Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Valtioneuvoston kanslia kerää kokemuksia valtioneuvosto.fi-sivuston käytöstä ja kehittämistarpeista. Auta kehittämistyössä ja vastaa lyhyeen verkkokyselyyn

Ulkoministeri Haaviston puhe Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa

ulkoministeriö
Julkaisuajankohta 4.5.2022 15.27
Puhe

Ulkoministeri Pekka Haaviston puhe Maanpuolustuskurssiyhdistyksen Max Jakobson Memorial Lecture -esitelmätilaisuudessa 4. toukokuuta 2022.

Muutosvarauksin

Hyvät kuulijat,

kiitän mahdollisuudesta puhua tällä arvovaltaisella foorumilla tilanteessa, jossa ulko- ja turvallisuuspoliittinen ympäristömme on vakavassa murroksessa. Juuri nyt tarvitaan keskustelua ja pohdintaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme suunnasta. Tämä foorumi on siihen erinomainen.

Venäjän 24. helmikuuta alkanut laajamittainen hyökkäys itsenäisen naapurimaansa kimppuun ei voi jättää kylmäksi ketään Euroopassa, eikä etenkään Venäjän naapurustossa. Hyökkäyksellä on myös laajempia, globaaleja vaikutuksia, ja se on tuomittu erittäin laajasti. Joudumme Suomessa punnitsemaan omaa ja kansainvälistä turvallisuustilannetta uudessa tilanteessa.

Samalla tietenkin muistamme, että Venäjä on kohdistanut voimaa Ukrainaa kohtaan ja miehittänyt Ukrainan maaperää kansainvälisen oikeuden vastaisesti jo kahdeksan vuotta. Nähtäväksi jää, näkeekö tuleva historiantutkimus lopulta käännekohtana helmikuun 2022, vai helmikuun 2014, jolloin Venäjän aluevaltaukset Ukrainassa alkoivat.

Venäjä on ja pysyy Suomen rajanaapurina. Maailmalla meidät tunnetaan maana, joka on tuntenut rajanaapurinsa hyvin ja pystynyt järjestämään siihen suhteensa myös hyvin erilaisissa oloissa. Mitä me tässä tilanteessa voimme ajatella Venäjästä?

Perspektiivin saamiseksi teen loikan viime vuosisadan loppuun. On kevät 1996, Boris Jeltsin käy kamppailua kommunistista haastajaa  Gennadi Zjuganovia vastaan ja saa toisella äänestyskierroksella 54,4% äänistä. Presidentti on sairastellut, hänen tuekseen järjestävät oligarkit suuren kampanjan. On menossa ensimmäinen Tšetšenian sota.

Esitelmässään Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokouksessa 6. toukokuuta 1996 Max Jakobson luonnehti Venäjän kehitystä hämmästyttävän kaukonäköisesti:

SITAATTI:

”Käsitykseni on, että Venäjän politiikka on jo kääntynyt uuteen suuntaan. Vaalien tulos voi jyrkentää muutosta, mutta tuskin merkitsee paluuta aikaisemmalle länsisuuntaukselle.

Yhä useammin kuulee sanottavan, että läntinen yhteiskunta ja talousmalli ei sovi Venäjälle, mutta epäselväksi jää, mitä sen tilalle halutaan asettaa. Selkeimmin muutos näkyy ulkopolitiikassa. Venäjä pyrkii palauttamaan menettämänsä suurvalta-aseman. Ensimmäisenä tavoitteena on entisten neuvostotasavaltojen kytkeminen entistä tiiviimmin Venäjän ohjaukseen. Ukrainasta tulee Euroopan turvallisuuden neuralginen piste. Myös Baltiaan saattaa kohdistua voimakasta painostusta. NATO:n laajentamista Venäjä vastustaa ennen muuta siitä syystä, että NATO:on liittyvät valtiot jäisivät peruuttamattomasti Moskovan vaikutuspiirin ulkopuolelle [--].”

 

SITAATTI PÄÄTTYY

Jakobsonin pessimistinen visio Venäjän kehityksestä jo Jeltsinin viimeisen kauden alla osui valitettavan oikeaan. Venäjän ulkopolitiikan suuri linja on kulkenut kohti suurvalta-aseman palauttamista voimakeinoin ja naapuruston palauttamista Venäjän kontrolliin.

”Venäjällä on meneillään kaksi rinnakkaista ja ristiriitaista prosessia; reformit ja restauraatio”, arvioi Suomen Moskovan-suurlähettiläs Markus Lyra joulukuussa 1996.

