Oppisopimuskoulutus on loistava, mutta vielä heikosti tunnettu polku työelämään

Työ- ja elinkeinoministeriö 25.1.2019 14.44
Uutinen

Viestinnän tärkeys, yritysten tarpeiden tunnistaminen ja opettajien tarvitsema tuki nousivat esiin, kun työministeri Jari Lindströmin kokoon kutsuma asiantuntijajoukko etsi keinoja lisätä työpaikoilla tapahtuvaa oppimista.

Hallituksen toteuttama ammatillisen koulutuksen reformi tekee oppisopimuskoulutuksesta aikaisempaa joustavamman väylän hankkia työelämässä tarvittavaa ammatillista osaamista. Vuoden 2018 alusta voimaan tullut lakimuutos toi oppisopimuskoulutuksen myös koulutuksen järjestäjän saaman kokonaisrahoituksen osalta samalle viivalle tutkintoon tähtäävän ammatillisen koulutuksen kanssa.

Joukko työmarkkinajärjestöjen, yritysten, koulutuksen järjestäjien ja ministeriöiden edustajia kokoontui vaihtamaan oppeja toimivista käytännöistä ja kehittämiskohteista nyt, kun uusista mahdollisuuksista on vuoden verran kokemusta.

Säätytalon pyöreän pöydän keskustelun päämääränä oli löytää keinoja, jolla lisätä oppisopimuskoulutusta ja etenkin nuorten osallistumista siihen. Tällä hetkellä vain yksi viidestä oppisopimusopiskelijasta on alle 25-vuotias.

Tilaisuuden avanneen työministeri Jari Lindströmin mukaan oppisopimuskoulutuksen paras puoli on se, että se tarjoaa osaamista, joka on relevanttia työelämässä saman tien. 

- Oppisopimuskoulutus on paras tapa oppia ammatti nuorelle, joka ei koe koulua omakseen. Ja sillä voi olla suuri hyöty työuran toisessakin päässä, kun osaamista voidaan siirtää mestareilta kisälleille, työministeri Lindström totesi avauspuheenvuorossaan.

- Omasta kokemuksestani tiedän, että suurilla yrityksillä on omat koulutusohjelmansa - mutta millä saisimme myös pienet ja keskisuuret yritykset mukaan? työministeri herätteli keskustelua.

Opettajille koulutusta – ”Työvaatteet päälle ja töihin!”

Vilkkaassa keskustelussa koulutuksen järjestäjät pitivät oppisopimuskoulutuksen vahvuutena valtakunnallista yhteiskehittämistä. Samat henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmat (HOKS) ja näytönarvioinnit kaikkialla takaavat opiskelijoille yhdenmukaisen palvelun ja laadun.

Rahoitusmallin muutos sai kiitosta; samoin se, että uuden lainsäädännön myötä oppisopimuskoulutus ei ole erillinen osa ammatillista koulutusta – eikä sitä enää sellaisena pidä nähdä.

Esimerkiksi Sari Slöör Stadin ammatti- ja aikuisopistosta ja Eija Pelamo HUS Tukipalveluista puhuivat järjestelmän toimivista osista ja kehitysideoista yli vuosikymmenen yhteistyön kokemuksella. HUS Tukipalvelut teki 280 sopimusta oppisopimuskoulutuksesta vuonna 2018.

Uuden toimintaympäristön mahdollistama joustavuus ei onnistu hetkessä koulutuksen järjestäjältäkään, Slöör huomautti. Oppisopimuskoulutus on laaja ja vaativa kokonaisuus, ja opettajalta vaaditaan työelämälähtöisen pedagogisen osaamisen lisäksi oman toimialan erityispiirteiden tuntemusta.

Opettajien onkin välttämätöntä tulla mukaan yrityksiin tukemaan oppilaitaan. HUS Tukipalveluissa siitä on hyviä kokemuksia.

- Otamme opettajat ihan vierihoitoon. Se tarkoittaa, että työvaatteet puetaan päälle ja mennään töihin, Eija Pelamo havainnollisti.

”Loistava työkalu, mutta kuinka moni tietää tämän?”

