukeamme pitkään. Hallitus vastaa yhdessä myös vielä edessä olevista Aasian luonnononnettomuuden vaatimista toimenpiteistä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Aasian hyökyaaltokatastrofi on ollut meidän aikamme suurin luonnonkatastrofi. Missään maailmassa ei oltu riittävästi varauduttu tämän suuruusluokan katastrofiin. Näin oli myös Suomessa. Ulkoministeriön kriisivalmiuksia oli 11.9. jälkeen tarkistettu, mutta nyt syntyi tilanne, jossa hätätilanteeseen ulkomailla ilman ennakkovaroitusta joutui yli kymmenkertainen määrä suomalaisia kuin missään aikaisemmassa kriisissä.

On välttämätöntä, että kriisin kaikki vaiheet ja kokemukset arvioidaan, mikä on asetetun tutkijalautakunnan tehtävä. Ulkoministeriön osalta on sisäinen tarkastus toimeksiannostani tehnyt selvityksen ulkoasiainhallinnon toiminnasta kriisin aikana. Vaikka UM:n organisaatio kykeni käynnistämään mittavan operaation välittömästi odottamatta erikseen tehtyjä johdon päätöksiä, on käynyt ilmi, että valmiusorganisaatiossa ja johdon toiminnassa kriittisinä alkupäivinä oli selviä puutteita.

Nämä kriisityön johtamiseen ja ennen muuta sisäiseen ja ulkoiseen tiedon välittämiseen liittyneet puutteet eivät estäneet välittömien toimien käynnistämistä eivätkä johtaneet hengen menetyksiin, mutta se ahdistus ja tuska, jonka läheistensä kohtalosta turhaan tietoa odottaneet ihmiset joutuivat kokemaan, on asia jota on vilpittömästi pahoiteltava. Tärkeintä on nyt toimia tehokkaasti ja nopeasti havaittujen puutteiden korjaamiseksi ja kriisivalmiuksien parantamiseksi.

Aasian katastrofin yhteydessä jouduttiin toteamaan, ettei EU:ssa ole valmiutta hoitaa tehokkaasti laajojen, kaukana Euroopan ulkopuolella tapahtuvien luonnonkatastrofien seurauksia. Neuvoston maanantain kokouksessa käsiteltiin ehdotusta EU:n toimintaohjelmaksi nopean toiminnan valmiuksien parantamiseksi. On tarvetta kehittää hälytys-, avunanto- ja tiedonvälitysjärjestelmiä sekä yhteisiä konsulipalveluja erilaisissa hätätilanteissa.

Tämän rinnalla kulkee työ EU:n siviilikriisinhallinnan tehostamiseksi, joka on tarkoitettu ensisijaisesti aseellisen konfliktin jälkeiseen toimintaan. Sen puitteissa kehitetään kykyä käynnistää nopeasti monipuolisempaa toimintaa tiiviissä yhteistyössä sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden kanssa. EU pyrkii myös edistämään monitoiminnallisia valmiuksia ja mahdollisuuksia luoda hyvin yhteen sovitettuja nopean toiminnan siviilivalmiusryhmiä (Civilian Response Teams), joiden tarkoitus on parantaa unionin kykyä reagoida nopeasti kriisinhallintatilanteissa siviilikyvyin. Tähän kuuluu poliisin, hallinnon, monitoroinnin ja muu asiantuntemus.

Hallitus reagoi Aasian katastrofin akuutteihin humanitäärisiin tarpeisiin SPR:n ja kolmen Yk-järjestön kautta. UM:n päätökset tehtiin sitä mukaa kun humanitäärisen avun järjestöiltä saatiin pyyntöjä.

Yhteensä Suomi on tässä vaiheessa päättänyt antaa 20 miljoonaa euroa humanitääristä apua Kaakkois-Aasian maanjäristyksen ja tsunamien uhreille. Apu lähetetään yk-järjestöjen, Punaisen Ristin, Kirkon ulkomaanavun, Fida International ry:n ja Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Lisäksi hallitus on päättänyt irrottaa jälleenrakennukseen 30 miljoonaa euroa vuosien 2005-2007 aikana, joten yhteispanoksemme on tässä vaiheessa 50 miljoonaa euroa. Laajaksi paisunutta avustustoimintaa koordinoidaan UM:n vetämässä yhteensovittamisryhmässä. Osa humanitäärisestä avusta tullaan rahoittamaan lisäyksenä kehitysyhteistyövaroihin.