Jakobson hahmotti aivan oikein sen, miksi Venäjä todellisuudessa vastustaa uusien jäsenten liittymistä Natoon. Ei siksi, että Nato olisi aito uhka, vaan siksi, että jäsenyys rajoittaisi Venäjän mahdollisuuksia oman vaikutuspiirinsä laajentamiselle.

Me näemme nyt, että Venäjä on valmis käyttämään voimaa ja ottamaan huomattavia riskejä - niin sotilaallisia, poliittisia kuin taloudellisiakin - tavoitteidensa ajamiseksi. Kansainväliset sitoumukset, normit ja pelisäännöt ovat saaneet antaa periksi voimankäytön tieltä.

Venäjän uusi offensiivi Ukrainassa on jatkunut jo yli kaksi kuukautta. Se on todennäköisesti paljon pidempään, kuin Venäjä oli suunnitellut, mutta sen hyökkäys ei huomattavista tappioista ja vastoinkäymisistä huolimatta osoita väsymisen merkkejä. Kiovaa vastaan suunnatun, suoraan vallanvaihtoon tähdänneen operaation epäonnistuttua näemme Venäjän siirtäneen taistelujen painopistettä ja joukkojaan Itä-Ukrainaan, missä taistelut ovat kiihtyneet.

Suurimpina kärsijöinä ovat olleet ukrainalaiset siviilit - ihmiset, joita presidentti Putin on luonnehtinut yhdeksi kansaksi venäläisten kanssa. Näemme nyt, että Ukrainalle Venäjän puolelta asetetut vaatimukset tarkoittaisivat, että ukrainalaisilla ei olisi oikeutta omaan itsenäisyyteen eikä omaan kansalliseen identiteettiin.

Venäjä on syyttänyt Ukrainaa sotatoimien pitkittämisestä sen vuoksi, että Ukraina puolustautuu ja on pyytänyt myös tähän puolustautumiseensa kansainvälistä apua. Se että puolustaa itsenäisyyttään ja alueellista koskemattomuuttaan hyökkäykseltä, ei ole väärin vaan on kansainvälisen järjestyksen mukaista.


Hyvät kuulijat,

Venäjällä vietetään voitonpäivää ensi maanantaina 9. toukokuuta. Tätä varten Venäjän johdon oletetaan haluavan konkreettisia näyttöjä sotamenestyksestä. Ukrainan puolustus on kuitenkin kestänyt ja sen maanpuolustustahto ja suoriutuminen ovat vakuuttava osoitus siitä, kuinka suurtakin ylivoimaa vastaan voi edelleen puolustautua modernillakin taistelukentällä. Hyökkääjän joukkojen motiivin ja moraalin puute näkyy sen toiminnassa.  

On selvää, että jossain vaiheessa taistelujen taukoaminen on myös Venäjän intresseissä. Toistaiseksi osapuolten näkemykset ovat kuitenkin hyvin kaukana toisistaan ja luottamus puuttuu. Tiedämme muista konflikteista, että sen rakentaminen alkaa tyypillisesti pienistä askelista: paikallisista tulitauoista, humanitaarisista käytävistä, vankien vaihdosta.

On vaikea arvioida, minkä pohjalta todellista rauhaa alettaisiin rakentaa. Turkilla on ollut merkittävä rooli Venäjän ja Ukrainan rauhantunnustelujen mahdollistajana. Ukrainan puolustusratkaisuista, mahdollisesta neuraalisuudesta ja suurempien maiden mahdollisista takuista Ukrainan turvallisuudelle on puhuttu paljon. Lähtökohtaisesti Venäjän tulee kuitenkin hyväksyä Ukrainan oikeus valita itse oma tulevaisuutensa. Tässä yhteydessä myös Ukrainan tuleva suhde Euroopan Unioniin on tullut vahvasti keskusteluun mukaan.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on samalla hyökkäys koko Euroopan turvallisuusjärjestystä vastaan. Eikä vain sitä. Hyökkäyssota on räikeä kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan loukkaus. Tämän lisäksi on vahvaa näyttöä siitä, että Venäjä on rikkonut sodankäynnin sääntöjä. Raportit siviilien kohtaloista ovat järkyttäviä. Tuomitsemme nämä tapahtumat ja laajamittaiset ihmisarvon ja -oikeuksien loukkaukset jyrkästi. Kansainvälisen järjestelmän uskottavuuden varmistamiseksi on osoitettava, että Venäjän toimilla ja räikeillä kansainvälisen oikeuden ja humanitaarisen oikeuden loukkauksilla on seurauksensa. Suomi tukee Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) aloittamaa tutkintaa.

