Ministeri Sandra Bergqvist Monikielisyys liikunnassa ja urheilussa -selvityksen julkaisutilaisuudessa 12.11.

LitT Eva Rönkön tekemä Monikielisyys liikunnassa ja urheilussa -selvitys kertoo, miten kielten kirjon lisääntyminen on vaikuttanut kielikäytäntöihin ja toimintatapoihin liikunnassa ja urheilussa. Selvitys tuo esille, että kieli on paljon muutakin kuin viestinnän väline. Ihmisen oma kulttuuri kulkee mukana kielessä. Ja onko liikunta yhteinen kieli, jota kaikki ymmärtävät?

Hyvät kuulijat,

”Urheilu yhdistää, se puhuu nuorille kielellä, jota he ymmärtävät.”

Onko urheilu yhteinen kieli kaikille? Keskitymme tässä tilaisuudessa kieliin urheilussa ja liikuntaharrastuksissa - otetaan mittaa kliseistä, ravistetaan vakiintuneita käsityksiä, avataan suomalaisen liikuntayhteisön moninaisuutta kielten kautta sekä pohditaan tulevia mahdollisuuksia.
Minulla on ilo olla kanssanne täällä tänään ja sanoa muutama sana tästä itsellenikin tärkeästä teemasta.   

Kieleen ja kielikäytäntöihin liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia. Paitsi että väestömme moninaistuu, on se myös jo lähtökohdiltaan kielellisesti moninainen – liikunnan ja urheilun osalta Suomessa on kehittynyt suomenkielinen ja ruotsinkielinen urheiluliike, monikulttuuriset liikuntajärjestöt sekä esimerkiksi kuurojen urheiluliike.

Alun lainaukseni oli Nelson Mandelan ikonisesta puheesta vuodelta 2000. Eva Rönkön tekemässä ja Liikuntatieteellisen seuran nyt julkaisemassa Monikielisyys liikunnassa ja urheilussa – kielikäytännöt ja niiden seuraukset –selvityksessä pureudutaan myös kielen tuomiin osallisuuden tai osattomuuden kokemuksiin. Mielestäni tässä on selvityksen ydin. Meidän on hyvä miettiä kielikäytäntöjämme erityisesti tästä näkökulmasta.

Kieli voi nimittäin olla sekä mahdollistaja että ulossulkija. Viimeaikaiset tutkimukset ovat tuoneet esille, miten osallisuus yhteiskunnalliseen toimintaan on yhteydessä kieleen ja kielikäytäntöihin. Liikuntayhteisön monikielisyys ja muuttuva kielimaisema tarjoaa yksille mahdollisuuksia ja menestystä mutta voi toisille olla osallisuutta ja omaehtoisuutta rajoittavana tekijänä.

Tutkimuskirjallisuudessa on tunnistettu liikunta-aktiivisuuteen liittyvää polarisoitumista ja paikannettu myös prosessin taustalla olevia yhteiskunnallisia olosuhteita. Poliittisissa dokumenteissa on kuitenkin pohdittu kielten roolia liikuntakentillä toistaiseksi vain vähän.

Meille on tärkeää, jo liikuntalainkin perusteella, se, että kaikki hyötyvät ja pääsevät osallisiksi yhdenvertaisesti liikunnan ja urheilun pariin. Olemme asettaneet nykyisen hallitusohjelman tavoitteeksi liikunnan harrastamisen tasa-arvoiset mahdollisuudet ja sen toteutuminen liikunnan tukemisessa. Tällä hallituskaudella kiinnitetään myös erityistä huomiota avustustoiminnan vaikuttavuuteen ja kaikille avoimen ja vastuullisen kansalaistoiminnan vahvistamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi yleisavustuksen vaatimusta ajantasaisista, tavoitteellisista, konkreettisista ja seurattavista järjestöjen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista. Ministeriö arvioi määrävuosin suunnitelmia. Olemme juuri saaneet uusien avustushakemusten myötä järjestöjen suunnitelmat, joita virkahenkilöt pääsevät tuota pikaa lukemaan ja arvioimaan.  

Myös hallituksen nk. yhdenvertaisuustiedonannon toimeenpanossa vahvistetaan yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja tasa-arvoa sekä ihmisoikeuksien toteutumista liikunnassa ja urheilussa ja painotetaan erityisesti vähemmistössä olevien nuorten saamista mukaan toimintaan.

Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kohtelu käy käsi kädessä turvallisen harrastusympäristön kanssa. Pyrimme taklamaan rasismia, kiusaamista – mukaan lukien kieliperustaista – sekä häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua vakiinnuttamalla urheiluyhteisön ja Väestöliiton yhteisen Et ole yksin –toiminnan samalla laajentamalla sen myös nuorisotoiminnan puolelle.

