Lääkettä rakenteelliseen työttömyyteen
Rakenteellisesta työttömyydestä kärsivät ihmiset tarvitsevat kiireesti koulutusta sellaisille aloille, joilla työvoimaa tarvitaan, kirjoittaa alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen kolumnissaan.
Työllisyyskatsauksessamme näkyy nyt selvästi talouden viileneminen. Ennen kaikkea lomautettujen määrä on voimakkaassa kasvussa. Lukujen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, että työllisyys romahtaisi. Lomautukset signaloivat pikemminkin optimistista tulevaisuuskuvaa, sillä työntekijöistä halutaan kuitenkin pitää kiinni.
Valtiovarainministeriö julkaisi keskipitkän aikavälin talousennusteen lokakuun alkupuolella. Ennuste ulottuu vuoteen 2027 saakka. Sen mukaan tänä vuonna tuotannon volyymi (BKT) ei kasva eikä supistu viime vuoteen verrattuna, mutta ensi vuodesta lähtien tuotanto kasvaisi keskimäärin 1,6 prosentin vuosivauhtia.
Naapuriministeriömme povaa myös vahvaa työllisyyden kasvua, sillä ennustejakson lopussa työllisyysaste olisi reippaasti yli prosenttiyksikön nykyistä korkeampi (73,8 % → 75,2 %). Niin ikään työttömyys alenisi melkein prosenttiyksikön verran nykytilanteen nähden (7,1 % → 6,4 %). Näyttää siis ihan hyvältä ja on siis tarpeen katsoa, miten työvoimareservimme pystyy taipumaan näihin lukuihin.
Rakenteellisen työttömyyden korjaussarja
Työnvälitystilastosta käy ilmi, että Suomessa oli syyskuussa 147 000 rakennetyötöntä eli henkilöä, joiden työttömyys uhkaa pitkittyä. Monella heistä on ammatti tai osaamista, jolle ei ole kysyntää työmarkkinoilla. Tätä kutsutaan rakenteelliseksi työttömyydeksi.
Vaikka tähänkin työttömyyden lajiin auttaa jonkin verran taloussuhdanteen paraneminen, niin ratkaisut löytyvät koulutuspolitiikasta. Rakenteellisesta työttömyydestä kärsivät ihmiset tarvitsevat kiireesti ammattitaidon sellaisille aloille, joilla työvoimaa tarvitaan. Näitä aloja on edelleen monia ja perinteisiä, kuten sosiaali- ja terveysala sekä matkailu- ja ravintola-ala. Toisaalta uusien investointien myötä Suomeen on ilmestynyt tehtäviä, joissa vaaditaan aivan uudenlaista osaamista.
TEM:n asiantuntijat rakensivat Työvoimatiekartta-hankkeessa tarkan tietopohjan työvoiman kysynnästä ja tarjonnasta toimialoittain ja alueittain. Tiekartat listaavat muun muassa ne ammatit, joissa työvoimasta on pulaa. Tämän tiedon pitäisi opastaa koulutuspäätöksiä tekeviä nuoria ohjautumaan aloille, joissa työmahdollisuuksia olisi.
Koulutustarjonnan on reagoitava jo ennakoivasti tuotantorakenteemme muutoksiin. Joskus nämä muutokset ovat todella nopeita, kuten yhtäkkiä koko maailmaa ravistelleen pandemian jälkeen. Silloin valtio alkoi elvyttää taloutta subventoimalla muun muassa teollisuuden vihreän siirtymän investointeja ja palvelusektorin digitalisaatiota. Puhtaan siirtymän investointeihin toi vielä lisävauhtia pyrkimys riippumattomuuteen energiatarjonnassa.
Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus nopeana ja joustavana suunnannäyttäjänä
Työ- ja elinkeinoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteisesti perustama ja pääomittama Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (JOTPA) on erinomaisen hyvä vastaus työvoiman osaamisen nopeaan paikkaamiseen. JOTPA rahoittaa osaamisen täydennyksiä ja koulutuksia sinne, missä tarve työmarkkinoilla on akuutti eivätkä vakiintuneet koulutusrakenteet ole vielä taipuneet uuteen suuntaan.
Esimerkiksi JOTPAn puhtaan siirtymän ja digitalisaation edistämisen koulutusohjelmat vievät nopeammin osaamisen siihen suuntaan, missä kysyntä kasvaa. Valinnat koulutusrahoituksen suuntaamisesta tehdään työmarkkinaosapuolten näkemyksiä ja havaintoja kuunnellen, joten siksikin JOTPA:n toiminta on ajassa ja tarpeessa kiinni. Rahoitus tästä lähteestä on tosin vain kuuriluonteista, joten koulutusinstituutioiden on jatkettava siitä, mihin kehitysnuolet osoittavat.
Inhimillinen pääoma saatava täyteen potentiaaliinsa
Koulutuksella on talouskasvuamme palveleva tehtävä, vaikka se kuulostaakin itsestään selvältä. Ei pitäisi olla kenenkään intressien mukaista kouluttaa ihmisiä aloille, joilla ei ole työpaikkoja. Eikä myöskään tuhlata koulutusresursseja niin, ettei koulutus takaa riittävää osaamistasoa eri opinahjoista valmistuneille. Huolestuttavia seurantatietoja on saatavissa lukujen ja tilastojen muodossa opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemassa Sivistyskatsauksessa.
Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite saada Suomeen 100 000 työllistä lisää. Tavoitteen onnistumisen edellytyksenä on talouden suhdanteen paranemisen lisäksi koulutuspaikkojen jakautuminen elinkeinorakenteen muutosten mukaisesti – myös alueellisesti. Onneksi meillä alkaa olla jo tietoa ja taitoa koulutustarjonnan tehokkaammaksi kohdentamiseksi ja koulutuspaikkojen jaon toteuttamiseksi. Kaikkien, siis yksilöiden, koulutusinstituutioiden, yritysten, kuntien ja valtion yhteisenä intressinä on oltava, että inhimillisen pääoman tuotantokapasiteetti hyödynnetään täyteen potentiaaliinsa.
Elina Pylkkänen, alivaltiosihteeri