Myös kansainvälinen Punainen Risti tekee arvokasta työtä Geneven sopimusten toteutumisen puolesta, ja ansaitsee kaiken tukemme. Kaikkien on hyvä muistaa, että myös sodankäynnillä on säännöt.


Hyvät kuulijat,

Venäjän toiminta on saanut tuomionsa myös YK:ssa. Sen toimet tuomittiin huomattavalla enemmistöllä YK:n yleiskokouksessa 2. maaliskuuta. 141 valtiota asettui tukemaan sotatoimien lopettamista vaativaa päätöslauselmaa. Lisäksi YK:n yleiskokous erotti Venäjän ihmisoikeusneuvostosta. Venäjän on erotettu myös muun muassa Euroopan neuvostosta.

YK:n turvallisuusneuvosto ei valitettavasti ole pystynyt sopimaan toimenpiteistä. Tämä on tavallista, kun yksi pysyvistä jäsenistä on konfliktin osapuoli.

Tällaisessa tilanteessa näemme YK:n puutteet harvinaisen selvästi. Liechtensteinin esitys turvallisuusneuvoston veton perustelusta yleiskokouksen edessä hyväksyttiin viime viikolla New Yorkissa. Tämä ei varmastikaan estä veton käyttöä, mutta vahvistaa yleiskokouksen roolia näissä tilanteissa.

Suomi valmistautuu Etyjin puheenjohtajuuteen vuonna 2025. Ei tarvitse nostaa käsiä pystyyn, mutta on tietenkin sanottava, että Euroopassa on nyt sota Etyjin periaatteista ja monista mekanismeista huolimatta. Sotaa Euroopassa ei pystytty estämään.

Venäjä on jo aiemmin useampaan otteeseen nostanut esiin tavoitteensa Euroopan turvallisuusjärjestyksen muuttamisesta. Kritiikkiä Venäjän puolelta ovat saaneet monet Etyjin toiminnot, joilla on pyritty edistämään demokratiaa, ihmisoikeuksia ja sananvapautta.

Suomen näkemyksen mukaan on tärkeää, että ylläpidetään rakenteita, jolla varmistetaan yhteistyö myös tämän sodan jälkeen. Etyj ei kyennyt estämään Venäjän hyökkäystä, mutta se on aiemminkin näyttänyt hyödyllisyytensä tilanteissa, joissa konfliktia ajetaan alas. Rakenteet, joista juuri nyt ei ole apua, voivat jatkossa tarjota hyödyllisiä työkaluja. Vaikka Etyjin tarkkailijat ovat nyt vetäytyneet Itä-Ukrainasta, olisi ennenaikaista sanoa, ettei tarkkailijoita enää koskaan tarvittaisi.

 

Hyvät kuulijat,

Diplomatian velvollisuutena on tällaisessakin tilanteessa muistuttaa, että joskus sitä vielä tullaan tarvitsemaan. Nyt on oikea hetki tuomita Venäjän toimet ja vaikuttaa sekä sanktioiden että Ukrainan tukemisen kautta siihen, että Ukrainan itsenäisyys ja suvereniteetti säilyvät, ja että Ukraina pystyy toimimaan mahdollisimman vahvasta neuvotteluasemasta käsin, kun rauhanneuvottelut aikanaan alkavat.

Nyt on myös oikea hetki puolustaa monenkeskistä yhteistyötä ja kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän säilyttämistä. Myös yhteistyö- ja dialogikanavat Venäjään on tärkeää säilyttää esimerkiksi ydinturvakysymyksissä, humanitaarisen avun toimittamisessa ja terveyskysymyksissä. On varmistettava, ettei rajoitustoimilla halvaannuteta YK:n ja kansainvälisen järjestelmän toimintakykyä.

Paljon on puhuttu siitä, miten Venäjän kumppanit näkevät sen aggression, ja millä kohtaa Venäjän ymmärtäjien rajalinjat kulkevat. Huomaan, että löystynyt puhe joukkotuhoaseiden käyttämisestä - esimerkiksi kemiallisten aseiden tai taktisen ydinaseiden - herättää jo huolta niissäkin, joilta Venäjälle on herunut sympatiaa.

