Ulkoministeri Elina Valtosen puhe suurlähettiläskokouksessa 2025

"Meidän tehtävämme on edistää maailmaa, jossa mahdollisimman moni ihminen, synnyinmaasta ja olosuhteista riippumatta, voi elää elämäänsä turvallisesti ja vapaasti – ja olla onnellinen. Se on se Suomen tarina", toteaa ulkoministeri Elina Valtonen suurlähettiläskokouksen puheessaan.

Muutokset puhuttaessa mahdollisia.

Arvoisat suurlähettiläät ja edustustojen päälliköt,

Heinäkuussa Ranskan ulkoministeri Jean-Noël Barrot aloitti tapaamisemme kyselemällä Simo Häyhästä. Hän oli lukenut Olivier Norekin teoksen “Les guerriers de l’hiver” (Talven Soturit) Suomen talvisodasta ja oli syvästi vaikuttunut. Talvisodan tapahtumat ja suomalaisten sisu olivat jääneet mieleensä.

Kollegani ei ole ollut yksin ajatusten kanssa. Norekin kirja on saanut useita kirjallisuuspalkintoja Ranskassa ja on yksi lukiolaisten luetuimmista teoksista.

Meille suomalaisille on usein hämmentävää, kun joku tietää meistä paljon. Siksi tuntuu erityiseltä, kun meistä ollaan kiinnostuneita, että meistä luetaan, että meitä kuunnellaan.

Tarinamme kiinnostaa.

Kun minulta kysytään kuinka olemme jälleen – kahdeksatta vuotta peräkkäin – maailman onnellisin maa, kerron, että onnellisuutemme kumpuaa ihmisistämme. Vielä reilu sata vuotta sitten Suomi oli köyhä ja nälkäinen kansakunta, jolla oli pitkä raja epäluotettavan naapurin kanssa. Ja vaikka luontomme oli tuolloinkin rikas, matkaa teollistumiseen oli vielä pitkälti.

Panostimme siihen mihin uskoimme; ihmisiin, koulutukseen ja siihen, että jokaisella lapsella on yhtäläiset mahdollisuudet nousta, kasvaa ja vaikuttaa.

Suomi rakennettiin vahvaksi demokratiaksi, joka ensimmäisen Euroopan maana myönsi naisille täyden äänioikeuden. Loimme yhteiskunnan, jossa yksilön vapaus ja mahdollisuus menestyä ovat totta.

Me puhumme mielellämme koulutuksen ja osaamisen merkityksestä. Yksilönvapaudet ja rinnalla kulkeva vastuu ovatkin keskeinen osa avointa yhteiskuntaa ja sitä menestysreseptiä, johon yhä uskomme vankasti, vaikka monessa maassa autoritaarisuus nostaakin päätään.

Vapauteen ja vastuuseen lukeutuu kuitenkin myös aivan keskeinen elementti, jonka varaan Suomi on rakennettu, mutta jota ei aina ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä muisteta mainita: ja se on markkinatalous.

Esimerkiksi heti itsenäistymisensä alkutaipaleella, vuonna 1918, Suomi toteutti torpparilain, joka mahdollisti torppareiden vapautumisen maaomistajien vallasta ja maanomistuksen jakautumisen laajemmalle väestölle.

Oikeus omistaa ja ponnistella oman taloudellisen menestyksensä eteen ja vaihtaa oman työnsä hedelmät toisen vastaaviin - myös maan rajojen yli - onkin keskeinen osa väkevää reseptiämme; maata, jossa on maailman vähiten korruptiota, ja jossa sanaan ja sopimukseen voi luottaa. Me luotamme ihmiseen.

Suomen tarinaa kertovat edelliset kahdeksan onnellisuusraporttia. Kysyttäessä mistä suomalaisten onnellisuus kumpuaa, vastauksissa ei puhuta Lapin lumikentistä, Saimaan suvesta tai Helsingin Design Districtistä, vaikka nämä upeita ja näkemisen arvoisia ovatkin. Mainintoja sen sijaan saavat terveydenhuolto, koulu ja yhteiskunnan tuki. Suomalaisten onni ei räisky, mutta on vahvaa kuin kallio.

Ja ehkäpä tässä onkin sellainen murunen viisautta mitä me voisimme työssämme tuoda esille. Suomen esimerkki osoittaa, että mitä vapaammin ihmiset voivat rakentaa elämäänsä sitä onnellisemmaksi he myös kokevat elämänsä. Ja mitä onnellisempia ja vapaampia ihmiset ovat, sitä valmiimpia he ovat osallistumaan tuon yhteiskunnan rakentamiseen, ja tarvittaessa puolustamiseen.