Tuhoja kärsineiden maiden omien jälleenrakennussuunnitelmien tukemiseksi tulisi perustaa kansainvälisten järjestöjen ja rahalaitosten yhteydessä toimia jälleenrakennusrahastoja. Jälleenrakennustarpeiden tarkennuttua Suomi harkitsee kahdenvälisen jälleenrakennusavun kanavoimista tuhoalueelle, erityisesti Sri Lankaan ja Indonesiaan.

Thaimaahan suuntautuneen pohjoismaisen pääministerivaltiovierailun aikana keskusteltiin mahdollisuudesta osoittaa kiitollisuutta yksityisille thaimaalaisille heidän antamastaan avusta erityisesti Phuketin alueella. Parhaillaan tutkimme mahdollisuutta kanavoida tukea Suomen Punaisen Ristin kautta esim. alueen sairaaloiden kunnostamiseksi ja uudelleen varustamiseksi.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Sisäasiainhallinnon toimet Aasian luonnononnettomuuden johdosta
Sisäasiainhallinnon toimenpiteet alkoivat Helsingin hätäkeskukseen tapaninpäivän aamuna tulleista omaisten puheluista ja YK:n humanitaarisen avun järjestön arviointiryhmän hälytyksestä. Sisäasiainministeriön päivystäjä välitti hätäkeskuksesta saamansa tiedot ja toimenpidepyynnön ulkoasiainministeriön päivystäjälle.

Evakuointilentojen alettua poliisi perusti yhteistyössä muiden viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa evakuoitujen vastaanottopisteen Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun henkilöstö kirjasi rajaviranomaisten valvonnassa lähes 3 200 maahan saapuneen henkilön tiedot.

Evakuoitavien etsimiseksi ja auttamiseksi Suomen Punaiselle Ristille annettiin tehtäväksi koota kaksi lääkäreistä, sairaanhoitajista ja muista kansainvälisen avustustoiminnan asiantuntijoista koostunutta ryhmää. Viranomaistoiminnasta vastaavat pitivät tätä tilanne ja tarve huomioon ottaen pelastustoimen ns. Finnrescue-ryhmää parempana vaihtoehtona. Evakuointia odottaville toimitettiin myös puhdasta vettä ja kuivamuonaa.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain nojalla sisäasiainministeriö pyysi viestintäviraston välityksellä teleoperaattoreita lähettämään suomalaisten matkapuhelimiin tekstiviestin evakuointikeskuksista Thaimaassa. Ennen uutta vuotta Thaimaahan lähetettiin poliiseja ja muita asiantuntijoita etsintä- ja tunnistustehtäviin. Neljä päivää katastrofin jälkeen julkistettiin lista kadonneista henkilöistä. Tämä auttoi ratkaisevasti etsintöjen kohdentamisessa ja tietojen keräämisessä. Lista poistettiin julkisuudesta 14.1. Silloin listalla oli 174 nimeä.

Poliisi ja rajavartiolaitos ovat luovuttaneet viranomaisille kadonneiden ja tuhoalueelta palanneiden henkilötiedot välttämättömiä jatkotoimia varten. Tunnistustietojen kerääminen vainajista jatkuu edelleen Thaimaassa. Suomeen on kotiutettu tähän mennessä yksitoista vainajaa. Alustavasti tunnistettujen suomalaisuhrien määrä nousee lähiaikoina, kun vertailuohjelmaan syötetyt tiedot tuottavat tulosta. Erittäin vaikeissa olosuhteissa tunnistamistyötä tekevät ovat suoriutuneet tehtävästään kiitettävästi.

Jatkossa sisäasiainministeriö osallistuu katastrofialueelle kohdistuvaan humanitaariseen avustustoimintaan erityisesti YK:n välityksellä.

Sisäasiainministeriöllä on myös valmius välittömästi rahoituksen varmistuttua koota, kouluttaa ja varustaa eri alojen asiantuntijoista koostuva ns. nopean toiminnan ryhmä. Ryhmä olisi jatkossa käytettävissä vastaavan tapaisissa tilanteissa kansainväliseen avustustoimintaan alle kahdessa vuorokaudessa. Nopean toiminnan joukkoja voitaisiin kouluttaa Pelastusopiston Kriisinhallintakeskuksessa Kuopiossa.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Hallinnonalan toiminta ensivaiheessa
Sosiaali- ja terveysministeriön vastuuna Aasian luonnonkatastrofin ensivaiheessa oli hoitoa tarvitsevien auttaminen kriisialueella, evakuointilentojen terveydenhuollon valmiuksien turvaaminen, evakuoitavien sairaanhoidon ja henkisen tuen palvelut Helsinki-Vantaan lentokentällä sekä loukkaantuneiden jatkohoito kotimaassa. Tämä tehtiin yhteistyössä kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon, Suomen Punaisen Ristin ja muiden vapaaehtoisjärjestöjen kanssa