Kiinan johdon suhtautumista Venäjään on seurattava tarkkaan. Kiinan ja Venäjän johtajien yhteinen julkilausuma juuri sodan kynnyksellä voidaan nähdä jonkinlaisena vihreänä valona. Kiina asettui ensimmäistä kertaa tukemaan Venäjän kantaa, ettei Nato saa ottaa Euroopassa uusia jäseniä. Venäjä puolestaan yhtyi Kiinan kritiikkiin Australian, Britannian ja USA:n AUKUS-yhteistyötä kohtaan Tyynenmeren alueella.

Kiinan ja Venäjän yhteistyön tiivistymistä ei pidä aliarvioida. Yhteiset intressit yhdistävät. Maat pidättyvät toistensa elintärkeiden intressien haastamisesta. Ideologinenkin puoli on jälleen alkanut yhdistää Kiinaa ja Venäjää: kummallakin on intressissä kritisoida demokratia- ja ihmisoikeusvaatimuksia.

Suhteeseen liittyy kuitenkin myös periaatteellinen puoli, joka on Kiinalle hankalampi. Venäjän hyökkäykseen liittyi Donetskin ja Luhanskin keinotekoisten separatistialueiden itsenäisyyden tunnustaminen. Kiinan näkökulmasta tämä saattaisi muodostaa epätoivottavan ennakkotapauksen. On muistettava, ettei Kiina ole tunnustanut Venäjän tunnustamia Georgian separatistialueita.

Kiinassa analysoidaan varmasti hyvin tarkkaan Venäjän asevoimien suoritusta Ukrainaa vastaan.

Kiinalaiset ovat myös nähneet läntisten demokratioiden väkevän reaktion Venäjän sotatoimiin. Kiinan vaurastuminen ja vahvistuminen nojaa kansainväliseen kauppaan. Pitkittyvän konfliktin ja pakotejärjestelyjen aiheuttamat seuraukset kaupalle ovat huomattavat. Käytännössä kiinalaiset yritykset ovat toistaiseksi pitkälti noudattaneet kansainväliselle rahaliikenteelle asetettuja pakotteita.

Kiinalla on myös mahdollisuus nostaa profiilia YK:n turvallisuusneuvoston vastuullisena pysyvänä jäsenenä, jos se niin päättää. Kiina tuskin asettuu julkisesti Venäjää vastaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, voisiko Kiina kulissien takana vaikuttaa Venäjään sodan päättämiseksi. Kiinassa käydään myös keskustelua siitä, perustuiko heidän oma arvionsa Venäjän hyökkäyksen etenemisestä Ukrainassa alunperin riittäviin faktoihin.

 

Hyvät kuulijat,

Globaalilla tasolla Ukrainan konfliktilla voi olla merkittäviä taloudellisia, humanitaarisia ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia muun muassa Lähi-idän ja Afrikan maille. Pelkona on esimerkiksi ruokaturvan heikkeneminen - elintarvikkeiden hinnannousu ja elintarvikepula - ja siitä seuraavat levottomuudet ja liikehdintä. 

Tuoreen YK-selvityksen mukaan Ukrainan sodan seurannaisvaikutuksia tulee kolmea kautta: ruoan hinnan nousu, energian hinnan nousu ja muut taloutta heikentävät vaikutukset. Pahiten humanitaariset tarpeet lisääntyvät erityisesti 15 maassa, jotka ovat riippuvaisia tuontiviljasta ja joissa ruokaturvatilanne oli jo ennen Venäjän hyökkäystä heikko.

Ukraina ja Venäjä vastaavat yhdessä yli 30 % maailman vehnän viennistä. Lisäksi ne ovat tärkeitä ohran, maissin ja auringonkukan ja muiden öljykasvien viejiä. Ukraina vastaa puolesta maailmanmarkkinoiden auringonkukkaöljystä. Hinnannousu on jatkoa jo vuonna 2013 alkaneesta ja COVID -pandemian kiihdyttämästä hinnannoususta. Ruuan maailmanmarkkinahinnat ovat FAO:n mukaan nousseet yli kolmanneksella (34 %) viime vuoden maaliskuusta ja ovat korkeammalla kuin koskaan.

Venäjä väittää siihen kohdistuvien sanktioiden olevan syy viljojen maailmanmarkkinahintojen kohoamiseen. Todettakoon tässä, että EU:n ja Yhdysvaltojen asettamat sanktiot eivät kohdistu elintarvikkeiden tai lannoitteiden vientiin Venäjältä. Venäjä on itse kieltänyt niiden viennin. Samalla se tuhoaa Ukrainan tuotanto- ja vienti-infrastruktuuria.

