Ulkoministeri Pekka Haaviston puheenvuoro suurlähettiläskokouksessa 2022

Arvoisat suurlähettiläät, hyvät kuulijat,

Heräsimme helmikuun 24. päivän aamuna uuteen maailmaan. Venäjä oli aloittanut laittoman hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan. Tuon aamun tunteina emme ehkä vielä nähneet, miten toisenlaisessa maailmassa jo seuraavat kuukaudet eläisimme. Ja miten erilaista kaikki olisi verrattuna siihen kylmän sodan jälkeiseen maailmaan, johon olimme jo ehtineet tottua.

Kevään 2022 kuluessa Suomi näytti, että se vaikeassa tilanteessa pystyy toimimaan nopeasti ja yhtenäisesti. Historiammekin vuoksi olemme turvallisuushakuista kansaa, ja kun Euroopan turvallisuusjärjestys murtui, teimme yhtenäisesti ja päättäväisesti ratkaisumme hakea Pohjois-Atlantin liiton jäseneksi.

Haluan kiittää kaikkia eduskuntapuolueita, Tasavallan presidenttiä ja pääministeriä erinomaisesta yhteistyöstä koko Nato-prosessin johtamisessa ja hoidossa.

---

Venäjän toimet ovat murtaneet Euroopan nykyistä turvallisuusjärjestelmää. Myös omat Etyj-tarkkailijamme joutuivat vetäytymään Ukrainasta pois sodan alta. Venäjän tavoite on ollut alistaa Ukraina omaan etupiiriinsä. Sodan ensimmäisinä päivinä emme tienneet, tulisiko se siinä onnistumaan. Nyt tiedämme, että Ukrainan oma puolustustahto ja sen saama kansainvälinen tuki ovat estäneet hyökkääjän suunnitelmia toteutumasta.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan herättää taas kerran kysymyksen YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden toteutumisesta varsinkin tilanteessa, jossa toimija on yksi YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa.

Mutta toisin kuin joskus aiempina vuosisatoina, Euroopassa ei nyt käydä kaikkien valtioiden sotaa kaikkia muita vastaan. Venäjä on jäänyt yksin käymään sotaa muita Euroopan valtioita ja yhdessä sovittua turvallisuusjärjestystä vastaan. Edes sen läheiset liittolaiset, kuten Valko-Venäjä, eivät toistaiseksi ole lähettäneet joukkojaan Ukrainan maaperälle, vaikka Valko-Venäjä onkin sallinut venäläisten joukkojen hyökkäykset omalta alueeltaan Ukrainaan.

Maaliskuun alussa YK:n yleiskokouksen selvä enemmistö arvosteli Venäjän hyökkäystä ja vaati maata vetäytymään pois Ukrainasta – näin äänesti 141 maata YK:n 193 jäsenmaasta.

---

Venäjän narratiivi on kuitenkin löytänyt myös maaperää Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Järjestimme kesäkuussa Pohjoismaiden ja parinkymmenen Afrikan maan ulkoministereiden kokouksen Helsingissä. Kuulimme Afrikan mailta myös meihin kohdistuvan kysymyksen: te puhutte lännessä kauniita sanoja Ukrainan suvereniteetista ja pyydätte meitä äänestämään kanssanne YK-kokouksissa, mutta missä te olette, kun Venäjä vastatoimena katkaisee energian- tai ruoantuonnin ja kansalaisemme näkevät nälkää?

Tämä on hyvä kysymys. Meidän on pystyttävä paljon parempaan niin Venäjän narratiivien torjumiseksi kuin niiden maiden auttamiseksi, jotka kärsivät sodan vuoksi elintarvike- ja energiaturvallisuuden tai talouden vakavista ongelmista.

Tässä toivon myös teidän, suurlähettiläiden, aktiivisuutta. Jakakaa omasta puolestanne oikeaa tietoa sodan taustoista ja välittäkää pääkaupunkiin viestejä mahdollisuuksista, joissa Suomi voisi olla vielä nykyistäkin aktiivisempi.

