Tiivistelmä pääministeri Paavo Lipposen esitelmästä Venäjän diplomaattiakatemiassa 28.2.2002

Venäjä sai uuden pohjoisen naapurin - Euroopan unionin - kun Suomi 1995 liittyi unionin jäseneksi. Suomen EU-jäsenyys on tuonut uutta sisältöä niin Euroopan unionin ja Venäjän välisiin suhteisiin kuin Suomen kahdenvälisiin suhteisiin Venäjän kanssa. Unionin rakenteissa Suomi on osallistunut aktiivisesti EU:n Venäjä-politiikan muotoiluun. Pohjoisen ulottuvuuden aloitteen myötä unionin ja Venäjän välinen vuoropuhelu on vilkastunut ja edennyt uusille alueille. Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus on hyvä esimerkki konkreettisesta yhteistyöstä.Suomen ja Venäjän kahdenväliset suhteet ovat vakaat ja monipuoliset. Kauppa on kasvanut ripeästi viime vuodet. Yhteisellä asialistalla on monia liikenne-, ympäristö ja energiahankkeita, joilla tulee olemaan merkittävä vaikutus niin talouselämän kuin kansalaistenkin kannalta. Helsingin ja Pietarin välisellä nopeajunaliikentellä lyhennetään kaupunkien välinen matka-aika kolmeen tuntiin. Pietarin lounainen puhdistamo, johon Suomi osallistuu 10 miljoonan euron panoksella, on Itämeren alueen tärkein ympäristöinvestointi tällä vuosikymmenellä. Kaasuputken rakentaminen Itämeren alueen poikki etenee. Suomen ja Venäjän välinen lähialueyhteistyön avulla on kymmenen vuoden kuluessa luotu tiivis yhteistyöverkko Suomen ja Venäjän lähialueiden välillä. Samalla on luotu edellytyksiä kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssakäymiselle. Opiskelijavaihdon lisääminen on ensiluokkainen tapa lisätä kulttuurien välistä yhteistyötä ja ymmärrystä. EU-jäsenyyden myötä ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä Suomessa on lisääntynyt ja myös suomalaisten opiskelijoiden määrä ulkomailla merkittävästi kasvanut. Opiskelijavaihto Venäjän kanssa on edelleen varsin vähäistä. Olisi tärkeää, että Euroopan unionin opiskelijavaihto-ohjelmia Venäjän kanssa lisätään.EU tukee Venäjän WTO-jäsenyyttä ja toivoo, että Venäjä pystyisi mahdollisimman nopeasti täyttämään jäsenyyden edellytykset. WTO-jäsenyys on tärkeä etappi Venäjän integroitumisessa maailmantalouteen. Euroopan unionin laajentumisen myötä Unionin osuus Venäjän ulkomaankaupasta nousee 50 prosenttiin. Laajentuva unioni on Venäjälle suuri mahdollisuus, sillä unionijäsenyys vahvistaa näiden Venäjän traditionaalisten kumppaneiden talouksia. Liittyvien maiden ulkotullit laskevat ja ne ottavat käyttöön yhteiset eurooppalaiset käytännöt. Uusilla jäsenmailla, joista neljä on Venäjän rajanaapureita - on intressi edelleen kehittää EU:n ja Venäjän suhteita ja pohjoista ulottuvuutta. Suomella on ollut myös vaikeita aikoja mukaanlukien konflikti Venäjän kanssa. Tänä päivänä korostetaan kuitenkin sitä, mikä on ollut myönteistä maan kansainvälisissä suhteissa ja ulkopolitiikan jatkuvuutta. Suomesta tuli Venäjän keisarikunnan autonominen osa 1809. Tämä oli Suomelle onnekasta, sillä Suomi kansakuntana ja yhteiskuntana muodostui niiden reilun 100 vuoden aikana, jotka Suomi oli osa Venäjää. Paradoksaalista onkin, että siirtyminen Pietarin periferiaan lähensi enemmän suomalaisia Eurooppaan kuin jos maa olisi jäänyt Tukholman periferiaan. Toisaalta yhteinenhistoria Ruotsin kanssa piti eurooppalaisen feodaalitalouden Suomen rajojen ulkopuolella.Tämän päivän Suomi on kehittynyt korkean teknologian maa, joka kansainvälisessä kilpailukyky- ja toimintaympäristövertailussa on ensimmäisellä sijalla. Tämä on pitkän ja suunnitelmallisen työn tulos. Suomen sijaintia kansainvälisessä toimintaympäristössä luonnehtivat EU-jäsenyys, aktiivinen osallistuminen pohjoismaiseen ja alueelliseen yhteistyöhön ja YK:n työskentelyyn sekä vuoropuhelu koti- ja ulkomaisten vaikuttajatahojen kanssa.Suomi osallistuu aktiivisesti 11. syyskuuta jälkeen syntyneeseen maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen koalitioon. Suomi toimii sekä omaa lainsäädäntöään uudistamalla että yhteistyössä kansainvälisellä tasolla. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella järjestetty Tampereen huippukokous loi perustan Euroopan unionin oikeus- ja sisäasioita koskevalle yhteistyölle. Globaalien haasteiden myötä kansainvälisten yhteistyörakenteiden toimiminen on entistä tärkeämpää. Suomi pitää Venäjän reaktiota 11. syyskuuta tapahtumiin tervetulleena kuten myös Venäjän valmiutta yhteisiin toimiin.NATOn laajentuminen, Venäjän uusi mahdollinen suhde NATOon ja Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen ovat tärkeimpiä prosesseja. Suomi ei aio jäädä sivuun syyskuun 11:nnen päivän jälkeisestä maailmasta. Suomi osoittaa solidaarisuutta ja kantaa vastuuta, jota muut maat voivat siltä odottaa. Suomi tekee omat johtopäätöksensä seuraavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa, joka on määrä esittää eduskunnalle vuonna 2004. Tällä välin Suomi noudattaa liittoutumattomuuspolitiikkaa eikä sillä ole suunnitelmia liittoutumattomuudesta luopumiseen.