Useat Persianlahden ja Lähi-idän maat ovat viime vuosina pyrkineet lähempään suhteeseen Venäjän kanssa. Venäjällä on osassa alueen konflikteja suora rooli - esimerkiksi Syyriassa. Venäjä on ollut merkittävä aseviejä alueelle. Eurooppa etsii alueelta korvaavaa energiaa, ja alueen energiantuottajilla on uudessa tilanteessa vahva asema. 

Venäjän kasvava ennakoimattomuus on kuitenkin ongelma myös näille maille, ja jos Venäjän asevientikapasiteetti ja kyky osallistua alueen konflikteihin heikkenee, myös sen vaikutusvalta alueella heikentyy. Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka on ollut riippuvainen muun muassa Venäjän ja Ukrainan viljasta ja Venäjän lannoitteista. Erilaisia heijastevaikutuksia on siis tulenaralla alueella riittämiin.

Afrikan mailla on mahdollisuuksia tuoda öljyä ja maakaasua Eurooppaan, mutta puutteet infrastruktuurissa, investoinneissa ja turvallisuudessa hidastavat kehitystä. Venäjältä pois siirtyneet kansainväliset öljy-yhtiöt voivat kiinnostua vahvemmin kehittyvien talouksien öljy- ja kaasuvarantojen kehittämisestä. Tällä on kauaskantoisia seuraamuksia sekä kehittyvien maiden talouksiin, globaaleihin energiamarkkinoihin että ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Ukrainan sota on jo kiihdyttänyt EU:n vihreää siirtymää, kun maat pyrkivät purkamaan riippuvuuttaan Venäjältä tuotavista fossiilisista polttoaineista. Venäjän, joka on suuri kasvihuonekaasujen päästäjä, ilmastotoimet vähenevät todennäköisesti entisestään sen taloudellisen tilan heiketessä. Tällä tulee olemaan vaikutuksensa globaaliin päästötaseeseen ja siten globaaliin vakauteen.

Afrikan maiden on ollut jossain määrin vaikea ottaa kantaa Ukrainan sotaan. Enemmistö äänesti Venäjän tuomitsevan YK-päätöslauselman puolesta, mutta äänet hajosivat jo päätettäessä Venäjän erottamisesta ihmisoikeusneuvostosta. Taustalla vaikuttavat maiden omat Venäjä-suhteet, perinteinen puolueettomuuspyrkimys ja siirtomaa-ajan perintö. Sodan Afrikan talouksille ja ruokaturvalle aiheuttama isku pyritään vyöryttämään lännen syyksi.

Konfliktin epäsuorat vaikutukset ovat moninaisia. Niitä on pehmennettävä tukemalla haavoittuvimpia maita myös EU:n naapurustossa Afrikassa sekä globaalisti.

 

Hyvät kuulijat,

Lopuksi haluan palata vielä omaan turvallisuustilanteeseemme.

Ukraina on meitä lähellä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on heikentänyt kansalaisten turvallisuudentunnetta. Keskustelu on kääntynyt nopeasti myötämieliseksi Suomen Nato-jäsenyydelle keinona taata turvallisuutemme vaaralliseksi ja ennustamattomaksi muuttuneessa turvallisuusympäristössä.

Yhä useampi arvioi, että puolustusliiton turvatakuut - artikla 5 - nostaisivat ratkaisevasti kynnystä käyttää voimaa Suomea kohtaan erilaisissa tilanteissa. Teemme parhaillaan ratkaisua, jonka pitäisi vaikuttaa myönteisesti omaan turvallisuusympäristöömme vuosikymmeniksi eteenpäin. Siksi ratkaisua on harkittava tarkkaan.

Mielialat ja reaktiot Ruotsissa ovat kehittymässä samaan suuntaan, vaikka keskustelua käydään kansallisesti. Suomen ja Ruotsin tekemä yhteinen valinta vahvistaisi myös Pohjolan turvallisuutta.

Myös hallitus ja valtionjohto ovat nähneet tarpeen arvioida muutosta Suomen turvallisuusympäristössä. Eduskunta käy parhaillaan keskustelua hallituksen ajankohtaisselonteosta. Selonteossa on esitelty myös vaikutuksia, joita Suomen mahdollisella Nato-jäsenyydellä olisi.