---

Venäjä on puolustanut maailmalla laitonta hyökkäyssotaansa syyttämällä Yhdysvaltoja ja Natoa provokaatioista sekä vetoamalla näiden vastuuseen sodan syttymisestä. Presidentti Putinin ajattelussa Neuvostoliiton kommunistinen puolue teki aikanaan liian pitkälle meneviä myönnytyksiä Ukrainan suhteen. Nykyisten konfliktien perusteleminen vääryyksillä, joita väitetään historiassa koetun, on aina vaarallinen tie.

Kysymys on eurooppalaisen valtion olemassaolon oikeudesta. Suvereeni ja itsenäinen Ukraina puolustautuu YK:n peruskirjan mukaisesti laitonta hyökkäystä vastaan ja kansainvälisellä yhteisöllä, Suomi mukaan lukien, on velvollisuus tukea Ukrainaa. Näin olemme myös tehneet.

Sodan käänteitä on lähes mahdoton ennustaa. Näyttää kuitenkin siltä, ettei Venäjällä tai Ukrainalla ole kummallakaan tällä hetkellä kykyä ratkaista sotaa nopeasti. On syytä varautua pitkään ja kuluttavaan sotaan, joka voi pahimmillaan kestää vuosia. Samalla meidän on jatkettava Ukrainan tukemista.

Ukraina itse päättää milloin ja millä ehdoin se on valmis neuvottelemaan rauhasta Venäjän kanssa.

---

Historioitsija Christopher Clark kuvaa kirjassaan Sleepwalkers miten Euroopan valtiot astelivat tietämättöminä, ikään kuin unessa, askel askeleelta kohti Euroopan laajuista sotaa – ensimmäistä maailmansotaa – joka lopulta tuli heille yllätyksenä.

Toinen maailmansota alkoi yksittäisten sotatapahtumien ketjulla, joille vasta kuukausia myöhemmin annettiin yhteinen otsikko – toinen maailmansota.

Emme voi nytkään täysin sulkea pois sodan eskaloitumista, vaikkei se tällä hetkellä näytäkään todennäköiseltä. Tällaisessa tilanteessa on pyrittävä tarkkaan ja harkittuun – vaikkakin viivyttelemättömään – toimintaan ja analyysiin. Sodan pitkittyessä jännitteet sekä riski väärinymmärryksistä ja vahingoista kasvaa. Esimerkkinä löysä puhe ydinaseiden tai kemikaalisten aseiden käytöstä. Joukkotuhoaseiden käyttö johtaisi pakostakin Euroopan uuden tilanteen eteen.
 

Arvoisat suurlähettiläät, hyvät kuulijat,

Neuvostoliiton esitettyä aluevaatimuksia Suomelle vuonna 1939 maiden valtuuskunnat kohtasivat toista kertaa Moskovassa lokakuun 14. päivänä. J.K. Paasikivi kertoo Stalinin tällöin lausuneen suomalaisille kuuluisat sanansa: ”Maantieteelle me emme voi mitään, ettekä te voi sille mitään.”

Neuvottelujen alla ja niiden kuluessa Suomen ystävät vetosivat Neuvostoliittoon rauhan säilymiseksi ja Neuvostoliiton vaatimusten kohtuullistamiseksi. Saimme tukea niin Pohjoismailta, Euroopasta ja valtameren takaa Yhdysvalloista – presidentti Roosevelt lähetti henkilökohtaisen kirjeen Stalinille.

Jälkikäteen Paasikivi arvioi tätä tukea kirjoittaen:

”Olimme siis saaneet diplomaattista tukea. […] Asiain kulku osoitti kuitenkin, etteivät Kremlin johtomiehet panneet painoa enempää suurten Amerikan Yhdysvaltojen presidentin kuin pienten pohjoismaiden hallitustenkaan esityksille. He tiesivät, ettei diplomaattisten toimenpiteiden takana tulisi olemaan aseellista voimaa.”

