Vastaus välikysymykseen Suomen kokonaisvastuista euroalueen talouskriisissä

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies!

Suomen tavoitteena on koko talouskriisin ajan ollut euroalueen taloudellisen vakauden, kasvun ja työllisyyden turvaaminen. Hallitus on omilla toimillaan halunnut estää talouskriisin pahentumisen ja yleiseurooppalaisen rahoituskriisin laajentumisen koko maanosaa koskettavaksi lamaksi.

Toiseksi hallitus on toimillaan pyrkinyt rajoittamaan Suomen riskit pienimpään mahdolliseen ja turvata suomalaisten veronmaksajien edut. Suomen linja onkin ollut tiukka koko kriisin ajan. Esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n rooli on juuri Suomen vaatimuksesta ollut kriisinhoidossa poikkeuksellisen merkittävä. Nykyhallituksen myötä Suomen linja euroalueen tukitoimissa on kiristynyt. Tämä on näkynyt erityisesti vakuusvaatimuksessamme Kreikan toisen lainaohjelman yhteydessä. 

On hyvä pitää mielessä, että Suomi ei voi määrätä Euroopan asioissa, mutta vaikuttaa pitää rakentavalla ja päättäväisellä tavalla. Euroalueen kriisin hoitaminen ja sen leviämisen estäminen on Suomen etujen mukaista siksi, että meidän kasvumme, työllisyytemme ja hyvinvointimme ovat merkittävältä osin riippuvaisia viennistä. Euroopan selviäminen on myös Suomen etu.

Arvoisa puhemies!

Euroalueen talouskriisi on jatkunut jo lähes neljän vuoden ajan. Kriisi kärjistyi euroalueen velkakriisiksi kaksi vuotta sitten, kun Kreikka ajautui vaikeuksiin. Kreikasta valtioiden velkakriisi ehti levitä vielä Irlantiin ja Portugaliin niin, että nämä maat joutuivat turvautumaan muiden Euroopan maiden ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n lainaohjelmiin. Myös Suomi osallistui näiden maiden lainaohjelmiin Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten aikana.

Kreikan ensimmäinen lainaohjelma toteutettiin keväällä 2010 kahdenvälisillä lainoilla, joista Suomen osuus oli yhteensä 1,48 miljardia euroa. Kreikan uuden paketin myötä kahdenvälinen lainaohjelma keskeytettiin ja Suomi sai lainaosuudelleen vakuudet.

Irlannin ja Portugalin lainaohjelmat myönnettiin syksyn 2010 ja kevään 2011 aikana Euroopan väliaikaisen vakausmekanismin ERVV:n kautta. ERVV:n toiminta perustuu euromaiden sille myöntämiin takauksiin, joita vastaan mekanismi hakee rahoitusta markkinoilta. Mekanismin toiminta on osoittautunut takausvastuiden suuruuteen nähden kuitenkin tehottomaksi.  Päinvastoin kuin ERVV:ssä, perustuu pysyvän vakausmekanismin EVM:n toiminta omaan pääomaan. Päävastuun talouksiensa tasapainottamisesta kantavat kriisimaat kuitenkin itse.

Kriisimaiden omien toimien lisäksi yksityiset sijoittajat osallistuvat Kreikan toisen paketin yhteydessä palon sammuttamiseen erittäin poikkeuksellisella tavalla. Yksityisten sijoittajien lainasaatavia Kreikasta leikataan 107 miljardilla eurolla. Vertailun vuoksi: Jos tuo 107 miljardia olisi jäänyt eurooppalaisten veronmaksajien kannettavaksi, olisi se suomalaisten veronmaksajien osalta tarkoittanut noin kahden miljardin euron vastuita eli karkeasti arvioiden 400 euroa jokaista suomalaista kohti.

Arvoisa puhemies!

Opposition välikysymyksen aihepiiri on koko Euroopan tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä. Välikysymyksen ydin on, mitä Suomen vastuille on tapahtunut nykyisen hallituksen aikana. Toivon, että nyt käytävässä keskustelussa tässä kysymyksessä osattaisiin rehellisesti erottaa tämänhetkiset todelliset vastuut kriisinhoitoon liittyvistä hypoteettisista enimmäissitoumuksista. Euroalueen kriisimekanismit lisäävät Suomen todellisia vastuita ainoastaan, jos uusia rahoitustukipäätöksiä tehdään. Tämä edellyttää aina erillistä eduskunnan hyväksyntää.