Välittömästi sen jälkeen, kun oli tehty päätös koskien suomalaisten evakuointia onnettomuusalueelta, sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyi toimenpiteisiin evakuointilentojen vastaanoton terveydenhuollon ja henkisen tuen palvelujen järjestämiseksi lentoasemalle. Nämä toimenpiteet toteutettiin voimassa olevien valmiussuunnitelmien ja vuosittaisten lentokentän suuronnettomuusharjoitusten periaatteiden mukaisesti. Sairaanhoidon tehtävät annettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tehtäväksi. Henkisen tuen palvelut annettiin Vantaan kaupungin kriisikeskuksen tehtäväksi yhteistyössä vapaaehtoisjärjestöjen ja kirkon kanssa.

HUS perusti lentoasemalle päivystyspoliklinikan ja alueen sairaaloiden valmiutta nostettiin onnettomuuden uhrien hoitamiseksi. Poliklinikka seuloi viiveettä kaikki evakuoidut ja ohjasi vammautuneet tarkoituksenmukaisiin hoitopaikkoihin. Lisäksi Suomesta lähetettiin onnettomuusalueelle tehohoitoyksiköksi muutettu Finnairin liikennelentokone, jolla noudettiin kriisialueen sairaaloista niissä hoidettavana vielä olleet 14 suomalaista. Lennolle osallistui 13 lääkäriä ja 24 sairaanhoitajaa.

Vantaan kaupungin kriisikeskus, SPR, kirkko ja eräät muut tahot ylläpitivät henkisen tuen palvelupistettä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Akuutit palvelut annettiin kaikille niitä tarvitseville. Samoin kaikille annettiin tiedot jatkohoitomahdollisuuksista heidän kotipaikkakunnallaan. Kaikki orvoksi jääneet lapset saatiin nopeasti lähiomaistensa hoitoon. Myös potilaiden siirtokuljetukset kotipaikkakunnan sairaaloihin toimivat suunnitellusti.

Ensimmäisen viikon aikana käynnistettiin ministeriössä myös katastrofin jälkihoidon toimenpiteitten toteutus. Sovittiin mm. laajan kriisin jälkihoitoon osallistuvien tahojen koordinaatiokokouksen järjestämistä samoin kuin ministeriön ja erityisesti mielenterveys- ja lastensuojelujärjestöjen yhteistyökokouksesta. Jälkihoidon kannalta on erityisen tärkeää psyko-sosiaalisen tuen ja terveydenhoidon saatavuuden turvaaminen sekä perhe-eläkejärjestelmien toimivuus. Perhe-eläkejärjestelmät mahdollistavat jo nyt perhe-eläkkeen myöntämisen leskelle ja lapsille työeläkkeenä, kansaneläkkeenä ja työtapaturmavakuutuksena ilman kuolleeksi julistamista. Ministeriössä käynnistettiin myös kunnille lähetettävän tiedotteen laatiminen katastrofin jälkihoidon varmistamiseksi.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Katastrofin jälkihoito hallinnonalalla
Luonnonkatastrofin jälkihoidon keskeisimpiä tehtäviä ovat psykososiaalisen tuen ja terveyspalveluiden tarjoaminen. Lisäksi on huolehdittava katastrofin uhrien ja heidän läheistensä perustoimeentulosta.

Psyykkisen hoidon ja tuen tarve saattaa kestää joidenkin osalta pitkäänkin. Auttamisjärjestelmä perustuu nykyiseen palvelujärjestelmään. Kunnat voivat omien palvelujen lisäksi hankkia ostopalveluja.

Kiireellisimpänä tehtävänä on psykososiaalisen tuen varmistaminen kaikille sitä tarvitseville. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut suuronnettomuuden psykososiaalisen tuen ja palvelun asiantuntijaryhmän ohjaamaan ja tukemaan kuntia kriisiavun antamisessa. Lastensuojeluviranomaiset ovat olleet yhteydessä orvoiksi jääneisiin lapsiin ja heistä huolehtiviin sukulaisiin.

Jotta uhreille voidaan tarjota kaikki tarpeellinen hoito ja tuki, ministeriö on toimittanut kuntiin tiedot katastrofialueella evakuoiduiksi tulleista, alueella kadonneista sekä menehtyneistä kunnan asukkaista. Kuntia on ohjeistettu kuntakirjeellä tietojen käyttämisestä. Kansaneläkelaitos on saanut oikeuden käyttää onnettomuudessa kadonneiden ja menehtyneiden henkilötietoja lakisääteisen ja pakollisen sosiaaliturvan yhteensovittamiseen. Näitä tietoja on mahdollista käyttää myös työeläketurvan täytäntöönpanossa.