Maantiede on muuttumaton, mutta valtioiden poliittinen sijainti on niiden itsensä vallassa. Talvi- ja jatkosodan aikaan Yhdysvallat oli kaukana valtameren takana ja sen intressit Euroopassa rajattuja. Toisen maailmansodan jälkeen tilanne muuttui ja Euroopan sodanjälkeinen turvallisuus on rakentunut Yhdysvaltojen varaan. Suuret valtiot luovat oman todellisuutensa ja poliittisen maantieteensä.

Nyt Suomi ja Ruotsi ovat historiallisen muutoksen kynnyksellä. Liittymällä Pohjois-Atlantin Liiton jäseneksi Suomesta tulee sotilaallisesti liittoutunut valtio. Jatkossa tiedämme, että kaikissa turvallisuuttamme uhkaavissa tilanteissa diplomaattisten tuenosoitusten takana on tarvittaessa myös sotilaallista voimaa.

Otamme jäsenyyden vastaan täysin oikeuksin ja velvollisuuksin, hoitaen oman osamme liittokunnan yhteisestä pidäkkeestä ja puolustuksesta. Meillä on myös vahva oman maanpuolustuksemme perinne, ja siitä tulemme pitämään kiinni.

Mitkä tekijät johtivat meidät hakemaan Naton jäsenyyttä? Olen itse arvioinut asiaa viiden tekijän kautta.

Ensinnäkin: Venäjä on nyt selvästi valmiimpi ottamaan entistä suurempia riskejä verrattuna aiempiin konflikteihin esimerkiksi Georgiassa, Krimillä ja Itä-Ukrainassa.

Toiseksi: Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoitti sen kykenevän painostamaan yhtä naapurimaataan keskittämällä yli 100 000 sotilasta rajalle ilman yleistä liikekannallepanoa. Venäjä määrittelee toimensa edelleen erityisoperaatioksi, ei vielä sodaksi.

Kolmanneksi: Näimme jo sodan alussa Venäjällä löysää puhetta epäkonventionaalisten aseiden, kuten ydin- ja kemiallisten aseiden, käyttöön liittyen. Suomella on vahvat puolustusvoimat, mutta on perusteltua kysyä, millaisella yhteistyöllä parhaiten vastaisimme epäkonventionaalisten aseiden uhkaan.

Neljänneksi: Myös sodalla on säännöt. Emme voi hyväksyä kansainvälisen lain vastaisia hirmutekoja siviilejä kohtaan, joita nyt Ukrainassa on nähty. Tuemme sitä, että sotarikokset selvitetään mm. kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n ja YK:n toimesta.

Viidenneksi: Venäjän yhtenä vaatimuksena Ukrainalle ja lännelle on ollut, ettei Nato saisi laajentua. Meillä on omassa turvallisuuspolitiikassamme ollut niinsanottu Nato-optio – ajatus, että turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttuessa Nato-jäsenyyttä arvioidaan uudelleen. Emme halunneet, että joku päättää puolestamme tämän option olemassaolosta ja käytöstä.

Nato-jäsenyyden hakeminen oli reaktio turvallisuuspoliittisen tilanteen muutokseen Euroopassa. Samalla se on ollut vastaus Venäjän pyrkimyksiin romuttaa Euroopan turvallisuusjärjestelmää ja luoda uusi etupiiri rajoilleen.

Omalla Nato-keskustelullamme vaikutimme myös kannanmuodostukseen Ruotsissa. On suuri etu turvallisuudellemme, että etenemme Ruotsin kanssa Nato-prosessissa yhtä aikaa.

Nato on puolustusliitto, joka ei uhkaa mitään valtiota. Suomen tavoitteena on rauha ja vakaus Euroopassa, ja pidämme suuressa arvossa rauhallista rajaa myös Suomen ja Venäjän välillä.