Fakta on, että keskustan pääministerikauden päättyessä viime kesänä Suomi oli sitoutunut joko kahdenvälisin, euroalueen tukimekanismien, kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tai EU:n yhteisien toimien kautta Kreikan, Irlannin, Portugalin, Islannin, Latvian, Puolan, Unkarin ja Romanian tukijärjestelyihin yhteensä noin 5,5 miljardilla eurolla.

Uuden hallituksen aikana onkin tehty toistaiseksi vain yksi ohjelma, Kreikan toinen tukipaketti, jossa suomalaisten veronmaksajien varat on tehokkaasti turvattu hallitusohjelman mukaisilla vakuuksilla. Kreikkalaisten pankkien kanssa solmitulla sopimuksella Suomen luottoriski osallistumisesta Kreikan toiseen lainaohjelmaan on katettu luottoluokittajan arvion mukaisella tappio-olettamalla. Alkuvaiheessa vakuuden suuruus on noin 900 miljoonaa euroa, joka kasvaa turvallisesti sijoitettuna koko laina-ajan.

Oppositiolle vakuusjärjestelyn merkittävyyden myöntäminen on ollut jostain syystä vaikea paikka. Sen sijaan, että oppositio olisi nyt kysymyksessään halunnut keskustella vakuusjärjestelyn sisällöstä, kysyy oppositio sopimuksen salaamisesta. Näin on tehty siitä huolimatta, että jokainen kansanedustaja on itse voinut käydä perehtymässä sopimuksen sisältöön. Sopimukseen perehtyneet kansanedustajat ovat voineet varmistua siitä, että sopimus on täsmälleen julkisuuteen kerrotun mukainen.

Välikysymyksessään oppositio kysyy, kuka antoi luvan sopimuksen salaamiselle. Päätöksen teki valtiovarainministeriön virkakunta virkavaltuuksiensa puitteissa Suomen lainsäädäntöä tulkiten. Hallituksen linjana on edistää kaikessa toiminnassaan avoimuutta, mutta pitää kiinni myös luotettavuudestaan kansainvälisenä toimijana. Nyt päätös salaamisesta tehtiin kreikkalaisten sopimusosapuolten liikesalaisuuksien suojaamiseksi ja Suomen ulkosuhteiden hoidon turvaamiseksi. Toistan kuitenkin uudelleen, että Suomella ei itsellään olisi mitään sitä vastaan, jos sopimus tulisi julkiseksi.

Vakuuksien ja yksityisen sektorin osallistumisen mahdollistamiseksi luodun Euroopan Keskuspankin väliaikaisen takausjärjestelyn jälkeen Suomen laskennalliset uudet takausvastuut Kreikan toisessa lainaohjelmassa ovat yhteensä noin kolme miljardia euroa. Näihin laskennallisiin takausvastuisiin sisältyvät riskit liittyvät kuitenkin paljolti ERVV:n varainhankinnan jälleenrahoitus- ja korkoriskiin, eivät luottoriskiin Kreikan maksukyvyttömyydestä.

Kun takauksien vaikutuksista keskustellaan, on niihin liittyvät riskitkin pystyttävä rehellisesti erittelemään. Luottoriskiin verrattuna nämä edellä mainitut jälleenrahoitus- ja korkoriskit ovat huomattavasti pienemmät ja niiden hallintaa varten ERVV on varustautunut monella tapaa.

Kaikkiaan eduskunta on toistaiseksi antanut vuodesta 2009 alkaen valtuuden noin 11,2 miljardin euron sitoumuksille. Tästä summasta käytössä on nyt noin 6,3 miljardia euroa, ja se pitää sisällään kaikki tämänhetkiset vastuut IMF:n, EU:n, ERVM:n, ERVV:n ja kahdenvälisten lainojen kautta.

Suomen ERVV:n varainhankintaohjelmalle antamat sitoumukset ovat korkoineen ja ylitakauksineen noin 8,2 miljardia euroa maaliskuun lopussa 2012. Joulukuussa 2010 sovitun mukaisesti pysyvän vakausmekanismin EVM:n pääomittamista varten varataan lisäbudjettiin 1,44 miljardia maksettavaksi heinäkuussa 2012. Oman pääoman lisäksi Suomen osuus vaadittaessa maksettavasta EVM:n takuupääomasta on 11,14 miljardia euroa.