Hyvät päälliköt,

Vahva kansantalous ja kansainväliset taloussuhteet ovat elimellinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kaupan ja viennin edistäminen on Suomen edun ajamista. Teillä, Suomen kasvoilla maailmalla, on tärkeä tehtävä tässä työssä.

Maakuvatyö, osaajien ja investointien houkuttelu sekä yhtä lailla suomalaisen yrityskentän osallistaminen ovat keskiössä. Työmme on osa laajempaa eurooppalaista tehtävää: strategisen kilpailukyvyn vahvistamista globaalissa toimintaympäristössä, jossa taloudellinen vaikutusvalta ja teknologinen etumatka ratkaisevat yhä enemmän kansainvälisen aseman.

Protektionismi houkuttelee monia, mutta meidän on uskallettava sanoa, että se on väärä resepti. Me emme aseta tulleja ystäviä kohtaan, vaan pyrimme kaikilla toimillamme edistämään vapaakauppaa yhä laajemmin.

Tämä on Petteri Orpon hallituksen tavoite, jonka eteen teemme töitä päivittäin. Hallituksen tavoitteena on velkasuhteen taittaminen, mikä heikossa taloustilanteessa tarkoittaa valitettavasti myös kipeitä säästöjä. Säästöt merkitsevät priorisointia – myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Ulkoministeriö joutuu luovimaan kasvavien vaatimusten ja pienenevien resurssien maailmassa, mikä edellyttää selkeämpää priorisointia ja hyvää johtamista. Jokaisella meistä on oma arvokas työnsä, jossa on oltava mahdollisuus kokea onnistumista.

Silti kykenemme kääntämään suunnan ainoastaan vahvalla talouskasvulla. Päämäärämme onkin Suomen ja Euroopan turvallisuus - sekä uusi kukoistus. Satsaamme talouskasvua edistäviin kansainvälisiin suhteisiin ja laajaan vaikuttavuuteen siellä, missä käden- ja jalanjälkemme on suurin.

Arvoisat suurlähettiläät ja edustustojen päälliköt,

Sota on vapauden vastakohta. Se murskaa turvallisuuden, kieltää vapauden ja tekee hyvän elämän tavoittelun mahdottomaksi.

Vain hieman yli tuhannen kilometrin päässä täältä ukrainalaiset jatkavat taisteluaan itsenäisyytensä ja vapautensa puolesta. Tuo taistelu on kestänyt jo yli kolme vuotta.

Meidän on helppo samaistua ukrainalaisten tilanteeseen. Historiassamme (ja Olivier Norekin kirjassa) on lukuja, joissa olemme olleet samassa asemassa. Siksi meidän on helppo ymmärtää, miten kallisarvoinen vapaus on ja miten korvaamatonta on saada tukea silloin, kun kaikki on vaakalaudalla.

Venäjä pyrkii hyökkäyssodallaan muuttamaan Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria. Suomessa ymmärrämme tämän paremmin kuin moni muu. Ja olemme aina ymmärtäneet tarpeen suojata vapauttamme. Siksi olemme vuosikymmenten ajan systemaattisesti panostaneet puolustukseen sekä kehittäneet kansainvälisiä suhteita ja kumppanuuksia.

Naton huippukokouksessa kesällä tehdyt päätökset puolustusmenojen nostamisesta ovat enemmän kuin tervetulleita. Ne ovat välttämättömiä. Nyt ne on pistettävä johdonmukaisesti toimeen ja prosenttiluvut on muutettava suorituskyvyiksi. Kiirekin on. Vaikka Ukraina saisi jossain vaiheessa rauhan, ei se tarkoita Venäjän imperialismin katoavan. Venäjä muodostaa pitkäkestoisen uhkan liittokunnalle ja koko vapaalle maailmalle.

Tuemme vahvasti Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin pyrkimystä kohti rauhansopimusta. Viime viikkojen tapaamiset ovat osoitus Yhdysvaltojen, Euroopan ja Ukrainan yhtenäisyydestä. Samalla Venäjä on jatkanut siviilikohteiden pommittamista.

