Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) suorittamaa auditointia valmisteleva työryhmä

Lähtökohdat

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) päätti vuonna 2004 pidetyssä 24. yleiskokouksessaan tarjota jäsenvaltioilleen vapaaehtoisen arvioinnin. Arvioinnin tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus puolueettomaan analyysiin siitä, miten kansainvälistä merenkulun lainsäädäntöä pannaan täytäntöön, hallinnoidaan ja seurataan kansallisella tasolla sekä miten sen noudattamisen valvonta ja rikkomuksista seuraavien sanktioiden määrääminen ja täytäntöönpano on jäsenvaltioissa järjestetty. Vuonna 2009 pidetyssä IMO:n 26. yleiskokouksessa päätettiin kehittää auditointia ja tehdä siitä pakollinen sopimusvaltioille.
Euroopan unioni aloitti kolmannen meriturvallisuuspaketin valmistelun vuonna 2005, ja seitsemän merenkulkua koskevaa direktiiviä sisältävä paketti hyväksyttiin keväällä 2009. Direktiiveistä kahteen sisältyy jäsenvaltioita koskeva velvoite toteutttaa IMO-arviointi omassa maassaan. Kolmanteen meriturvallisuuspakettiin kuuluvassa lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta annetussa di-rektiivissä (2009/21/EY) velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet IMO- auditoinnin suorittamiseksi hallintoviranomaisissaan. Kyseinen direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 17.6.2011 mennessä.
Satamavaltiotarkastuksia koskeva direktiivi (2009/16/EY) sisältää puolestaan uuden laskentakaavan aluksen riskiluokitukselle. Yhtenä riskiluokituksessa käytettävänä kriteerinä on se, onko aluksen lippuvaltio ollut IMO-auditoinnin kohteena. Mikäli aluksen lippuvaltiossa on tehty IMO-auditointi, aluksen on mahdollista päästä matalan riskin luokkaan. Satamavaltiotarkastusdirektiivi tulee saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 31.12.2010 mennessä, ja sitä on sovellettava jäsenvaltioissa 1.1.2011 alkaen.
IMO-auditoinnin hyväksytty suorittaminen vaikuttaa myönteisesti Suomen kilpailukykyyn kansainvälisessä merenkulussa, koska se lisää Suomen uskottavuutta lippu-, ranta- ja satamavaltiona. Hanke vaikuttaa lisäksi myönteisesti merenkulun turvallisuuteen ja meriympäristön suojeluun. On tärkeää, että hakemus saadaan jätettyä IMO:lle mahdollisimman pian, koska auditoinnissa on pitkä odotusaika.

Arvioinnin perusta
Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n 24. yleiskokouksessa päätettiin kahdesta arviointiin liittyvästä päätöslauselmasta. Päätöslauselma A.(973) sisältää arvioinnin piiriin kuuluvat IMO:n yleissopimukset:
1) Ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehty kansainvälinen yleisso-pimus, ns. SOLAS-yleissopimus (SopS 11/1981),
2) Alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvä vuoden 1978 pöytäkirja liitteineen, ns. MARPOL 73/78 -yleissopimus (SopS 51/1983),
3) Kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa kos-keva vuoden 1978 yleissopimus, ns. STCW-yleissopimus (SopS 22/1984),
4) Kansainvälinen lastiviivayleissopimus (SopS 52/1968),
5) Kansainvälinen aluksenmittausyleissopimus (SopS 18/1955),
6) Kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä vuonna 1972 tehty yleissopimus, ns. COLREG-yleissopimus (SopS 30/1977).

