Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Valtioneuvoston kanslia kerää kokemuksia valtioneuvosto.fi-sivuston käytöstä ja kehittämistarpeista. Auta kehittämistyössä ja vastaa lyhyeen verkkokyselyyn

Talouspolitiikkaa-kirjoitussarja
Ministeri Skinnari: Ukrainan sodalla laajoja vaikutuksia kansainväliseen kauppaan

valtioneuvoston viestintäosasto
Julkaisuajankohta 5.5.2022 10.59
Kolumni
Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut valtavan humanitäärisen kriisin ja vakavaa vaaraa globaalille turvallisuudelle, mutta sodalla on myös laajoja vaikutuksia maailmantalouteen ja -kauppaan.

Osa näistä vaikutuksista syntyy olemassa olevien arvoketjujen katkeamisesta, yritysten siirtäessä ulkomaisia toimintojaan joko kotiin päin tai ainakin poliittisesti turvallisempiin maihin. On todennäköistä, että maailmantaloudesta tulee tämän kehityksen seurauksena aiempaa jakautuneempi, kenties pitkäksikin aikaa. Tällainen blokkiutumiskehitys ei välttämättä edes edellytä valtioiden toimenpiteitä; siihen ajaudutaan yritysten sovittaessa toimitusketjujaan uuteen toimintaympäristöön, jossa poliittisten riskien merkitys on entistä suurempi. Suuntaus sai vauhtia jo koronaepidemian aikana, ja Venäjän hyökkäys on kiihdyttämässä muutosta.  

Toinen, vieläkin nopeammin näkyvä kriisin seuraus liittyy häiriöihin energian ja tiettyjen perushyödykkeiden kaupassa. Vaikka Ukrainan ja Venäjän osuudet maailmankaupasta ovat kokonaisuutena melko pienet, maat tuottavat yhteensä yli neljänneksen maailmassa myydystä vehnästä ja ohrasta, viidenneksen maissista ja puolet auringonkukkaöljystä. Venäjä on maailman suurin maakaasun viejä ja toiseksi suurin öljyn viejä. Venäjä ja Valko-Venäjä vastaavat yhdessä noin viidenneksestä maailman lannoitteiden viennistä. Sodan aiheuttamien tarjontashokkien seurauksena ruoan ja energian hinta on noussut voimakkaasti ympäri maailmaa.

Maailmankaupan kenties kiireellisin, Ukrainan sodasta aiheutuva ongelma liittyykin ruokaturvaan. YK:n ruokaohjelma WFP:n johtaja David Beasley on arvioinut, että elintarvikkeiden hintojen nousu on johtamassa laajimpaan häiriöön globaalissa ruokaturvassa sitten toisen maailmansodan. Esimerkiksi vehnän hinnan ennustetaan nousevan vuoden loppuun mennessä yli 40 prosenttia – kaikkien aikojen korkeimmalle tasolleen. Maailmanpankin tuoreen ennusteen mukaan elintarvikkeiden hinnat saattavat pysyä poikkeuksellisen korkealla tasolla useiden vuosien ajan.

Sodan aiheuttama ruoan hintashokki on erityisen tuhoisa maailman köyhimmille maille, kahdesta syystä. Ensinnäkin useat näistä maista ovat voimakkaasti riippuvaisia tuontiviljasta. Toiseksi, matalan tulotason maissa ihmiset käyttävät jopa puolet tuloistaan ruokaan. Merkittäviä ongelmia odotetaan lähitulevaisuudessa etenkin Sahelin alueella, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Afrikassa on 35 valtiota, joiden elintarviketuonnissa Ukrainalla tai Venäjällä on merkittävä rooli. Tutkijat ovat myös viime aikoina muistuttaneet, että elintarvikkeiden hinnoilla ja yhteiskunnallisella vakaudella on tiivis yhteys. Poikkeukselliset hintapiikit johtavat herkästi levottomuuksiin ja konflikteihin, joiden vaikutukset ulottuvat laajalle.

Edellä kuvatut haasteet osuvat ajankohtaan, jossa maailmantalous on jo valmiiksi haavoittuvassa tilassa koronaepidemian jälkeen. OECD-alueen talouskasvu oli Ukrainan sodan alla normalisoitumassa, mutta inflaatio oli valmiiksi koholla ja luottamus talouskehitykseen epävarmaa. Monissa kehitysmaissa taas toipuminen epidemiasta oli vielä pahasti kesken, ja hallitukset painivat rajun velkataakan alla.

Miten Suomen ja muiden kehittyneiden maiden tulisi reagoida näihin sodan välillisiin seurauksiin? Onko jotain tehtävissä kauppapolitiikan keinoin?

Lyhyellä aikavälillä kenties tärkein keino on pyrkiä siihen, että maailmankauppa säilyy kriisistä huolimatta mahdollisimman sujuvana, esteettömänä ja ennakoitavana. Aikaisempien ruokakriisien yhteydessä on havaittu, että valtiot ajautuvat herkästi kierteeseen, jossa elintarvikesektoriin kohdistuvat kansalliset vientirajoitukset ruokkivat toisiaan. Lopputuloksena on entistä enemmän markkinahäiriöitä ja entistäkin nopeampi hintojen nousu.

Ruokakriisin akuutin vaiheen lieventämiseen kehitysmaissa tarvitaan myös suoraa tukea, joka kohdistuu kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin maihin ja väestöryhmiin. Suomi antoi humanitaarista apua vuonna 2021 yhteensä n. 105 miljoonaa euroa, josta merkittävä osa kohdistettiin välittömään ruoka-apuun, ja niin ovat tehneet myös monet muut maat.
Jatkossa meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, miten voimme kauppapolitiikan ja muin keinoin varautua ulkomaankaupan äkkinäisiin häiriöihin ja toimitusketjujen katkeamisiin paremmin. Koronaepidemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat tuoreita esimerkkejä laajoista, ulkomaankauppaan vaikuttavista tarjontapuolen shokeista, mutta ne jäävät tuskin viimeisiksi. Geopolitiikka tekee maailmantaloudesta jatkossa yhä vaikeammin ennustettavan, ja myös ilmastokriisi lisää alttiutta yllättäville muutoksille. Kykyämme reagoida näihin tilanteisiin tulee vahvistaa. 

Ville Skinnari

Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita.

 
Sivun alkuun