Tiedottaminen ja markkinointi korostuivat lähes jokaisessa puheenvuorossa. Oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksista ei tiedetä varsinkaan pienissä yrityksissä tarpeeksi. Ongelma koskee niin järjestelmää yleisesti kuin sen yksityiskohtia, jotka nimenomaan on rakennettu madaltamaan sopimuksen syntymisen kynnystä.

Opiskelija voi hankkia osaamista joko kokonaan oppisopimukseen tai koulutussopimukseen perustuen, tai yhdistellä näitä. Mallien ero on, että ensimmäisessä opiskelija on määräaikaisessa työsuhteessa yritykseen ja saa työstään palkkaa. Jälkimmäisessä hänen opiskelijastatuksensa säilyy, jolloin opiskelija ei ole työsuhteessa eikä hän saa palkkaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Mika Tammilehdon mukaan kahden mallin ratkaisulla on haettu juuri joustavuutta: jos yritykselle on korkea kynnys solmia oppisopimus, työssä oppija voi aloittaa koulutuskokeilussa opiskelijana, ja siirtyä myöhemmin työsuhteiseen oppisopimukseen.

Toinen keino kynnyksen madaltamiselle ovat koulutuskorvaukset, joita työnantajalle voidaan edelleen maksaa. Yksi ammattiin oppiva voi hankkia oppisopimuskoulutusta useammasta yrityksestä, joten mikään ei estä yritysten välistä yhteistyötäkään.

Mutta tietävätkö työnantajat näistä? Asiantuntijoiden puheenvuorojen perusteella eivät riittävästi: sekä SAK:n luottamusmieskyselyssä että Suomen Yrittäjien Yrittäjägallupissa harva kertoi hyödyntävänsä oppisopimuskoulutusta.

Helsingissä on paljon kokemusta siitä, että lisätukea tarjoamalla oppisopimuskoulutus toimii myös hyvänä väylänä maahanmuuttajien kotouttamiseen. Keskusteluissa nousi silti esiin myös alueiden erilaisuus: oppisopimuskoulutuksen haasteet näyttäytyvät erilaisina muuttotappiosta kärsivillä alueilla, joissa voi olla paljon hyvin pieniä yrityksiä.

Tästä saatiin havainnollistava esimerkki: yritykset taistelevat löytääkseen sopivia työntekijöitä, mutta yrittäjä ei silti osaa tai varsinkaan ehdi etsiä oppilaitosten kirjavilta verkkosivuilta tietoa, missä esimerkiksi hitsaajia koulutetaan.

Oppisopimuskoulutus on yritykselle investointi

Tuoreen selvityksen mukaan oppisopimuskoulutuksella on selkeä myönteinen vaikutus sekä työllistymiseen ja tuloihin. Oppisopimuskoulutus myös aiheuttaa muihin työvoimapoliittisiin toimiin verrattuna vähiten kustannuksia julkiselle sektorille, kun kustannukset lasketaan osallistujaa ja vuotta kohden.

Työministeri Jari Lindströmin sanoin: oppisopimuskoulutus tuottaa täsmäkoulutettuja työntekijöitä tehtäviin, joita työelämässä oikeasti tehdään.

Asiantuntijakeskustelun perusteella työpaikalla tapahtuvan oppimisen yleistyminen Suomessa edellyttää paljon tiiviimpää yhteistyöstä yritysten, koulutuksen järjestäjien ja valtion välillä. Käytännössä se tarkoittaa ainakin onnistuneiden esimerkkien viestintää, palveluprosessin yhtenäistämistä, byrokratian minimoimista, työelämän tarpeiden paikallista tuntemusta sekä irrottautumista liiallisesta tutkintokeskeisyydestä.

Yrityksille on osattava tarjota faktaa siitä, mitä oppisopimuskoulutus on. Toisin sanoen: on löydettävä ne perustelut, joilla yritykset ymmärtävät, että oppisopimuskoulutuksessa on kyse hyödyllisestä investoinnista.

Työministeri Jari Lindströmin koollekutsuma pyöreän pöydän keskustelu järjestettiin Säätytalolla 24.1.2019.