Välitön ensisijainen tavoite on tappamisen lopettaminen sekä siepattujen lasten ja sotavankien palauttaminen kotiin. Jotta siihen päästään, on meidän yhdessä kumppaniemme kanssa jatkettava entistä määrätietoisemmin strategiaa, joka perustuu kolmeen pilariin:

Tuemme Ukrainaa

Ukraina vietti eilen itsenäisyyspäiväänsä jo neljättä kertaa sodan keskellä. Täällä Helsingissä Senaatintori täyttyi suomalaisista, jotka olivat saapuneet osoittamaan tukensa Ukrainalle. Rauhanneuvotteluissa seisomme vankkumattomasti Ukrainan rinnalla – vain ja ainoastaan Ukraina voi päättää omista rajoistaan ja tulevaisuudestaan. Tämä koskee myös Ukrainan EU- ja Nato-polkua.

Samalla jatkamme sotilaallista tukeamme Ukrainalle sen oikeutettuun itsepuolustukseen. Ukrainan puolustusvoimat ovat Euroopan vahvimmat. Vahva Ukraina taistelukentällä on edellytys oikeudenmukaiselle ja kestävälle rauhalle. On selvää, että Ukrainan ja koko Euroopan turvallisuus edellyttää vahvoja, kestäviä ja ennen kaikkea uskottavia turvatakuita. Suomi osallistuu Ukrainan turvallisuusjärjestelyihin, mahdollisuuksiensa mukaan.

Tulevaisuudessa Ukraina on Euroopan unionin jäsen. Muistutamme samalla, että hyvät ystävät eivät pelkää puhua vaikeista asioista; korruption torjunta ja hallinnon uudistukset ovat välttämättömiä edellytyksiä Ukrainan kestävälle integraatiolle Eurooppaan. Juuri vapaan yhteiskunnan, vahvan oikeusvaltion ja demokratian tien Ukrainan kansa on omakseen valinnut. Oma kokemuksemme myös osoittaa, että vahvat, puolueettomat ja luotettavat instituutiot ovat edellytys korkean resilienssin yhteiskunnalle.

Ukrainan paikka on tulevaisuudessa myös Natossa.

Lisäämme painetta Venäjälle

Putinilla ei ole tähän asti osoittanut aikomusta luopua laittomista laajentumispyrkimyksistään. Hän osallistuu neuvotteluihin, nauttii parrasvaloista ja ottaa kaiken, minkä voi – ilman aitoa halua tehdä todellisia myönnytyksiä.

Siksi meidän on lisättävä painetta Venäjää kohtaan ja heikentävä Venäjän edellytyksiä jatkaa hyökkäysotaansa Ukrainassa. EU:lla on keskeinen rooli taloudellisen paineen ylläpitämisessä. EU:n 19. pakotepaketti on parhaillaan valmistelussa.

Painetta on jatkettava, vaikka sota päättyisi – pelkkä aselepo tai rauhansopimus ei riitä pakotteiden purkamisen perusteeksi. Mikäli pakotteista lähdetään kestävän rauhan saavuttamisen jälkeen luopumaan, on sen tapahduttava asteittain ja määriteltyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti. EU:n piirissä Suomi on esittänyt myös tullien käyttöönottoa venäläiselle tuonnille.

Vahvistamme Euroopan pelotetta ja puolustuskykyä

Venäjän tavoitteena on hajanainen ja eripurainen Eurooppa. Yhtenäinen ja toimintakykyinen Eurooppa on siten väline, jolla vastaamme Venäjän uhkaan. Siksi pelotteen ja puolustuksen vahvistaminen ei voi olla vain Venäjän rajamaiden tehtävä. Euroopan tulee kantaa enemmän vastuuta omasta pelotteesta ja puolustuksestaan.

Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat tehneet ratkaisevia päätöksiä tämän vuoden puolella, ja nyt on pantava toimeen.

Arvoisat edustustojen päälliköt,

Suomen asenne ei ole koskaan ollut surkutella omaa kohtaloa, vaan toimia vallitsevassa tilanteessa niin, että turvaamme ja maksimoimme omat toimintaedellytyksemme.

Tosiasiat pitää ottaa tosiasioina, emmekä maantiedettämme voi muuttaa.

Itse asiassa tässä työssä, eri maailmankolkissa matkustaessa, ovat silmät avautuneet sille, ettei maantieteellinen sijainti kaikilla muillakaan maailman mailla välttämättä sen parempi ole. Konfliktit, säiden ääri-ilmiöt, vedenpuute, muuttoliikkeet, terrorismi ja autoritääristen valtioiden vaikuttamispyrkimykset koettelevat.