---

Valtiojohdon kannalta syksyn tärkein asia on Nato-jäsenyysprosessin loppuunsaattaminen. Madridin huippukokouksen jälkeen Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden ratifiointivauhti on ollut todella nopea. 23 maata on tehnyt ratkaisunsa, ja viimeisten maiden prosesseja seurataan nyt tarkasti.

Vielä elokuussa kokoontuvat Ruotsin, Suomen ja Turkin virkamiehet tarkastelemaan yhteistyömme etenemistä Turkin kanssa sovitun yhteisymmärrysasiakirjan mukaisesti. Ensimmäinen virkamiestapaaminen pidetään Suomessa.

Monia kuitenkin mietityttää jo nyt millainen Naton jäsen Suomesta tulee ja miten jäsenyys vaikuttaa Suomen ulkopolitiikan linjaan laajemmin.

Suomen Nato-politiikan sisältöjä ja profiilia ei tarvitse keksiä tyhjästä. Suomi on osallistunut Naton rauhankumppanuusyhteistyöhön jo vuodesta 1994 alkaen, sekä laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyöhön vuodesta 2014 lähtien. Olemassa olevien rakenteiden, käytänteiden, linjausten ja kokemusten päälle on helppo rakentaa.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys vahvistaa liittokunnan pohjoista ulottuvuutta ja mahdollistaa Pohjoismaiden ja Baltian välisen puolustusyhteistyön syventämisen. Lisäksi tuomme mukanamme arktista osaamista, kokemusta kriisinhallinnasta, sekä tietotaitoa uusista teknologioista ja resilienssistä. Emme halua muodostaa blokkeja liittokunnan sisälle, vaan jäsenyytemme vahvistaa kaikkien jäsenten turvallisuutta.

On hyvä huomata, että Naton jäsenet harjoittavat omaa itsenäistä ulkopoliittista linjaansa. Liittokunta ei myöskään tuota lainsäädäntöä, toisin kuin Euroopan unioni.

Liittokunnan jäsenyys ei siis ole ristiriidassa ulkopolitiikkamme muiden tavoitteiden, kuten ihmisoikeusperustaisuuden, rauhanvälityksen tai aseriisunnan edistämisen kanssa. Euroopan Unioni, johon myös iso osa Naton jäsenistä kuuluu, säilyy jatkossakin Suomen ulkopolitiikan tärkeimpänä viitekehyksenä ja vaikutuskanavana.

Arvoisat suurlähettiläät, hyvät kuulijat,

Viime päivien huolestuttavat uutiset Venäjän miehittämästä Zaporižžjan ydinvoimalasta Ukrainassa ovat palauttaneet monelle mieleen Tšernobylin ydinkatastrofin 1980-luvulta. Zaporižžjan ydinvoimala on Euroopan suurin. Venäjän joukot ovat tukeutuneet voimalaan ja tulittaneet sieltä käsin Ukrainan asemia. Joukkojen ja ammusten sijoittaminen voimalan alueelle on äärimmäisen vaarallista ja vastuutonta.

Venäjän tulee välittömästi vetää joukkonsa ja muu sotilasmateriaali pois voimalan alueelta sekä sallia Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n tarkastajien turvallinen pääsy alueelle. Osapuolten tulisi sopia voimalan lähialueen demilitarisoinnista ydinturvallisuuden varmistamiseksi.

Zaporižžjan voimalan turvallisuus on koko ihmiskuntaa koskettava kysymys. Mikä tahansa onnettomuus tai vahinko voimalassa olisi tuhoisa ihmisten ja ympäristön kannalta.

Suomi tukee täysimääräisesti IAEA:n ja sen johtajan Rafael Grossin ydinturvallisuuden eteen tekemää tärkeää työtä ja vaihdamme säännöllisesti tietoja tilanteesta. Olemme valmiita tarjoamaan IAEA:lle kaikkea heidän tarvitsemaansa tukea tässä tilanteessa.