Edelleen on kuitenkin syytä korostaa, että valtion budjetista euromaiden kriisin ratkaisemiseksi on lainattu rahaa toistaiseksi vain yhden miljardin euron verran Kreikan ensimmäiseen tukipakettiin eli n. 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Eurokriisin vastuut onkin hyvä laittaa aina oikeisiin mittasuhteisiin. Samoin on muistettava, että senttiäkään kriisimaille ei ole annettu vastikkeettomana tukena, vaan kyse on ollut lainoista ja takauksista. Esimerkiksi Kreikka on maksanut tunnollisesti korkoa ensimmäisestä lainastaan Suomelle.

Suomen Pankki on lisäksi osana eurojärjestelmää osallistunut euroalueen vakauttamistoimiin. Vastuistaan pankki raportoi suoraan eduskunnalle.

Suomen linja euromaiden talouskriisien hoitamisessa on siis hallituksen vaihdoksen myötä tiukentunut entisestään. Suomi vaati ja sai Kreikalta vakuudet. Suomi ajoi yhdessä muiden maiden kanssa Kreikalle velkajärjestelyä ja sijoittajien suurempaa vastuuta. Päätekijä kriisinhoidossa on jatkuvasti ollut Suomen kokonaisedun arvioiminen ottaen huomioon kriisin tartuntaefektit ja taloudelliset sekä yhteiskunnalliset vaikutukset.

Arvoisa puhemies,

Opposition välikysymyksessä kysytään lisäksi, jatkuuko eurokriisi ja kuinka kokonaisvastuita rajataan jatkossa. Euroalueen kriisiin liittyy epävarmuutta ja on vaikea ennustaa tulevaa. Yhteiset ponnistelut kriisin voittamiseksi ovat Euroopan tulevaisuudelle huomattavasti parempi vaihtoehto kuin jatkuva epävakaus rahoitusmarkkinoilla. Tärkeintä on, että kriisin ratkaisemiseen on selkeät nuotit ja yhteiset pelisäännöt. Keskeinen sääntö on edelleen, että ensisijainen vastuu talouksiensa laittamisesta kuntoon on kriisimailla itsellään.

Pysyvän vakausmekanismin EVM:n perustaminen on tärkeä signaali sille, että yhteisiä varoja käytetään viisaasti ja harkiten. EVM on myös veronmaksajien näkökulmasta huomattavasti turvallisempi ja tehokkaampi kriisinhallintaväline, kuin mitä on ollut aikaisemmin käytössä. Välineen tehokkuus johtuu siitä, että EVM toimii oman pääoman turvin, ei ERVV:n tapaan takauksilla.

Turvallisuuteen vaikuttaa ensinnäkin EVM:n lainojen ensisijainen asema verrattuna yksityisen sektorin lainoihin. Vastaava asema on IMF:llä, joka ei ole historiansa aikana juuri koskaan joutunut kirjaamaan itselleen tappioita. Siksi myöskään vakuuksien vaatiminen ei ole EVM:n osalta perusteltua. Myös hallitusohjelmassa vakuusvaade koskee nimenomaisesti ERVV:n takausosuuksia.

Toiseksi turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta tuo se, että kaikki maat mukaan lukien kriisivaltiot ovat velvollisia maksamaan pääomaosuutensa. Tästä johtuen ERVV:lle ominainen väistyvän takaajan ongelma poistuu EVM:ssa. Kolmanneksi EVM tekee mahdolliseksi velkajärjestelyn, mikä takaa osaltaan pankkien ja sijoittajien vastuun toteutumisen. Suomen kannalta tärkeää oli myös varmistaa, että uusia ratkaisuja EVM:n pääoman kasvattamisesta ei jatkossakaan voida tehdä määräenemmistöllä, vaan tähän vaaditaan yksimielisyyttä.

Suomi on korostanut – erityisesti laajan taakanjaon, oikeudenmukaisuuden ja uskottavuuden vuoksi – että Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kytketään kriisinhallintaan voimavarojensa ja osaamisensa takia. Euroalueen kriisi ei ole ainoastaan Euroopan kriisi.

Euroalueen maat sopivat jo joulukuussa osallistuvansa IMF:n resurssien korottamiseen lainaamalla 150 miljardia euroa IMF:lle. Suomen lainaosuus annettaisiin Suomen Pankin kautta ja se olisi 3,8 miljardia euroa. Myös monet euroalueen ulkopuoliset EU-maat osallistuvat IMF:n kautta euroalueen lainoitukseen. Esimerkiksi muut Pohjoismaat Ruotsi, Tanska ja Norja ovat ilmoittaneet osallistuvansa IMF:n resurssin korottamiseen yhteensä reilulla 20 miljardilla eurolla. Viime viikolla puolestaan Japani ilmoitti osallistuvansa eurokriisin taltuttamiseen IMF:n kautta 45 miljardilla eurolla. Kaikkiaan IMF:n resurssit ovat lisääntymässä vähintään 430 miljardilla dollarilla. Välikysymyksen vähättelevä asenne IMF:n kautta tuleviin panostuksiin tuntuukin näiden faktojen valossa omituiselta.

Hallitus katsoo, että nyt IMF:n resurssien lisääminen ja maaliskuun euroryhmässä sovittu kapasiteettiratkaisu ovat uskottavia ja riittäviä vastaamaan Euroopan ulkopuolisten maiden vaatimuksiin euroalueen palomuurin vahvistamisesta.

Välikysymyksessään oppositio vihjailee, että euroryhmän kapasiteettiratkaisu olisi kasvattanut Suomen vastuita. EVM:n enimmäisvastuu on edelleen rajattu 12,58 miljardiin euroon eli pääomaan ja takuupääomaan. Tärkein elementti kapasiteettipäätöksessä kuitenkin on, että EVM on 1.7.2012 alkaen euroalueen ensisijainen kriisirahoitusväline. ERVV:tä voidaan käyttää heinäkuuhun 2013 asti kestävän siirtymäkauden aikana vain, jos EVM:n pääoma ei riitä mahdollisen rahoitustuen antamiseen. Toiseksi sen jälkeen kun ERVV:n vastuut poistuvat, on EVM:n enimmäiskapasiteetti 500 miljardia euroa. Muistutan myös, että ERVV:n kautta mahdollisesti myönnettäville lainoille Suomi vaatii jatkossakin vakuudet.

Eduskunnan rooli tukipäätösten käsittelyssä on taattu kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi ERVV:n takauspäätösten käsittely edellyttää aina hallituksen tiedonantoa, jota seuraa äänestys. Näin eduskunnan asema on turvattu paremmin yhdessäkään muussa euroalueen valtiossa.  Eduskunnan suuri valiokunta on pidetty neuvottelutilanteista tietoisena ja hallitus on kokouksien valmistelujen yhteydessä selostanut tilanteen.

Arvoisa puhemies,

Oppositio on välikysymyksessään kantanut huolta myös Suomen AAA-luokituksen säilyttämisestä ja kyvystä vastata julkisen sektorin velvollisuuksista. Erityisesti tämän vuoksi hallitus on vastikään kehysriihen yhteydessä tehnyt vaikeita, mutta välttämättömiä päätöksiä julkisen talouden sopeuttamiseksi ja velkaantumiskehityksen pysäyttämiseksi. Luottoluokittaja Standard & Poors antoikin viimeisimmässä maaraportissaan tunnustusta hallituksen määrätietoisille toimille talouden tasapainottamiseksi. Standard & Poors’n arvion mukaan juuri euroalueen kriisin jatkuminen olisikin suurin uhkatekijä maamme luottoluokitukselle.

On selvää, että eurokriisistä voi aiheutua Suomelle tappioita. Esimerkiksi Kreikan mahdollisen maksukyvyttömyyden tapauksessa saattaisi Suomi varovasti arvioiden menettää noin puolet keskustan johdolla myönnetystä miljardin euron vakuudettomasta, ensimmäisestä Kreikan lainaohjelmasta. On siis myös suomalaisen veronmaksajan etu, että Kreikka selviää. Siksi toisen lainaohjelman ehtona olikin realistisen mahdollisuuden antaminen Kreikalle velvoitteistaan selviytymiseksi.

Tätäkin suuremmat tappiot Suomelle aiheutuisivat kuitenkin talouskriisin syvenemisestä. Kun hallitus puolustaa euron vakautta ja sen eteen tehtäviä vaikeita päätöksiä, tekee hallitus tämän siis ennen kaikkea suomalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja pelastamiseksi.

Suomen valtion taloudelliset sitoumukset ja vastuut EU:n ja euroalueen velkakriisiin liittyen  (VM:n muistio 24.4.2012)