Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin puhe 25.4.2012 työryhmän mietinnön luovutustilaisuudessa

asetin 30.9.2011 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida kolmea aihepiiriä, joilla kaikilla on hieman erilainen taustansa mutta jotka liittyvät rauhaan ja vapauteen oikeushyvinä. Työryhmän puheenjohtaja Matti Marttunen esittikin juuri työryhmän työn tulokset pääpiirteissään. Työssä on asianmukaisesti otettu huomioon rikoslain kokonaisuudistuksessa noudatetut yleiset periaatteet.

Ensimmäinen näistä aihepiireistä liittyy sananvapauden käyttämisen ja rikoslain 24 luvun ilmaisurikoksia koskevien säännösten suhteeseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut lukuisia ratkaisuja, joissa Suomen on katsottu rikkoneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan sananvapautta koskevaa säännöstä kunnianloukkausta ja yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevissa tuomioissa. Niinpä hallitusohjelmassa on edellytetty, että sananvapausrikoksia koskevaan lainsäädäntöön tehdään tarpeelliset tarkistukset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön pohjalta. Ihmisoikeustuomioistuimen voidaan katsoa painottaneen sananvapauden merkitystä, kun taas kotimaiset tuomioistuimet ovat painottaneet kunnian ja yksityiselämän suojaa. Ihmisoikeustuomioistuin on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että vankeusrangaistus voi vain poikkeuksellisesti tulla kyseeseen näissä tapauksissa. Mietinnössä ehdotetaan tarkistuksia mainittuihin rikoslain 24 luvun säännöksiin, jotta oikeustilamme vastaisi ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia. Ehdotus korostaa sananvapauden merkitystä, mutta tämä ei merkitse vastuuvapautta vihapuheesta, vaan siihen suhtaudutaan jatkossakin tiukasti, kuten kansainväliset velvoitteemmekin edellyttävät.

I betänkandet föreslås ändringar i strafflagens 24 kapitel för att vårt rättsläge ska motsvara kraven i Europeiska människorättskonventionen. Förslaget betonar betydelsen av yttrandefrihet, men detta innebär ändå inte frihet från ansvar i fråga om så kallade hatyttringar. Dessa accepteras inte heller i fortsättningen, såsom också våra internationella förpliktelser förutsätter.

Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta 34 artiklassa on velvoite säätää rangaistavaksi vainoaminen eli stalking. Velvoitteesta voidaan 78 artiklan mukaisesti poiketa. Vainoaminen on vainotulle yleensä pelkoa tai ahdistusta aiheuttavaa, usein pitkäkestoista menettelyä, joka voi koostua varsin monenlaisista osateoista. Monet vainoamisen tekotavoista ovat rangaistavia jo olemassa olevien rangaistussäännösten nojalla. Vainoamisen erityisluonteen tavoittamiseksi on kuitenkin perusteltua työryhmän esittämin tavoin harkita sitä koskevan oman rangaistussäännöksen lisäämistä rikoslain vapauteen kohdistuvia rikoksia koskevaan 25 lukuun.

På grund av den särskilda karaktären av förföljelse är det motiverat att man på det sätt som arbetsgruppen föreslår överväger att inta en egen straffbestämmelse som gäller förföljelse i strafflagens 25 kapitel om brott mot friheten.

Työryhmän kolmas asiakokonaisuus liittyy eduskunnan tekstiviestihäirinnän kriminalisoinnin yhteydessä esittämään ponteen, jonka pohjalta tuli selvittää sääntelytarpeita modernilla viestintäteknologialla toteutettavaa, yksityisyyteen kohdistuvaa häirintäkäyttäytymistä vastaan. Tässä työryhmä on päätynyt ehdottamaan viestintärauhan rikkomisen kriminalisoimista. Rangaistussäännös sijoitettaisiin rikoslain 24 lukuun. Säännös laajentaisi häirintäviestinnän rangaistavuutta kotirauhaa häiritsevästä puhelin- ja matkapuhelinhäirinnästä muihinkin viestintävälineisiin, eikä rangaistavuus olisi enää sidottu siihen, että puhelu tai viesti vastaanotetaan kotirauhan piirissä.

Työryhmä on tehnyt toimeksiantonsa täyttämiseksi hyvää työtä. Ehdotus lähtee tämän jälkeen lausuntokierrokselle. Saatujen lausuntojen pohjalta asian valmistelua jatketaan.

Kiitän työryhmää sen suorittamasta työstä.