Palaan vielä Max Jakobsonin 1996 puheen loppuosaan:

SITAATTI

”Suomalaisten turvallisuuspoliittista ajattelua ohjaavat historialliset kokemukset, jotka vaikuttavat samanaikaisesti kahteen näennäisesti ristiriitaiseen suuntaan. Yhtäältä haluamme välttää sellaisia sitoumuksia, jotka voisivat vetää Suomen mukaan suurvaltojen ristiriitoihin ja selkkauksiin, joilla tietenkin tarkoitamme sellaisia ristiriitoja ja selkkauksia, joissa Venäjä on yhtenä osapuolena. Toisaalta haluamme varmistua siitä, ettemme jää yksin kohtaamaan aikanaan voimistuvan Venäjän taholta tulevia paineita. Vastakkain ovat siis puolueettomuus ja liittoutuminen.”
 

SITAATTI PÄÄTTYY

Näin siis Max Jakobson maanpuolustuskurssiyhdistykselle vuonna 1996.

Vaikka emme ole enää pitkään aikaan puhuneet Suomesta puolueettomana vaan sotilaallisesti liittoutumattomana maana, nämä Jakobssonin esittämät kaksi perustavoitetta ovat edelleen tunnistettavissa siinä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa, jota me nyt käymme: konfliktien välttäminen, mutta myös yksin jäämisen välttäminen konfliktissa. Meillä on pitkään ollut toimivana ja yleisesti hyväksyttynä lähestymistapana se, mikä vuoden 2020 Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa muotoiltiin seuraavasti:

”Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan kuuluu kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tämä säilyttää mahdollisuuden liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä. Ratkaisuja tarkastellaan aina reaaliajassa kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset huomioiden.”

Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan, jonka itsenäisyyden ja olemassa olevat rajat se oli täysin selkeästi tunnustanut, on sellainen turvallisuusympäristömme muutos, jota emme voi sivuuttaa. Nykyinen eduskunta joutuu ottamaan kantaa siihen, varmistammeko muuttuneessa tilanteessa Suomen turvallisuuden parhaiten hakemalla jäsenyyttä puolustusliitto Natossa, jonka kanssa olemme jo pitkään tehneet yhteistyötä ja kehittäneet osaamistamme yhteisten intressien pohjalta. Päätös on historiallinen, eikä se ole monelle kansanedustajalle helppo.

Päätöksen painavuutta lisää se, että meidän käsissämme on vain hakemuksen jättäminen. Sen käsittely on Nato-maiden parlamenttien asia. Prosessin aikana me joudumme varautumaan ulkopuoliseen painostukseen ja vaikutusyrityksiin. Voimme arvioida, että koordinoimalla toimemme mahdollisimman hyvin Ruotsin kanssa tilanteemme olisi käsittelyn aikana jonkin verran helpompi ja voisimme tukea toinen toistamme. Aikataulujen yhteensovittaminen näyttääkin nyt mahdolliselta. Viime kädessä Suomi ja Ruotsi tekevät päätöksensä luonnollisesti Itse.

Olemme puhuneet Nato-optiosta - ajatuksena että riittävän suuri turvallisuustilanteen muutos saa meidät reagoimaan ja mahdollisesti käyttämään tätä optiota. Voimme toki myös päättää jättää sen käyttämättä. Mutta silloin on rehellistä kysyä, mitä enemmän tulee Euroopassa tapahtua, jotta tähän vaihtoehtoon palaisimme? Eikö naapurimaan yritys vaihtaa aseellisesti hallinto 40-miljoonaisessa Ukrainassa ole mielestämme riittävän suuri turvallisuustilanteen muutos Euroopassa?

Tammi-helmikuussa, ennen Venäjän aseellisen hyökkäyksen alkua, kävimme keskustelua Venäjän EU- ja Nato-mailta vaatimista turvatakuista. EU-maat laativat näihin Venäjän vaatimuksiin yhteisen vastauksen. Samoin toimivat Nato-maat.

Tällaisina historiallisina hetkinä yhteistyön ja solidaarisuuden merkitys tulee aivan korvaamattomaksi. Ukraina on myös omalla kohdallaan kokenut, että EU on pystynyt kriisin olosuhteissa toimimaan ja säilyttämään yhtenäisyytensä.

Olemme nyt keskellä uusia ratkaisuja, joita teemme Suomen turvallisuuden ja Suomen tulevaisuuden vuoksi. Vastuu ratkaisujen tekemisestä on meidän.

 
Sivun alkuun