Jäsenvaltion vastuut arvioinnissa
Arvioinnissa analysoidaan jäsenvaltion toimintaa lippu-, ranta- ja satamavaltiona. Arvioinnin kohteena ovat jäsenvaltion toimenpiteet kansainvälisen merenkulun lain-säädännön kansallisessa täytäntöönpanossa, hallinnoinnissa ja seurannassa sekä nou-dattamisen valvonnassa ja rikkomuksista seuraavien sanktioiden määräämisessä ja täytäntöönpanossa. Arvioinnin pohjana käytetään IMO:n antamaa päätöslauselmaa A.973(24) ”Code for the Implementation of Mandatory IMO Instruments”.
Lippuvaltiotoiminnan osalta arvioinnissa tullaan kiinnittämään huomiota siihen, mi-ten SOLAS-muutosten hyväksyminen ja voimaansaattaminen Suomessa tapahtuu, onko erilaisten sopimuksissa määriteltyjen poikkeuslupien myöntämiseen liittyvät kansalliset prosessit ja harkintaperusteet asianmukaiset, kuinka luokituslaitoksille on delegoitu tehtäviä ja kuinka luokituslaitosten kanssa tehtyjä sopimuksia valvotaan ja arvioidaan. Lisäksi lippuvaltioarvioinnissa tutkitaan, miten merimiesten koulutus- ja pätevyysasiat sekä puolueeton onnettomuustutkinta on järjestetty. Hallinnon toimin-nan arviointi lippuvaltiona on yksi kriteereistä arvioitaessa aluksen mahdollista riskiä satamavaltiotarkastusten yhteydessä. Alus voi päästä matalan riskin luokkaan, mikäli aluksen lippuvaltiossa on tehty IMO-auditointi. Tämä vaikuttaa myös aluksen kohte-luun satamavaltioiden suorittamissa tarkastuksissa.
Jäsenvaltion satamavaltiovastuiden arvioinnissa selvitetään, kuinka toimivaltainen viranomainen on suorittanut satamavaltiotarkastuksia ja miten niihin kohdistuvia toimintoja kehitetään. Lisäksi arvioinnin kohteena ovat haitallisten aineiden kuljet-tamiseen liittyvien lastitoimintojen valvomiseksi suoritettavat MARPOL 73/78 -yleissopimuksen mukaiset tarkastukset ja satamissa suoritettavat tarkastukset. Sata-miin kohdistuvien tarkastusten osalta ei kuitenkaan arvioida turvatoimiin liittyviä nä-kökohtia. Alusten katsastus, tarkastustoiminnan suorittaminen ja ohjaaminen ovat myös auditoinnin piirissä.
Rantavaltiotoiminnan osalta arvioinnissa tarkastellaan sitä, kuinka SAR-asiat (search and rescue) on järjestetty, miten alusliikenteen valvonta, hätäradioliikenne ja pelas-tusvastuualueisiin liittyvät asiat toimivat sekä kuinka kansallisella tasolla on huomi-oitu erityisen herkät merialueet (PSSA), joihin muun muassa Itämeri kuuluu. Lisäksi arvioinnin piiriin kuuluvat mahdollisten harjoitusten järjestäminen hätätilanteiden va-ralle, meriliikenteen ohjaus, merikartoitus sekä onnettomuustutkinta rantavaltiona.
Arvioinnin kohdistuminen eri ministeriöiden hallinnonaloille
Kansainvälisen merenkulun lainsäädännön laaja-alaisuudesta ja täytäntöönpanon kansallisesta organisoinnista johtuen IMO-auditointi kohdistuu Suomessa usean mi-nisteriön hallinnonalalle. Tämän vuoksi on tärkeää, että auditointia valmistellaan tii-viissä yhteistyössä eri ministeriöiden hallinnonalojen kanssa. Liikenne- ja viestintä-ministeriön osalta arvioidaan erityisesti kansainvälisten sopimusten ja määräysten implementointia osaksi Suomen lainsäädäntöä sekä ministeriön toimintaa hallin-nonalansa ohjauksesta vastaavana viranomaisena. Lisäksi liikennehallinnon osalta arvioinnissa käydään läpi Liikenneviraston ja Liikenteen turvallisuusviraston sekä ministeriön alaisten liikelaitosten toiminta.
Sisäasiainministeriön hallinnonalalla arvioinnin piiriin kuuluvat pelastustoiminta ve-sillä ja alueellisten pelastuslaitosten ja palokuntien rooli onnettomuustilanteissa. Ra-javartiolaitoksen osalta arvioinnin kohteena on sen toiminta meripelastusta (ihmis-henkien pelastus) johtavana ja kehittävänä viranomaisena. Lisäksi Rajavartiolaitok-sen arvioinnissa tarkastellaan merialueen valvontaa, merenkulun hätäradioliikenteen johtamista ja öljypäästöjen valvontaa sekä meripelastustoimea koskevan lainsäädän-nön täytäntöönpanoa.
Ympäristöministeriön hallinnonalan osalta arvioinnissa käydään läpi valtakunnalli-nen meriympäristön suojelu, aluksista aiheutuvien ympäristöhaittojen ehkäisy ja tor-junta sekä ympäristölainsäädännön valmistelu ja täytäntöönpano.
Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen osalta arviointi kohdistuu me-renkulkijoiden koulutuksen, opetussuunnitelman ja tutkintojen järjestämiseen sekä miehitys- ja koulutusvaatimuksia koskevan yleissopimuksen (STCW) mukaisiin vaa-timuksiin.
Onnettomuustutkintakeskusta tarkastellaan arvioinnissa onnettomuuksien ja vaarati-lanteiden tutkinnan, sekä onnettomuustutkinnan tuloksena annettujen toimenpi-desuositusten toteutumisen seurannan osalta. Lisäksi ulkoasiainministeriö on osalli-sena arvioinnissa valtiosopimusten voimaansaattamisen kautta.