Tasoitusmäärätyöryhmä

Tavoitteet ja tuotokset

Työryhmän, tulee arvioida vahinkovakuutusyhtiöiden tasoitusmääräjärjestelmän uudistamistarvetta ottaen erityisesti huomioon Solvenssi II -uudistuksen vaikutus.

Lähtökohdat

Tasoitusmääräjärjestelmän tarkoituksena on tasata vakuutusyhtiön vakuutusteknistä tulosta eri vuosien välillä. Suomessa on ollut käytössä vahinkovakuutusyhtiöille pakollinen tasoitusmääräjärjestelmä 1950-luvulta lähtien. Nykyisen tasoitusmääräjärjestelmän perusperiaatteet ovat peräisin 1980-luvun alusta.

EU:n nykyisten, hyvin pelkistettyjen, toimintapääomavaatimusten lisäksi Suomessa on kansallisesti käytössä vakuutus- ja sijoituskannan riskillisyyden huomioiva ns. solvenssitesti, jota käyttäen lasketaan minimivaatimus ja tavoiteraja vakuutusyhtiön vakavaraisuuspääomalle (≈ toimintapääoman ja tasoitusmäärän yhteismäärä). Tasoitusmäärän minimivaatimus määräytyy solvenssitestin kautta. Jos yhtiön toimintapääoma ylittää vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärän, voi tasoitusmäärä olla nolla. Lisäksi tasoitusmäärälle määritellään tavoitevyöhyke ja maksimimäärä. EU:ssa vaaditaan tasoitusmäärän muodostaminen vain luottovakuutuksen osalta. Suomen lisäksi monilla muilla EU-mailla on kuitenkin omat (joitakin) muita lajeja koskevat tasoitusmääräjärjestelmänsä.

EU:ssa on menossa vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusvaatimusten uudistamishanke (Solvenssi II). Tämä tulee vaikuttamaan myös Suomen kansallisiin tasoitusvastuuta koskeviin sääntöihin. Uusi vakavaraisuusjärjestelmä sisältää kaksi pääomavaatimusta: vakavaraisuuspääomavaatimuksen (SCR) ja vähimmäispääomavaatimuksen (MCR). Solvenssi II uudistuksen tavoitteena on harmonisoida vakuutusyritysten vakavaraisuussäännöstö ja sen valvonta. Täten Suomen kansallinen solvenssitesti tulee korvautumaan yhteisölainsäädännön mukaisella vakavaraisuussääntelyllä.. Suomen pakollinen tasoitusmääräjärjestelmä joudutaan joka tapauksessa arvioimaan uudelleen kun Solvenssi II -direktiivin säännöksiä pannaan täytäntöön Suomessa.

SCR:n ja MCR:n osalta määritellään ne varat, joilla nämä vaatimukset voidaan kattaa. Katteeksi kelpaavilta varoilta vaadittavat ominaisuudet määritellään direktiivissä, mutta eri kateomaisuusluokkien tarkempi sääntely tehdään uuden yhteispäätösmenettelypäätöksen mukaisilla täytäntöönpanotoimenpiteillä. Nämä valmistellaan komission ja asiantuntijakomiteoiden (EIOPS ja CEIOPS) toimesta ns. Lamfalussy-prosessin mukaisesti. Tässä vaiheessa on vielä epäselvää, voidaanko ja missä määrin vakavaraisuusvaatimuksia kattaa tasoitusmäärällä. Kesällä 2007 alkanutta direktiivin neuvostokäsittelyä ja myöhemmin alkavaa täytäntöönpanotoimenpiteiden valmistelua varten olisikin muodostettava kansallinen näkemys tasoitusmäärän käyttämiseen vakavaraisuusvaatimusten katteena.

Tasoitusmäärä lasketaan nykyisin osaksi vastuuvelkaa, vakuutusmaksuvastuun ja varsinaisen korvausvastuun lisäksi. Tämä merkitsee myös, että tasoitusvastuun verokohtelu on samanlainen kuin muun vastuuvelan. Tulevassa Solvenssi II järjestelmässä myös varsinaisen vastuuvelan laskenta muuttuu ja tällä hetkellä on vielä epäselvää, missä määrin suomalainen varauskäytäntö poikkeaa tulevista Solvenssi II säännöksistä. Jos nykyisestä tasoitusmääräjärjestelmästä luovutaan uuteen Solvenssi II järjestelmään siirryttäessä, merkinnee tämä nykyisen säännöstön mukaan, että tasoitusmäärä purkautuu suurelta osin yhtiöiden omaan pääomaan.