Teologi ja kansainvälisten suhteiden ajattelija Reinhold Niebuhr peräänkuulutti tyyneyttä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voi, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Yksi asia, mitä emme halua muuttaa, on vakaa selkänojamme kansainvälisestä oikeudesta ja monenvälisestä sopimusjärjestelmästä. Jos yhteiset pelisäännöt menevät uusiksi, muuttuu yhä useamman maan ja niiden ihmisten elämä paitsi tuulisemmaksi, myös kovin tukalaksi.

Pikemminkin Suomen valtioviisautta on ollut aina peräänkuuluttaa kaikilta samaa kansainvälisen oikeuden kunnioitusta kuin mitä edellytämme itseltämme, oltiin sitten kylmässä Pohjolassa tai tuhansien kilometrien päässä täältä. Yhdessä muiden kanssa olemme myös olleet synnyttämässä noita sääntöjä.

Kuten Helsinki+50-tapahtumassa heinäkuun helteillä täällä yhdessä totesimme: ETYKin Helsingin päätösasiakirja ja sen periaatteet eivät tukehdu siihen, että joku niitä vastaan rikkoo. Pikemminkin periaatteiden ja niiden eteen tekemämme työn merkitys vain korostuu.

Olemme siirtymävaiheessa, keskellä historian pyörrettä. Kansainvälisen politiikan pelikenttä on täynnä pelaajia, eikä ole enää selvää, ketkä pelaavat samalla puolella ja millä säännöillä.

Tässä murrosvaiheessa Suomen on rakennettava tiiviimpää yhteistyötä samanmielisten kumppaneiden kanssa. Euroopan unioni on Suomelle tärkein arvoyhteisö ja vaikuttamiskanava. Yhteistyö Kanadan, Australian, Etelä-Korean ja Japanin kaltaisten maiden kanssa on aiempaa tärkeämpää.

Se ei yksin riitä.

Meillä on valmius, kyky ja halu käydä vuoropuhelua ja tehdä yhteistyötä myös niiden maiden kanssa, joiden kanssa emme aina jaa samoja arvoja tai näkemyksiä. Aika usein yhteinen nimittäjä löytyy kansainvälisestä oikeudesta - tai sitten taloussuhteista. Näillä kahdella on parhaimmillaan toisiaan vahvistava vaikutus.

Turkki, Brasilia, Intia, Etelä-Afrikka, Indonesia ja moni muu. Nämä maat ovat nousseet keskeisiksi toimijoiksi, joilla on merkittävää vaikutusvaltaa sekä alueellisissa turvallisuuskysymyksissä että globaalien normien ja sääntöjen tulevaisuudessa.

Meidän on vaikutettava siihen, millä tavalla länsimaat ja transatlanttinen yhteisö toimivat globaaleissa kysymyksissä. Tämä ei ole vain strateginen tai moraalinen velvollisuus – se on myös kysymys uskottavuudesta. Se, miten me toimimme maailman eri kysymyksissä määrittää miten vakavasti meidän huolemme nähdään loitommalla.

Hyvät päälliköt,

Gazan akuutissa sodassa tulitauon saavuttaminen, humanitaarisen hädän lievittäminen ja panttivankien vapauttaminen ovat kaikkein kiireellisimmät toimet. Tässä koko kansainvälinen yhteisö on toistaiseksi epäonnistunut. Israel on sotatoimillaan mennyt moninkertaisesti liian pitkälle.

Suomi on aktiivisesti, johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti edellyttänyt kansainvälisen oikeuden kunnioittamista sekä ajanut kahden valtion mallia.

New Yorkissa heinäkuussa järjestetyn kahden valtion konferenssin julkilausuma on kahteen vuosikymmeneen merkittävin edistysaskel kahden valtion mallin edistämisessä ja uudistetussa rauhanprosessissa. Julkilausuman hyväksyneiden tahojen joukossa olivat jo ensi vaiheessa Egypti, Jordania, Qatar, Saudi-Arabia, Turkki sekä Arabiliitto. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun alueen arabimaat yhdessä tuomitsevat Hamasin 7.10. terrori-iskut, sitoutuvat Israelin turvallisuuteen ja vaativat Hamasin aseistariisuntaa sekä vallan luovuttamista Gazassa.

Itsenäinen, demokraattinen, rauhanomaiseen rinnakkaiseloon sitoutunut ja demilitarisoitu Palestiina, joka tunnustaa Israelin turvallisuustarpeet, on edellytys Israelin ja samalla Palestiinan turvallisuudelle ja kahden valtion mallille.