Arvoisat suurlähettiläät, hyvät kuulijat,

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on saanut kevään ja kesän aikana paljon oikeutettua kritiikkiä kyvyttömyydestään pysäyttää Venäjän hyökkäys.

Tehdessäni työtä YK:lle huomasin usein, että vaikeimpien kriisien keskellä – silloinkin kun New Yorkissa turvallisuusneuvoston työ oli halvaantunut – kentällä ja kriisialueilla toimivat YK:n työntekijät tekivät uskomattoman arvokasta työtä, pitäen YK:n lipun liehumassa. Humanitaarinen apu tavoitti tarvitsijansa, pakolaisille saatiin teltat pystyyn, maanjäristysalueille saatiin etsintäpartiot vielä elossa olevien löytämiseksi.

Tälle YK:lle olen aina nostanut hattua, ja niin teen nytkin.

Syyskuussa kokoonnumme New Yorkin YK:n yleiskokouksen korkean tason viikolle, mutta on jo nyt paikallaan esittää kiitos YK:n pääsihteerille Antonio Guterresille ja niille YK:n neuvottelijoille, jotka saivat aikaan ratkaisun Ukrainan viljakuljetusten turvaamiseksi. Tällä on ollut suuri vaikutus maailman elintarviketurvallisuuteen. Myös Turkki on tehnyt tässä Istanbulin sopimuksen valmistelussa erittäin suuren työn. Jokainen Mustalle merelle turvallisesti kulkeva vilja-alus muistuttaa, että synkimmänkin kriisin keskellä järki voi joskus voittaa.

Ukrainalaisen viljan saaminen maailmalle on kysymys, joka koskettaa kymmenien miljoonien hädänalaisten ihmisten elämää. Nälänhätä on edelleen vakava kansainvälinen uhka, joka vaatii meiltä yhteisiä toimia.

Arvoisat suurlähettiläät, hyvät kuulijat,

Kriisiaikoina päätöksentekokyky punnitaan. Eri toimijoiden hyvällä yhteistyöllä Suomi on tehnyt ajan vaatimia ulko- ja turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Keskellä vaikeita aikoja olemme edenneet ripeästi, mutta harkiten.

Nato-jäsenyys lisää turvallisuuttamme ja luo myös uusia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen miltä Eurooppa näyttää sodan päättyessä.

Samaan aikaan meidän on pidettävä mielessämme pitkän linjan haasteet – ilmastomuutoksen torjuminen, köyhyyden voittaminen maailmassa, ihmisoikeuksien edistäminen. Jos emme näihin ongelmiin etsi tehokkaita vastauksia, tiedämme, että uudet kriisit odottavat meitä nopeastikin.

Taitavaa diplomatiaa tarvitaan entistä enemmän. On löydettävä uudet, kestävät ratkaisut Euroopan turvallisuudelle. On osattava avata Suomen tarina ja turvallisuuspoliittiset valintamme kansainväliselle yleisölle, jolle olemme nyt entistä kiinnostavampi maa. On etsittävä uusia markkinoita ja uusia yhteistyökumppaneita korvaamaan menetettyjä markkina-alueita. Ja on työskenneltävä tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja rauhan edistämiseksi myös globaalilla tasolla.

Rinteen-Marinin hallitusohjelmassa asetimme tavoitteeksi, että Suomi voisi olla kokoaan suurempi kansainvälinen toimija. Reilun kolmen vuoden hallitustaipaleeseen ovat mahtuneet suomalaiset lapset Syyrian leireillä, koronakriisi, Afganistanin hallinnon romahtaminen, Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Suomen Nato-jäsenyyden hakeminen. Kaikki asioita, joita ei keväällä 2019 osattu vielä hallitusohjelmaan kirjoittaa. Mutta Suomi on toiminut.

Kiitos.