KELA on jatkanut kadonneille kuuluvien etuuksien maksamista toistaiseksi. Näistä maksuista ei suoriteta takaisinperintää. Mikäli katastrofista kärsineet tarvitsevat välitöntä taloudellista tukea, kyseeseen tulee esimerkiksi kuntien maksama ehkäisevä toimeentulotuki.

Tavoitteena on, että katastrofista kärsineiden elämä voisi palautua niin normaaliksi kuin tässä tilanteessa on mahdollista.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Täällä kotimassa Aasian katastrofi järkytti koulumaailmaa, opettajia ja koululaisia. Ennen uutta vuotta Opetushallituksen kautta sähköisesti annettiin ohjeet koulujen rehtoreille kriisissä toimimisesta. Suurimmassa osassa kouluja lukukausi alkoi loppiaisen jälkeen. Uuden vuoden jälkeisellä viikolla kutsuin kansalaisjärjestöjen edustajat koolle ja keskustelimme toimintatavoista, joita tilanteessa tarvitaan.

Aasian katastrofia on käsitelty kouluissa kullekin koululle ja oppilaitokselle soveltuvalla tavalla niiden omien kriisisuunnitelmien mukaisesti. Kouluissa on järjestetty yhteisiä hiljentymistilaisuuksia ja oppilaiden kanssa on keskustelu tapahtuneesta. Aiheeseen liittyviä kysymyksiä on myös käsitelty eri oppiaineiden tunneilla.

Koulujen oppilashuollon ja kouluterveydenhuollon henkilöstö on tarvittaessa osallistunut jälkihoitoon. Opetushallitus ja Punainen Risti ovat laatineet koulujen käyttöön aineistoa ja tukimateriaalia, jota on voitu käyttää apuna vaikeiden tilanteiden kohtaamisessa.

Kouluissa on pyritty palaamaan normaaliin turvalliseen arkeen, unohtamatta kuitenkaan sitä, että jokainen kokee järkyttävän tilanteen yksilöllisesti ja tuen tarvetta tulee esiintymään vielä pitemmän aikaa.

Opetusministeriö on myös ollut yhteydessä muihin viranomaisiin ja kansalaisjärjestöihin, jotta katastrofin jälkihoidossa tarvittava yhteistyö voidaan varmistaa.

Erityisesti kriisialueella olleet lapset ja nuoret sekä läheisiään menettäneet tarvitsevat pitkään tukea. Tuen antamiseksi opetusviranomaiset yhdessä sosiaali- ja terveyshuollon viranomaisten kanssa tiivistävät yhteistyötä kaikilla tasoilla. Opetusministeriö yhdessä muiden ministeriöiden kanssa selvittää kunnille kriisin jälkihoidosta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset ja valtion osallistumisen niiden korvaamiseen.

Aasian katastrofi oli kansainvälinen ja globaali tapahtuma, joka tuhoalueilla vaikutti voimakkaasti myös opetusektoriin.

Kansalaisjärjestöjen arvioiden mukaan Aasian katastrofi on tuhonnut 1400 koulua. Tuhansia opettajia on menehtynyt - vain pelkästään Acehissa 1600 opettajaa on yhä kateissa.

Opetussektori onkin nousemassa keskeiselle sijalle jälleenrakennusvaiheessa. Nyt, vielä muutamia kuukausia jatkuvan humanitäärisen avun vaiheessa, koulujen hätäkunnostuksella on ymmärrettävästi pääpaino, jotta lasten koulunkäynti voisi käynnistyä mahdollisimman nopeasti.

Myöhemmässä vaiheessa keskitytään paitsi koulujen jälleenrakennukseen, myös henkiseen jälleenrakennukseen: opettajankoulutukseen - jossa Suomella on varmasti paljon annettavaa - sekä koulujen rooliin lasten traumojen hoidossa. Myös opiskelijavaihdon kehittäminen voi olla yksi mahdollinen tulevaisuuden toimintamuoto.

Euroopan maiden opetusministerit kokoontuivat reilu viikko siiten keskustelemaan mahdollisista yhteisistä toimista joko EU:n tasolla tai suoraan eri maiden välillä. Tämä EU-tason keskustelu jatkuu helmikuun loppupuolella 21.2. opetusneuvostossa.