Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Selvitys tarkasteli lobbarirekisterin kansainvälisiä esimerkkejä – rekisteröitävä tieto toimivuuden perusta
Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden laatimassa raportissa tarkastellaan lobbarirekisteriä lobbaussääntelyn muotona sekä EU:n, Irlannin, Ison-Britannian, Itävallan ja Yhdysvaltojen rekisterikäytäntöjä. Lobbarirekisterin avulla kerätään ja julkaistaan tietoa siitä, kuka lobbaa ja ketä, mitä lobbaaminen koskee, kuinka sitä on harjoitettu ja millä resursseilla. Rekistereihin liittyy usein hyvä edunvalvontatapa.
Lobbarirekisterin tavoite on päätöksenteon läpinäkyvyyden parantaminen ja sitä kautta epäasiallisen vaikuttamisen torjunta sekä kansalaisten luottamuksen vahvistaminen. Rekisteri tukee myös päätöksentekijöitä, jotka voivat rekisteriä konsultoimalla tunnistaa yhdessä hyväksyttyihin toimintasääntöihin sitoutuneet lobbarit.
Lobbaus määritellään lainsäädännössä sen mukaan, kuinka laajalti edunvalvonta halutaan saada sääntelyn piiriin. Määritelmä vaihtelee Ison-Britannian kapeasta määritelmästä, joka kattaa vain kolmannen osapuolen harjoittaman ministeriöihin kohdistuvan niin kutsutun konsultti-lobbauksen, Irlannin laajaan määritelmään, joka kattaa lähes kaiken yhteydenpidon useimpiin päätöksentekijöihin.
Raportissa tarkasteltuja rekisterejä yhdistää se, että ne ovat julkisen viranomaisen ylläpitämiä ja kattavat sekä lainsäädäntö- että toimeenpanovaltaan kohdistuvan lobbauksen. Ne ovat EU:n avoimuusrekisteriä lukuun ottamatta pakollisia.
Rekisterin toimivuuden perusta on rekisteröitävä tieto. OECD:n ja Euroopan neuvoston suositusten mukaan rekisterin sisältämien tietojen avulla pitäisi pystyä tekemään julkiseksi niin kutsuttu lainsäädännöllinen jalanjälki eli tieto siitä, mitkä tahot ovat pyrkineet vaikuttamaan mihinkin lakialoitteeseen tai päätökseen ja miten. Kattavimmin tiedot lobbauksesta raportoidaan Irlannissa. Eri maiden sääntelyt eroavat toisistaan myös sääntelyyn johtaneen prosessin osalta.
Rekisterin laatiminen kiireessä johtaa helposti huonoihin tuloksiin. Huolellinen ja sidosryhmien näkemykset huomioon ottava valmisteluprosessi varmistaa lobbauksen toimintakentän ja -tapojen tuntemuksen ja sitouttaa toimijat sääntelyyn. Lähes kaikissa tarkastelluissa järjestelmissä huolen aiheita olivat rekisterin sisältämän tiedon laatu sekä rekisterin ylläpidosta vastaavan viranomaisen toimivaltuuksien ja resurssien riittävyys.
Lobbauksen sääntelylle ei ole yhtä kaikkiin konteksteihin sopivaa ratkaisua tai mallia. Lobbarirekisteri tulee aina sovittaa siihen yhteiskuntapoliittiseen ja hallinnolliseen ympäristöön, jossa päätöksentekoon vaikuttamista on tarkoitus säännellä. Läpinäkyvyyttä ja kansalaisten kykyä seurata ja valvoa päätöksentekoprosessia tulee edistää monin eri tavoin, joista lobbarirekisteri on yksi tärkeä tapa.
Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (www.tietokayttoon.fi). Raportin ovat laatineet apulaisprofessori Emilia Korkea-aho ja tutkija Paul Tiensuu.
Lobbarirekisterin kansainväliset mallit
Lisätietoja: Apulaisprofessori Emilia Korkea-aho, Itä-Suomen yliopisto, p. 050-5719980, [email protected].