Terveydenhuollon menetelmien arvioinnin ja päätöksenteon organisoitumismallit-selvitys

Tavoitteet ja tuotokset

Hankkeen tavoitteena on kansallisen terveydenhuollon menetelmien arviointitoiminnan ja organisoitumisen rakenteiden uudistaminen. Tavoitteena on organisoitumismalli, joka tehostaa terveydenhuollon menetelmien arviointia ja edistää terveydenhuollon vaikuttavien menetelmien ja parhaiden käytäntöjen käyttöönottoa. Hankkeen tavoitteena on siten edistää vaikuttavuusperustaisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä alueellisesti että väestö- ja potilasryhmien välillä.
Lisäksi osaamiskeskittymässä kehitetään ja vahvistetaan menetelmien arviointia ja siihen kytkeytyvää päätöksentekoa.
Selvitys koostuu kolmesta osakokonaisuudesta, joissa kuvataan
1. Suomen terveydenhuollon menetelmien arvioinnin (HTA, health technology assessment) lakisääteiset toimijat sekä näiden kyvykkyydet, resurssit, toiminnot ja prosessit.
2. Suomelle relevanttien referenssimaiden (Tanska, Norja, Englanti, Alankomaat, Kanada, Skotlanti) organisoitumismallit ja toimijat terveydenhuollon menetelmien arvioinnissa sekä niihin kytketyt päätöksentekomekanismit, -prosessit ja toimijat.
3. Ehdotuksena kolme vaihtoehtoista terveydenhuollon menetelmien arviointitoiminnan ja menetelmien käyttöönottoon liittyvän päätöksenteon organisoitumismallia (toiminta-arkkitehtuurikuvauksena) Suomeen, jotka edistävät terveydenhuollon menetelmien arvioinnin tehokkuutta, tuottavuutta ja yhteensovittamista.

Lähtökohdat

Hankkeen taustalla on hallituksen tavoite vahvistaa kansallista terveydenhuollon menetelmien arviointia kokoamalla terveydenhuollon menetelmien arviointeja tuottavien viranomaistoimijoiden osaaminen ja resurssit yhdeksi kokonaisuudeksi.
Hankkeen käynnistämisessä on huomioitu myös aiemmissa selvityksissä tunnistetut terveydenhuollon menetelmien arviointia ja käyttöönottoa koskevat nykytilan haasteet. Näissä on mainittu mm., että terveydenhuollossa käytetään lukuisia menetelmiä, joiden arviointi ja käyttöönotto vaihtelevat, menetelmien arviointi ei ole systemaattista ja kattavaa, palveluvalikoimaan vaikuttavia suosituksia antaa moni taho, ja suositusten perusteet tai laatimisen kriteerit ovat epäyhteneväisiä. ​Lisäksi on tunnistettu, että kansallisen tason sisältöohjausta tekevien organisaatioiden roolit tulisi arvioida, keskinäiset suhteet selkeyttää, toimijoita vähentää, kansallinen vastuuorganisaatio nimetä ja sisältöohjaukseen tarvittavaa menetelmäosaamista keskittää. ​