Nyt julkaistu selvitys antaa meille kielellisen tulokulman myös muihin hallitusohjelman puitteissa toteutettaviin liikuntapoliittisiin toimiin. Pidänkin oivallisena suositusta ottaa kielitietoisuus osaksi liikuntapolitiikkaa ja informaatio-ohjausta.

Tutkitusti moninaisuus, diversiteetti on yleisesti tunnustettu erilaisten organisaatioiden menestystekijä. Myös urheiluorganisaatioissa on hyvä herätä entistä enemmän kielten moninaisuuden tiedostamiseen ja monikielisyyden tuomien hyötyjen ymmärtämiseen toiminnalle, harrastajille, urheilijoille, seuroille ja järjestöille.

Suomessa liikunta on selkeästi kansalaisten yleisin harrastus.  Siten edessämme onkin valtava, paitsi harrastamisen motivaatiota ja urheilusuorituksia parantava, myös terveyttä, hyvinvointia sekä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä lisäävä resurssi, kun se hyödynnetään entistä paremmin huomioiden monikielisyys - kielitietoisesti.  Tehtävä ei välttämättä ole edes vaikea ja sujuu monilta jo luonnollisena osana toimintaa. Toisten hyvistä malleista voi ottaa opiksi.

Yhden konkreettisen esimerkin voin antaa kielitietoisemmasta hallitusohjelmatoimesta: Urheilu-uran sekä opiskelun ja työn yhteensovittamista koskevaan tavoitteeseen liittyen ministeriö tilasi selvityksen, jossa kartoitettiin ruotsinkielisiä koulutuspolkuja ja tukitoimintoja urheilijoille perusopetuksessa sekä toisella ja kolmannella asteella. Selvityksen tavoitteena on ollut parantaa ruotsinkielisten urheilijoiden koulutuspolkuja ja varmistaa, että he saavat tarvitsemansa tuen ammatilliseen kehitykseensä. Nyt meillä on konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, jotka tukevat tasavertaisia edellytyksiä kaksoisuralle.

Hyvät kuulijat,

Nyt julkaistu selvitys paikkaa merkittävällä tavalla tietoaukkoa kielen merkityksestä liikunnassa ja antaa työkaluja, miten toimia jatkossa kielitietoisemmin. Kuten mainitsin, liikuntapoliittisissa periaatteissa, asiakirjoissa ja toimissa pureudutaan yhdenvertaisuuteen ja eriarvoistumiseen, mutta aihepiirit eivät huomioi vielä riittävästi kielellistä monimuotoisuutta, eivätkä kotimaisia tai muuttoperäisiä kieli- ja kulttuurivähemmistöjä.

Liikuntatieteellinen Seura on tehnyt vuosikymmeniä vaikuttamis- ja kehittämistyötä yhdenvertaisuuden edistämiseksi suomalaisessa liikuntakulttuurissa. LTS on julkaissut eriarvoisuuteen sekä tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen liikuntakulttuuriin liittyviä selvityksiä ja nostanut teemoja esiin viestinnässä. Seuran julkaisuissa ja tapahtumissa (mm. Eriarvoisuuden kasvot -julkaisu, Liikuntatieteen päivät sekä Soveltavan liikunnan päivät) on käsitelty liikuntakulttuurin yhdenvertaisuutta ja lisätty liikuntatoimijoiden osaamista etenkin toimintarajoitteisten liikunnan näkökulmasta.

Eeva Rönkkö on pitkän linjan monikulttuurisen liikunnan asiantuntija ja tehnyt merkittävää työtä paitsi urheiluyhteisön monikulttuurisuuden ymmärryksen edistämisessä myös ollut aktiivinen toimija konkreettisessa liikunnan yhdenvertaisuustyössä.  

Onko urheilu yhdistävä – ja yhteinen kieli? Olen samaa mieltä nyt julkaistavan selvityksen kanssa: Urheilu yhdistää silloin, kun siihen osallistuvat pystyvät ymmärtämään toisia ja ilmaisemaan itseään ja kun he kokevat sen turvalliseksi ja hyväksyttäväksi. Mielestäni silloin voidaan puhua yhteisestä urheilun kielestä.

Kiitän Eva Rönkköä ja Liikuntatieteellistä seuraa selvityksen laatimisesta ja julkaisemisesta. Toivon, että tätä tärkeää julkaisua luetaan ahkerasti ja ajatuksella urheiluyhteisössä ja otetaan sen suosituksista vaarin.

- - -

Tutustu selvitykseen: Kielikäytännöt ja niiden seuraukset: Monikielisyys liikunnassa ja urheilussa