Kirkon eläkejärjestelmän uudistamistyöryhmä

Tavoitteet ja tuotokset

Työryhmä laatii ehdotukset, joiden perusteella evankelis-luterilaisen kirkon eläkevastuu sitä vastaavine rahastoineen siirretään yksityiseen eläkesäätiöön. Tähän sovellettaisiin soveltuvin osin yksityisten eläkelaitosten hallintoa koskevia säännöksiä, jolloin ei ole tarvetta tehdä Kirkon eläkelaitosta varten erillisiä kattavia säännöksiä. Eläkelaitosten vakavaraisuutta ja sen valvontaa koskevissa säännöissä voitaisiin kuitenkin ottaa huomioon se, että kirkko muista yksityisen eläkejärjestelmän vakuutetuista poiketen on julkisoikeudellinen organisaatio.

Kirkko muodostaa työnantajana yhden kokonaisuuden, jolloin olemassa olevista oikeudellisista työeläkelaitosmuodoista sen organisaatioksi sopisi ensisijaisesti eläkesäätiö.

Kirkon eläkerahaston hoitaminen tulisi jakaa kahteen osaan. Se osa kirkon eläkevastuusta, josta etujen saaminen ei kytkeydy kirkon palveluksessa pysymiseen eläkkeelle jäämiseen asti hoidetaan omana osanaan eläkesäätiössä. Muu osa eläketurvasta toteutettaisiin lisäeläketurvana.

Kirkon eläkevastuun siirtäminen toteutettaisiin siirtämällä vastuut ja näitä vastaavat varat, eli rahasto uuteen organisaatioon. Kirkon nykyiset rahastot kohdistettaisiin vakuutetuille noudattaen mahdollisimman pitkälle sitä jakautumista, joka yksityisessä eläkelaitoksissa keskimäärin on. Tällöin Kirkon eläkelaitoksen kehitys vastaa yksityisten alojen eläkelaitosten vakavaraisuuden yleistä kehitystä.

Olennaista on, että kirkon rahastojen määrä vastaa mahdollisimman pitkälti yksityisten alojen eläkelaitosten eläkerahastointia. Kirkon perimä nykyinen maksuprosentti on lähes 32 prosenttia palkoista, eikä muutoksella odoteta saavutettavan olennaista maksuprosentin laskua. Tavoitteena on kuitenkin tasaisempi kehitys suuremman eläkevastuuta hoitavan yksikön puitteissa sekä parempi ennustettavuus kehityksen osalta. Koska kirkon vakuutusmaksu on 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin yksityisen alojen keskimääräinen eläkemaksu, on tämä erotus mahdollisesti käytettävissä esimerkiksi lisäeläketurvan vastuiden kattamiseen ja eläkelaitoksen pääomien lisäämiseen.

Lähtökohdat

Evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöiden eläketurvasta säädetään evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaissa. Eläketurva vastaa etuuksiltaan valtion eläke-etuja, ja eläketurvan hoito hallinnoidaan osana Kirkon keskusrahaston toimintaa. Evankelis-luterilaisen kirkon eläkejärjestelmän piiriin kuuluu vajaat 20 000 työntekijää. Evankelis-luterilainen kirkko kuuluu valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 18 §:n nojalla opetusministeriön toimialalle. Sosiaali- ja terveysministeriön toimialalle kuuluvat kuitenkin mainitun ohjesäännön 22 §:n mukaan vakuutusmarkkinoiden toiminta ja toimeentuloturva.

Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelakia (298/1966) on kehitetty 2000-luvulla yksityisen työeläkejärjestelmän suuntaan. Eläkerahastoa hoidetaan erillään kirkon keskusrahaston muusta toiminnasta, ja sen sijoitustoimintaa ohjaamaan on asetettu kirkkohallituksen alainen kirkon eläkerahaston johtokunta.

