Suomen rakentamismääräyskokoelman rakenteen uudistaminen

Tavoitteet ja tuotokset

Tarkoitus on saattaa rakentamista koskevat sääntely valtuutuksineen perustuslain mukaiseksi. Tämä merkitsee samalla Suomen rakentamismääräyskokoelman osien rakenteellista uudistamista siten, että ei-velvoittavat osuudet poistetaan asetuksista.

Tavoitteena on yksinkertaistaa ja selkeyttää maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön ohjausjärjestelmää. Suomen rakentamismääräyskokoelman rakenteellisella uudistuksella pyritään yhtenäistämään rakentamisen teknisen sääntelyn tapaa, yhdenmukaistamaan sääntelyn tulkintoja ja parantamaan viranomaistoiminnan ennustettavuutta sekä turvaamaan nykyistä paremmin hankkeeseen ryhtyvien yhdenvertainen kohtelu.

Lähtökohdat

Suomen rakentamismääräyskokoelma osana rakentamisen ohjausjärjestelmää ei täysin vastaa tämän päivän ohjausjärjestelmälle asetettavia vaatimuksia. Sekä fyysisessä että oikeudellisessa toimintaympäristössä on tapahtunut muutoksia, jotka edellyttävät Suomen rakentamismääräyskokoelman ja siihen liittyvän rakentamisen sääntelyn rakenteellista uudistamista.

Keskeisimpänä uudistamisen syynä on tarve ajantasaistaa sääntely Suomen perustuslain (731/1999) mukaiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) ja -asetus (895/1999) on valmisteltu ennen nykyisen perustuslain voimaantuloa. Suomen rakentamismääräyskokoelman osat on annettu eri aikoina osin ennen perustuslain uudistusta, osin sen jälkeen. Perustuslakia ja sitä koskevia perustuslakivaliokunnan lausuntoja ei tästä ajallisesta ulottuvuudesta johtuen ole nykyisellään huomioitu täysimääräisesti rakentamisen ohjausjärjestelmässä. Keskeisenä asiana voidaan pitää muutostarvetta suhteessa perustuslain 80 pykälään, joka määrittää lain ja asetuksen välistä suhdetta ja asettaa edellytykset lakia alemmanasteiden sääntelyn sisällölle ja valtuuksille.

Suomen rakentamismääräyskokoelmassa asetuksena on annettu sekä velvoittavina oikeussäännöksinä pidettäviä määräyksiä että ei-velvoittavia ohjeita ja selostuksia. Käytännön soveltamistilanteissa tämä on aiheuttanut epäselvyyttä ja usein suunnittelijat, rakentajat ja kuntien rakennusvalvontaviranomaiset ovat soveltaneet myös ohjeita velvoittavina. Näin ollen on tarve muuttaa Suomen rakentamismääräyskokoelman rakennetta siten, että velvoittavat ja ei-velvoittavat osat erotetaan selkeästi toisistaan.