Hamasilla ei voi olla roolia Palestiinan tulevaisuuden rakentamisessa. Hamas on riisuttava aseista. Palestiinalaishallinnon tulee sitoutua uudistukseen sekä demokraattisiin vaaleihin.

Suomi edistää ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa määriteltyä kahden valtion mallia, joka perustuu kansainvälisesti hyväksyttyjen parametrien mukaiseen ja osapuolten kesken neuvoteltuun ratkaisuun. Viime viikkoina kansainvälinen yhteisö on ottanut harppauksia tuota ratkaisua kohti.

—----

Hyvät päälliköt,

Maailmalta eivät mahdollisuudet eivätkä myöskään haasteet lopu. Kaikkeen tähän Suomi tarvitsee ulkoministeriötä, joka on parhaassa mahdollisessa iskussa.

Meidän suurin ja ylivoimaisesti tärkein voimavaramme ovat ihmiset. Siksi meidän on puhuttava hyvinvoinnista ja johtamisesta.

Lopulta kaikki johtaminen on ihmisten johtamista. Käymme päälliköiden ja muiden esihenkilöiden kanssa jatkuvaa keskustelua henkilöstöjohtamisesta. Ihmisten kannustava johtaminen on vaikeaa. Se vaatii monipuolista osaamista, kokemusta ja ennen muuta sitoutumista.

Olemme yhdessä kehittäneet ulkoministeriön johtamista ja päivittäneet toimintamalleja vastaamaan tämän päivän haasteisiin. Uusi henkilöstöjohtajamme Niina Pesonen aloitti toukokuussa ja toi mukanaan raikkaita ideoita yksityiseltä sektorilta. Kyse on historiallisesta muutoksesta, sillä Niina on ensimmäinen ulkoministeriön ulkopuolelta palkattu henkilöstöjohtaja.

Nyt uudistamme prosessia, jolla edustustojen päälliköt ja muut avainhenkilöt valitaan tehtäviinsä. Valintojen pitää perustua läpinäkyviin ja selkeisiin kriteereihin sekä ihmisten yksilölliseen arviointiin.

Olemme myös joutuneet puuttumaan epäasialliseen käytökseen ja tehneet sen tarvittaessa voimakkainkin toimenpitein. Se on työnantajan velvollisuus, ja tilanteen vaatiessa toimimme niin myös tulevaisuudessa. Meidän tässä salissa olevien on tehtävä kaikkemme, että vastaavaan ei olisi enää tulevaisuudessa tarvetta. Että tilanteet eivät kärjistyisi, vaan epäasiallinen käytös saataisiin kitkettyä ja konfliktit ratkaisua aikaisessa vaiheessa. Edellytän teidän jokaisen sitoutumista tähän tavoitteeseen.

Kiitän teitä, hyvät päälliköt, sekä virkajohtoa ja koko taloa, sitoutumisesta uuden ajan ulkoasiainhallintoon ja niihin uudistuksiin, jotka olemme saaneet aikaiseksi.

Kiitän myös kaikesta työstänne kuluneena vuonna, joka on ollut vähintään yhtä haastava kuin vuosi sitten täällä yhdessä ounastelimme.

Kerrotaan, että palattuaan kerran pitkältä ulkomaanmatkalta silloinen YK:n pääsihteeri, ruotsalainen Dag Hammarskjöld totesi, että on arpajaisvoitto syntyä Pohjolassa. Tämä ajatus on meille suomalaisille tuttu: sanomme usein, että on lottovoitto syntyä Suomeen.

Maat eivät kilpaile keskenään onnellisuudesta ja jos kilpailevatkin, on se myönteistä kilpailua siitä, missä ihmisille annetaan eniten tilaa päättää omista asioistaan. Se ei tukahduta, se ei valtaa väkivalloin, se ei näivetä eikä valehtele. Se ei sulje pois, vaan vahvistuu kun sitä jakaa. Onnellisuus, joka perustuu vapauteen, demokratiaan, luottamukseen ja turvallisuuteen, on arvo. Se on autokratian, pelon ja sodan vastakohta.

Meidän tehtävämme on edistää maailmaa, jossa mahdollisimman moni ihminen, synnyinmaasta ja olosuhteista riippumatta, voi elää elämäänsä turvallisesti ja vapaasti – ja olla onnellinen. Se on se Suomen tarina.