Evankelis-luterilaisen kirkon eläkejärjestelmän edelleen kehittämistä on arvioitu kirkon piirissä. Tähän liittyen kirkon eläkejärjestelmän rahoitusta selvittänyt työryhmä luovutti loppuraporttinsa 15.10.2007. Työryhmä oli laatinut kaksi vaihtoehtoista kehittämismallia järjestelmän edelleen kehittämiseksi. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan kirkon eläkejärjestelmää hoidettaisiin jatkossa itsenäisen oikeushenkilön toimesta vastaavalla tavalla kuin kunnallista eläkejärjestelmää hoidetaan Kuntien eläkevakuutuksen toimesta. Tällaista järjestelyä varten kirkon eläkerahasto saattaa olla kuitenkin varsin pieni kokonaisuus.

Toinen ehdotettu vaihtoehto olisi liittää kirkon eläkejärjestelmä johonkin suurempaa eläkejärjestelmää hoitavan eläkelaitoksen yhteyteen. Julkisen eläketurvan osalta valtion eläkejärjestelmä vastaa evankelis-luterilaisen kirkon eläkejärjestelmän etuuksia. Myös ortodoksisen kirkon eläketurvan hoitaminen on liitetty valtion eläkejärjestelmän hoitoon. Toisaalta ortodoksisen kirkon toiminta rahoitetaan suurelta osin valtion budjetista toisin kuin evankelisluterilaisen kirkon. Kirkon eläketurvan siirtämistä Valtiokonttorin hoitoon ei ole pidetty kannatettavana vaihtoehtona. Kirkon eläkevastuun ja sitä vastaavien rahastojen siirtäminen Kuntien eläkevakuutuksen hoitoon olisi myös laajakantoinen periaatteellinen ja yhteiskuntapoliittinen kysymys. Näistä syistä työryhmä katsoi, että eläkevastuun siirtäminen yksityisten alojen eläkejärjestelmän piiriin olisi ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Koska yksityisten alojen eläkelaitosten toiminta vakuutusmarkkinoilla kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan, sosiaali- ja terveysministeriöllä on keskeinen vastuu näitä laitoksia koskevan lainsäädännön valmistelussa.

Kirkon eläkevastuun siirtämiseen yksityisten alojen eläkejärjestelmään liittyy kuitenkin haasteita. Evankelis-luterilaisen kirkon eläke-etuudet poikkeavat jossakin määrin yksityisen alan lakisääteisistä etuuksista. Myös kirkon vastuun rahastointiaste on ollut pienempi kuin yksityisessä työeläkejärjestelmässä.

Vuoden 2005 alusta eri eläkejärjestelmien sisältämiä etuuksia on kuitenkin yhdenmukaistettu, ja tämä helpottaa osaltaan evankelis-luterilaisen kirkon vastuun siirtoa yksityiseen eläkesäätiöön, koska muutosten myötä yksityisen alan eläketurva ei enää olennaisesti poikkea kirkon eläketurvasta. Myös evankelis-luterilaisen kirkon eläkerahastointi lähestyy suuruusluokaltaan yksityisen sektorin eläkerahastointia.

Kirkon eläkevastuun siirtäminen yksityisten alojen eläkejärjestelmään ei kuitenkaan muuta evankelis-luterilaisen kirkon eläkejärjestelmässä käynnissä olevaa hanketta yhteistyön kehittämisestä julkisten alojen eläkelaitosten kanssa. Kirkon eläkerahaston hoitamisessa voi olla perusteltua ostaa monia keskeisiä palveluja ulkopuolisilta tahoilta. Esimerkiksi käynnistettyä yhteistyötä Kuntien eläkevakuutuksen kanssa koskien eläkepäätöksen tekoa ja tietojärjestelmiä on perusteltua jatkua edelleen. Vastaavasti kirkon eläkejärjestelmä voi käyttää ennusteissa sekä teknisissä analyyseissä joko Kuntien eläkevakuutuksen tai Valtiokonttorin palveluja kuten nykyäänkin.

Sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi kirkon eläkelainsäädännön valmistelussa keskeisessä asemassa ovat myös kirkkohallitus, kirkolliskokous sekä opetusministeriö. Koska vakuutusmarkkinoita, vakuutuslaitoksia sekä yksityisten alojen työeläkelainsäädäntöä koskevat asiat kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan, työryhmä asetetaan sosiaali- ja terveysministeriön toimesta.