Talouspolitiikka-kirjoitussarja
Valtiovarainministeri Riikka Purra: Valtiontalouden sopeuttaminen jatkuu

Valtiovarainministeriön ehdotus valtion talousarvioksi vuodelle 2025 on yli 12 miljardia euroa alijäämäinen. Tämä siitä huolimatta, että hallitus on sitoutunut 9 miljardin julkisen talouden sopeutusohjelmaan vaalikauden aikana.

Vuonna 2025 valtiontaloutta on tarkoitus sopeuttaa yli 3 miljardilla eurolla, kun otamme huomioon hallitusohjelmassa ja kevään kehysriihessä sovitut lisäsäästöt. Nämä leikkaukset ja veronkorotukset ovat välttämättömiä. Näillä näkymin ja näillä toimilla, kesän talousennusteen perusteella, julkisen talouden velkasuhteen kasvu saadaan pysähtymään vaalikauden loppuun mennessä.

Mikä selittää sitten ikävää fiskaalista tilannettamme? Tarina on jo tuttukin. Suomen talous ei ole kasvanut reaalisesti käytännössä ollenkaan viimeiseen 16 vuoteen. Olemme mitoittaneet valtion käyttömenot tasolle, jotka pystyttiin hoitamaan aikanaan, mutta ei enää. Nokian myötä asetettuun odotukseen kansantalouden tulonmuodostuskyvystä olemme joutuneet valitettavasti pettymään. Väestön ikääntymisen ongelmien ohella edelliset hallitukset ovat lisänneet harkinnanvaraisia menoja ja subjektiivisia oikeuksia liikaa suhteessa tulopohjaan. Suomen valtio ei kerta kaikkiaan pysty enää fiskaalisesti kestävästi pitämään kiinni siitä palvelulupauksesta, mikä rakennettiin 2000-luvun alussa. Nyt jo luottoluokittajat ovat samoin heränneet tähän. Pysyvien menojen tasoa on laskettava. Tämä käy ilmi myös luottoluokittajien analyyseistä. Hallituksen linja on siis oikea ja vastuullinen.

Hyvinvointialueiden alijäämät ovat kasvussa, ja sote-rahoitus on ensi vuodelle jo yli 26 miljardia euroa. Nykyisen sote-mallin kannustinongelmat ovat ilmeisiä. Seuraavissa eduskuntavaaleissa päätetään hyvinvointialueiden jatkosta. Nykyinen rahoitusmalli on osoittautumassa menoautomaatiksi. Alueiden alijäämät ovat kasvussa säästövelvoitteista huolimatta. Lakisääteiset arviointimenettelyt ovat realismia, jos alueet eivät saa alijäämiään katettua määräajassa. Alueiden pakkoyhdistäminen ei voi olla poissuljettua, jos rahanmenoon ei tule tolkkua. Kuntien menoissa on varmasti saman tyyppisiä ongelmia. Aluehallinto ja kuntien asema jatkossa ovat suuria poliittisia kysymyksiä. 

Valtion korkokulut ovat nousseet jo noin 3,5 miljardiin euroon. Nollakorkoihin ei ole paluuta. Velka on kallista, ja korkokulut valuvat ulkomaisille sijoittajille. Puolustustarvikehankinnat ja NATO aiheuttavat samoin lisäkustannuksia. Väestö ikääntyy ja Suomessa on käytännössä satojen tuhansien ihmisten rakennetyöttömyys. Maan sisäinen turvallisuus tulee maksamaan jatkossa lisää, kun katujengiongelmat kasvavat hallitsemattoman maahanmuuton lieveilmiönä. Poliiseja ja turvallisuutta tarvitaan lisää. Kaikki tämä maksaa.

Silti orastavaa kasvua on nähtävissä. Esimerkiksi tekoäly, uusi teknologia ja automaatio voivat tuoda Suomeen uusia kasvun siemeniä. Kokonaisveroastetta ei ole mielekästä nostaa orastavan kasvun takaamiseksi. Tarvitsemme lisää kannustimia työntekoon, ja toisaalta tarvitsemme myös lisää kysyntää. Hallituksen investointipaketti on saatava jalkautettua kokonaan ja mahdollisimman pian. Suhdannepoliittisestikin se on järkevää. Tiehankkeet palvelevat myös Suomen kokonaisturvallisuutta ja logistiikan kehittymistä. Korjausvelkaa on purettava. 

Satsaukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen luovat edellytyksiä korkeammalle tuottavuudelle jatkossa. Tuottavuuden kasvu on välttämätöntä vanhenevan väestön oloissa. Nykyinen maahanmuuttoprofiili ei ole omiaan helpottamaan julkisen talouden haasteita. Suomen sosiaalipalveluiden laajuus tarkoittaa, että kansalaisen pitäisi maksaa melko paljon veroja, jotta kulut saadaan katettua. Matalan tuottavuuden ja osaamisen maahanmuutto ei siis ratkaise ongelmiamme. 

Ylivaalikautinen sopeuttaminen on realismia. Parlamentaariseen taloussuunnitteluun en sen sijaan usko. Keskustelut YLE:n rahoituksesta ovat osoittaneet, että älykkään konsensuksen löytäminen parlamentaarisesti on erittäin vaikeaa, kun kyseessä on verorahojen käyttö. Uudet EU:n finanssipolitiikan säännöt nettomenouravaatimuksineen tulevat joka tapauksessa vaatimaan Suomelta ankaraa fiskaalista sopeutusta. Luottoluokituksemme turvaamiseksi sopeutusta tulee jatkaa niin kauan, että velkasuhde saadaan laskevalle uralle. 

Hallituksen talouspolitiikan linja on yrittäjäystävällinen. Rakennetoimet ja kehysriihen kasvupanostukset ovat omiaan tuomaan kannusteita investoinneille. Taloudellinen tuotanto tarvitsee osaavan työvoiman ohella pääomakantaa ja tuottavuutta. Pääomakantaa voidaan lisätä nettoinvestointiasteen nostamisella. Yksityisen sektorin tulisi uskaltaa investoida tulevaisuuteen. Investointien kautta saamme työtä ja verotuloja. Osaava työvoima tarkoittaa sitä, että opettajien ja vanhempien tulee ottaa vastuu lapsistamme. On palattava maalaisjärkiseen koulutuspolitiikkaan. Lukutaito ja laskutaito tulee vaatimalla ja opettamalla. Nykyinen malli peruskouluissa on epäonnistunut, ja vaatimuksia laskemalla teemme tuleville sukupolville karhunpalveluksen. Tuottavuuden kasvu lähtee osaamisesta, lukutaidosta, kirjoitustaidosta ja laskutaidosta. Meidän tulee palata perusasioihin, ja ottaa järki käteen.

Riikka Purra

Valtiovarainministeri

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita.