Tienpidon rahoituksen pitkäjänteistämistyöryhmä

Tavoitteet ja tuotokset

Tietoa erilaisista rahoitusmalleista on runsaasti ja niiden käyttöönotolla on varsin laajaa kannatusta. On tarpeen koota yhteen käytettävissä oleva tieto ja laatia suunnitelma siitä, kuinka tienpidon pitkäjänteiseen ja mahdollisesti uudenlaiseen rahoitukseen voidaan edetä. Pitemmällä aikavälillä uudella teknologialla voi olla tärkeä merkitys esimerkiksi rahoitustapoja kehitettäessä. Toisaalta tarvitaan lyhyellä aikavälillä toimivia, pitkäjänteisyyttä nopeasti parantavia ratkaisuja.

Lähtökohdat

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelman todetaan, että hallitus valmistelee erikseen monivuotisen, kaikki liikennemuodot kattavan liikenneinvestointiohjelman, jonka rahoitus ja mahdolliset uudet rahoitusratkaisut selvitetään ja sovitaan erikseen.

Liikenneinfrastruktuurin ministerityöryhmä asetti ensimmäisen kerran hallituskauden liikenneinvestoinnit kiireellisyysjärjestykseen. Tämä hallitusohjelman mukainen liikenneinvestointiohjelma on merkittävä edistysaskel kohti pitkäjänteisempää väylien pitoa. Nyt liikennehankkeiden suunnittelua ja toteutustakin voidaan viedä aiempaa pitkäjänteisimmin eteenpäin. Väylienpitoon saadaan kaivattua suunnitelmallisuutta. Ohjelman toteuttaminen on lähtenyt sinänsä hyvin käyntiin.

Priorisoidun väyläohjelman hyötyä on kuitenkin vähentänyt se, että rahoitusta ei ole kyetty liittämään ohjelman kiinteäksi osaksi. Tämä johtuu tienpidon rahoituksen ministerityöryhmän näkemyksiin ja liikenteen tarpeisiin nähden liian alhaisesta tasosta. Lisäksi investointipäätöksiä väyläohjelman toteuttamisesta on tehty tipoittain varsinaisten ja lisätalousarvioiden yhteydessä muista kuin väyläohjelman tehokkaan toteutuksen lähtökohdista. Tämä johtaa maanrakennusmarkkinoiden volyymin heilahteluihin ja vaikeuksiin resurssien käytön suunnittelussa ja tätä kautta tehottomuuteen. Väyläohjelman kiinteäksi osaksi kytketty rahoitussuunnitelma ja -päätös olisi valtiontalouden kannalta huomattavasti edullisempi ratkaisu. Väyläohjelman toteuttamispäätöksen tulisi myös perustua pikemminkin ohjelman yhteiskuntataloudellisiin vaikutuksiin kuin yksittäisten hankkeiden budjettivaikutuksiin.

Viime vuosina julkistetuissa useissa mietinnöissä ja asiakirjoissa on selvitetty tai ehdotettu käyttöönotettavaksi uusia, pitkäjänteisyyttä ja resursseja lisääviä tienpidon rahoitustapoja. Tällaisia raportteja ja selvityksiä ovat mm. Keinoja isojen liikennehankkeiden toteuttamiseksi (LVM 2000), Väylänpidon rahoituksen uudet mallit (LVM 2002), Liikenneväyläpolitiikan linjauksia vuosille 2004-2014, ministerityöryhmän mietintö (LVM 2004), Kansallinen rakennuspoliittinen ohjelma (VNK 2002), Liikenneinfrastruktuurin sekä maa-ja vesirakennusalan kehittäminen, Infrafoorumin raportti (LVM 2005), globalisaatiotyöryhmän mietintö (VNK 2005) sekä eduskunnan lausumat infrastruktuurin pitkäjänteisestä rahoituksesta. Tiehallinnossa on lisäksi valmistunut katsaus tienpidon rahoitukseen ulkomailla (Tiehallinto 2005).